Paikallisuutiset

Futisjunnujen pelimatkalla Janne Jukkolalle syntyi idea, joka toi e-urheilun Lohtajan Veikkoihin –  nyt seuran edustusjoukkue pelaa turnauksia, jotka pyörivät myös poikkeusolojen aikana

Ahaa-elämykseen tarvitaan aina jokin virike.

– Valmennan seurassamme 2006-syntyneiden poikien jalkapallojoukkuetta. Pelireissuilla busseissa ja muissakin tilanteissa huomasin, kuinka pojat istuvat koko ajan kännyköitä näpräten. Aina oli jotkut pelit menossa tai ainakin puhetta niistä. Siitä hoksasin, että tässä voisi olla se juttu, jolla tämän päivän nuoret saa mukaan seuratoimintaan.

Äänessä on Lohtajan Veikkojen puheenjohtajaJanne Jukkola, jonka futisreissun älynväläyksestä on kasvanut Suomen mittakaavassa harvinaisen laaja ja organisoitu e-urheilutoiminta. Lohtajan Veikot on tässä suhteessa lajin pioneereja. Seuraajiakin on tulossa, sillä e-urheilun kasvupotentiaalille ei ole rajoja näköpiirissä.

Jopa meneillään oleva poikkeustila rajoituksineen tarjoaa e-urheilun kasvulle mahdollisuuksia. Kun muiden lajien kilpailut ovat tauolla, esimerkiksi Lohtajalla seurattiin viime viikonloppuna tv:stä Ylen nostalgiapaketin sijaan kuinka Veikkojen joukkue pärjäsi e-sportsturnauksessa.

Tänä päivänä voi olla aika haastavaa löytää nuori, joka ei jollain tapaa verkossa pelaisi. Siinä mielessä tälle on olemassa tilaus." Petter Lillhonga, valmentaja

– No joo, kerettiin me vähän sitä nostalgiapaketin loppuosaakin seuraamaan, Jukkola naurahtaa.

Mutta palataan vuoden taakse kevääseen. Lähtöruutuun, jolloin Jukkola kertoi ideastaan muulle seuraväelle.

– E-urheilua ei ollut tarkoitus syöttää väkisin seuran lajivalikoimaan. Selvitimme taustoja kaikessa rauhassa. Järjestimme sitten nuorille Maininkiin avoimen tilaisuuden, jonne tuli Vaasasta e-urheiluvalmentaja kertomaan lajista. Paikalle tuli 70 nuorta. Ilta näytti, että tätä kannattaa ryhtyä viemään eteenpäin, Jukkola muistelee.

Vihreää valoa näytti myös seuran johtokunta.

– Seuran sisällä asiaa ei ole vastustettu, mutta muuten olen ennakkoluuloihin törmännyt kerran jos toisenkin. Aika monesti on saanut vastata kysymykseen, että "onko tämä muka urheilua?"

Veikkojen johtokunta ei kuitenkaan välittänyt vähättelevistä naljailuista, joissa lajia kuvailtiin sellaiseksi, jossa "liikkuvat vain sormenpää ja silmämunat".

– Perustimme Veikkoihin e-urheilulle oman lajijaoston ja ryhdyimme hakemaan valmentajia ja pelaajia. Oikein naurattaa, miten helposti asiantuntevaa valmennusta ja pelaajia löytyi. Tänä päivänä meillä on laaja kattaus osaamista, vaikka hommaa on pyöritetty vasta vuosi, Jukkola kertoo.

Suosituin laji on CS (Counter-Strike), jossa seuralla on edustusjoukkue ja useampia muita joukkueita. Pelaajat tulevat pääosin Lohtajalta ja lähiseudulta.

– Viidestä pelaajasta koostuva edustusjoukkue osallistuu turnauksiin, harjoittelee ja kehittää taitojaan. Toimintamme on jo niin kattavaa, että seuralla on useampia joukkueita ja aloittelijan polkua eri joukkueiden kautta edustustasolle on pohjustettu.

Kuulostaa ihan urheiluseuralta.

– Meillä on myös pelaajasopimukset, jotka määrittelevät pelaajan oikeudet ja velvollisuudet. Se tuo uskottavuutta toimintaan: myös pelaajat ovat kokeneet sopimukset tärkeiksi. Suhtaudumme lajiin tosissamme, mutta emme unohda rentoutta. Pilke löytyy kyllä silmäkulmasta, Jukkola jatkaa.

Annetaan seuraavaksi puheenvuoroPetter Lillhongalle. 36-vuotias kokkolalainen it-alan yrittäjä on pelannut "pikkupojasta asti" ja kilpaillut verkkopelaamisessa siitä lähtien, kun se 1990-luvun puolivälissä alkoi olla teknisesti mahdollista. Enää hän ei omien sanojensa mukaan pysy nykynuorien kilpailussa mukana, mutta valmennusvastuuseen hän tarttui huomattuaan Veikkojen hakevan facebookissa apua sille puolelle.

– Koin, että minulla on annettavaa omilta kilpapelaamiseni ajoilta. Vaikka pelimaailma on 2000-luvun alkuvuosista muuttunut, tietyt lainalaisuudet säilyvät, Lillhonga kertoo liittymisestään Veikkojen valmennustiimiin.

Lillhonga sanoo toimivansa paitsi valmentajana myös mentorina nuorille pelaajille.

– Tämä on tiimipelaamista sataprosenttisesti. Yksilötaidot eivät ole tärkein tekijä. Mentorin roolissa pyrin opettamaan mitä kaikkea pelaamiseen liittyy. Pelaajan pitää sovittaa yhteen fysiikasta, levosta, ravinnosta ja pelaamisesta koostuva kokonaisuus. Muuten ei jaksa pysyä keskittyneenä 3–4 tuntia kestävän pelisession ajan.

Lillhongan ryhmän pelaajat harjoittelevat kuutena päivänä viikossa. Fysiikkaa treenataan kahtena päivänä: kestävyyttä ja lihaskuntoa. Erityisesti selkälihasten kunnosta on pidettävä huoli.

– Kolme kertaa viikossa on ns. tiimipäivä, jossa paneudutaan mm. omaan ja vastustajien pelitaktiikoihin. Henkilökohtaisiin treeneihin kuuluu mm. ampumistekniikan harjoittelua. Lisäksi tiimi valmentajiin on kokoontunut kerran viikossa Lohtajalle yhteisharjoitukseen boot campille, joka toki on nyt tauolla koronavirukseen liittyvien rajoitusten vuoksi, Lillhonga kertoo.

Onko tämäurheilua -kysymykseen Lillhongakin on saanut monet kerrat vastata. No, onko?

– Ei tämä perinteisessä mielessä urheilua ole, mutta kilpaurheilua kyllä. Enkä tiedä kuinka tärkeä tuo rajanveto lopulta on. Sitä paitsi tänä päivänä voi olla aika haastavaa löytää nuori, joka ei jollain tapaa verkossa pelaisi. Siinä mielessä tälle on olemassa tilaus, Lillhonga sanoo ja myöntää yhtymäkohtia löytyvän lumilautailun tiestä urheilun lajikirjoon.

Lillhonga sanoo, että Veikot on ennen kaikkea e-urheilun kasvattajaseura, joka pyrkii luomaan paikallisille nuorille edellytyksiä mennä pelaajan uralla eteenpäin.

– Meillä on pelaajasopimukset, mutta kuukausipalkkaa emme pelaajille pysty maksamaan. Sellaisia seuroja Suomessa on tällä hetkellä pari-kolme.

Maailman huippupelaajat tienaavat vuositasolla parhaimmillaan satoja tuhansia dollareita. Suurimpien ammattilaisturnauksien palkkiopotti on noin kaksi miljoonaa, josta voittajajoukkue vie 500 000 – 750 000 dollaria.

– Maailman parhaat pelaajat brändäävät itsensä ja myyvät nimellään kuulokkeita ja muita pelivälineitä. Meillä taas eräs pelaajista huomautti osuvasti, että pitää säästää viikkorahoja, jotta saisi uudet kuulokkeet. Siinä on se ero, Lillhonga naurahtaa.

Vaikka e-urheilulla alkaa olla jo yli 20 vuoden perinteet, Lillhongan mielestä on erittäin vaikea osoittaa yhtä tiettyä polkua, jota pitkin voi kulkea huippupelaajaksi.

– Tapoja on monia ja oikean tavan löytäminen on vielä hakuammuntaa. Jotenkin tuntuu, että vasta viime vuosina laji on otettu tässä suhteessa tosissaan.

Palataan lähtöpisteeseen Lohtajan paloaseman entinen johtokeskukseen, jonne on rakennettu videotykeillä ja nopealla verkkoyhteydellä varustettu pelipaikka.

– Paikkaa piti jonkin aikaa etsiä ja se teetti työtä. Vaihtoehtoina olivat mm. Alaviirteen koulu ja Lohtaja-talo. Maininkia ei edes yritetty, koska sille oli ja on muutakin käyttöä. Paloasemalta löytyvät sitten hyvät tilat, jonne yhteistyökumppanimme Keskikaista järjesti nopean valokuituyhteyden. Siellä joukkueet pelaavat turnauksensa normiaikana. Nyt poikkeustilan aikaan pelaajat pelaavat kotoa käsin, Janne Jukkola kertoo.

Jukkolan mukaan Veikkojen e-urheilutoiminta on pyritty viemään mahdollisimman ammattitaitoiseksi.

– Kun toimimme perinteisen seuran nimen alla, se antaa uskottavuutta ja aukaisee helpommin yhteistyökumppaneiden ovia. Yllättävän helposti olemme saaneet jo alkuvaiheessa tukijoita mukaan.

Kotimaan turnauksissakin on voittajille rahapalkintoja, mutta niille Veikot eivät ole vielä yltäneet. Toistaiseksi tulot ovat tulleet yhteistyökumppaneilta.

Lohtajan Veikot on myös SEUL:n (Suomen elektronisen urheilun liitto) jäsenseura.

– Näin laajana organisaationa olemme harvinaisuus Suomessa, eikä esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla ole muita jäsenseuroja. Tässä vaiheessa on vielä tyypillistä, että SEUL:n jäsenseurat ovat muotoutuneet erilaisten kaveriporukoiden ympärille.

Seuraavan kerran Lohtajan Veikot osallistuu e-urheilun kilpaturnaukseen 4.–5. huhtikuuta. Seuran instagramista löytyvät tarkemmat tiedot turnauksen striimaamisesta osoitteessa: www.instagram.com/love_esports1/