Paikallisuutiset

"En koe olevani pyrkyri, joka haluaa olla kaiken keskipisteenä" – Kimmo Mäki päätyi Finavian toimitusjohtajaksi vaiherikkaan urapolun kautta

Finavian toimitusjohtajaKimmo Mäki oli tavallinen, joskin hiukan villi lapsi. Kun isommat naapurinpojat kiusasivat, heitti Mäki puolitoista vuotta nuoremman veljensä kanssa kaikki naapurin lasten pihalelut ja muut tavarat Suntiin.

– Siis aivan kaikki! Olimme sen jälkeen aika kauhuissamme, Mäki naurahtaa.

Tempaus johti lopulta siihen, että äiti raahasi veljekset korvasta pidellen pyytämään anteeksi naapurinpojilta. Heille annettiin uusia leluja, ja siitä hetkestä lähtien pojat olivat ystäviä.

– Lopputulos oli tietysti hyvä, mutta en silti kannusta ketään tekemään ihan noin vilperttejä juttuja. Minäkään en aina totellut äitiä, mutta en kuitenkaan ollut pohjimmiltani mitenkään ilkeä enkä kuulunut teini-iässäkään niihin villeimpiin porukoihin.

Jos töissä on vaikeita asioita, menen rantaan, katselen horisonttiin ja pohdin, miten isovanhempani ja heidän vanhempansa olisivat toimineet vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten.

Mäki asui veljensä ja vanhempiensa kanssa Kokkolan vanhassa kaupungissa. Isä oli töissä satamajohtajana, ja vapaa-aika vietettiin kesämökillä Trullevissa. Harrastuksiin kuuluivat niin jalkapallo, jääkiekko kuin uintikin.

Ensimmäiset luokat olivat Mäelle vaikeita, mutta kun opettaja vaihtui, lähti koulukin sujumaan. Ala-asteella tunnollisen pojan keskiarvo oli yhdeksän, ja yläasteellakin hän ylsi samoihin lukemiin varsin pienellä työmäärällä.

– Tykkäsin erityisesti historiasta, mutta lukiossa kemiat eivät enää kohdanneet aineenopettajan kanssa ja opiskelusta tuli aikamoista rämpimistä. Yläasteen kymppi tippui kutoseen ja pysyi siellä.

Näin jälkikäteen ajatellen Mäki olisi ehkä jopa päätynyt opiskelemaan historiaa, mutta lukion hankaluudet johtivat toisenlaisiin valintoihin.

Tylsää. Sitä mieltä Mäki oli murrosikäisenä isänsä työstä satamajohtajana. Työtä vaikutti olevan paljon, mutta koko homma koostui mitättömiltä tuntuvista yksityiskohdista, jotka vaikuttivat isän mielestä hyvinkin merkityksellisiltä.

Kun lukio lähestyi loppuaan, oli kuitenkin tehtävä valintoja.

– Yhtäkkiä isän työtä seuratessani merikuljetukset ja logistiikka alkoivatkin kiinnostaa. Niinpä lähdin Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon opiskelemaan tuotantotaloutta ja otin logistiikan sivuaineeksi.

Mäki suoritti kuuden vuoden opinnot neljässä vuodessa, mutta ehti samalla viettää melko villiä opiskeluelämää.

– Olen aina osannut pitää kavereiden kanssa hauskaa. Rankimmat vaput kestivät kymmenen päivää ja niistä yhtenä iltana ei juhlittu, hän paljastaa hymyillen.

Yliopistosta löytyi hyvä kaveriporukka, jonka kanssa Mäki on edelleen tekemisissä. Rakkaus oli kuitenkin löytynyt jo aiemmin.

– Tapasin vaimoni Kokkolassa vuonna 1993. Kuuluimme lukiossa samaan kaveriporukkaan, ja aloimme seurustella heti lukion jälkeen. Olemme siis olleet yhdessä jo 25 vuotta, ja näemme tietysti toisissamme edelleen paljon hyvää.

Pitkän liiton salaisuuskin on selvillä: kun kummallakin on samanlainen arvomaailma ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet, on yhdessä helppo olla. Jos tulee hankaluuksia, kissa nostetaan pöydälle ja asiat puhutaan avoimesti auki.

Mäen taloudessa ei tosin asu yhtään kissaa, vaan pieni koira. Pariskunnan 6-vuotias Alisa-tytär on kova koiraihminen ja niin määrätietoinen tyttö, että hän sai keväällä vanhemmat vakuuttuneiksi lemmikin tärkeydestä, ja cotton de tuléar -rotuinen koira muutti taloon.

– Meillä on kotona aikamoinen akkavalta. Sekä vaimo että tytär vakuuttivat ennen koiran hankintaa, että minä en sitten ole se, joka vie koiran aamulenkille, mutta toisin kävi. En kuitenkaan valita, koska se on hyvin mukava tapa herätä.

Aamulenkin jälkeen Mäki lähtee töihin. Hän päätyi lentoasemayhtiö Finavian toimitusjohtajaksi vaiherikkaan urapolun kautta.

Hän teki diplomityön UPM:lle ja sai kuulla, että töitä olisi tarjolla. Niinpä tuoreesta diplomi-insinööristä tuli UPM:n merikuljetuksista vastaavan UPM Seawaysin logistiikkapäällikkö. Vastuualueena olivat laatu- ja ympäristöasiat sekä Itä-Suomen tehtaiden kuljetukset.

Kolmen ja puolen vuoden työrupeaman jälkeen Mäki hyppäsi urallaan eteenpäin ja siirtyi logistiikkapäälliköksi Stockmannille. Siinäkin työssä hän viipyi kolme vuotta.

– Sitten Helsingin Sanomissa haettiin yksikönjohtajaa Stevecolle. Sain vastuulleni koko kontinkäsittelyliiketoiminnan eli vastasin käytännössä Vuosaaren ja Kotkan Mussalon sataman toiminnoista.

Kuuden vuoden jälkeen Mäki haki Helsingin satamajohtajan paikkaa ja sai sen. Satamajohtajana uransa tehnyt isä oli ylpeä, vaikka muistuttikin murrosikäisen pojan aikoinaan tekemästä tokaisusta: ”En voisi ikinä tehdä yhtä tylsää työtä”.

– Isä muistaa aina kysyä minulta, olenko varma siitä mitä olen tekemässä. Hän ymmärtää, että vastuullinen työ vaatii paljon, ja paljon voi mennä myös pieleen.

Mikään ei kuitenkaan mennyt pieleen, ja vuoden 2018 alussa Mäestä tuli Finavian toimitusjohtaja.

Vaikka lentoliikenne on julkisine omistajineen ja isoine investointeineen hyvin samankaltainen toimiala satamapalveluiden kanssa, kolme ensimmäistä kuukautta Finavian toimitusjohtajana olivat Mäen mukaan varsinaista haipakkaa. Silti hän tiedosti, että kun töitä tekee tosissaan ja valmistautuu hyvin jokaiseen kokoukseen, pärjää kyllä.

– Loppukeväällä pääsin jo niin hyvin sisälle uuteen toimialaan, että en enää joutunut tekemään kohtuuttomia uhrauksia ajankäytön suhteen. Sain elämäni tasapainoon.

Tasapaino Mäen elämässä tarkoittaa työn ja vapaa-ajan yhdistämistä. Vaikka mies onkin tunnollinen ja kova yrittämään, hän myös käyttää mahdollisuuden ottaa rennosti aina kun on sen aika. Pelkällä ahertamisella kellon ympäri viikosta toiseen ei Mäen mielestä saa mitään hyvää aikaan.

Vapaa-ajallaan Mäki veneilee, purjehtii, kalastaa, laskettelee, pelaa jalkapalloa ja salibandyä sekä viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ulkomaanmatkoja tehdään muutama vuodessa ja hiihtolomalla lähdetään Lappiin.

–  Meidän perheen matkat ovat sellaista aktiivista löhöilyä. Olemme harvoin pitkiä aikoja jossakin rantakohteessa, vaan vietämme mieluummin pitkän viikonlopun Nizzassa, Kroatiassa tai vaikka Espanjassa. Haaveenani on päästä joskus purjehtimaan Välimerelle pidemmäksi aikaa.

Perhe asuu Helsingissä, mutta käy Kokkolassa useita kertoja vuodessa. Kokkolasta löytyvät sukulaiset, ystävät, mökki ja kalavedet. Mäen isällä on käytössä veljesten varustelema kalastusvene, jonka kyydistä Mäkikin pääsee nauttimaan aina Kokkolassa käydessään.

– Kun mietin opiskelumahdollisuuksia, minua kiinnosti myös veneen tekeminen. Kävin jopa tutustumassa Himangan ammattikouluun, mutta vanhemmat kannustivat lukioon ja miettimään veneen tekemistä vasta myöhemmin. Kymmenen vuotta sitten ostimme veljen kanssa lasikuiturungon ja varustelimme siitä toimivan kalastusveneen, Mäki kertoo.

Meri on lähellä Mäen sydäntä, mutta se lainehtii kuitenkin myös Helsingissä, jonne perhe on kotiutunut hyvin. Kaupunkien väliset erotkaan eivät ole Mäen mielestä niin suuria kuin voisi ajatella.

– Oikeastaan isoin ero on se, että Helsingissä on pidemmät välimatkat ja liikkuminen kestää kauemmin. Toisaalta siellä on myös enemmän mahdollisuuksia uran ja vapaa-ajan suhteen.

Vaikka Mäki on edennyt urallaan isoin harppauksin, ei toimitusjohtajan työ tai valtava urakehitys ole ollut hänen tavoitteenaan. Hän haluaa vain tehdä työtä, josta nauttii ja tutustua samalla uusiin ihmisiin. Haasteita hän ei pelkää lainkaan.

– En koe olevani pyrkyri, joka haluaa olla kaiken keskipisteenä. Työhön kuluu paljon aikaa, joten haluan käyttää sen ajan mahdollisimman hyvin. Kun työtä tekee tosissaan, siitä saa itsekin paljon enemmän irti, Mäki perustelee.

Johtajana toimiminen vaatii määrätietoista otetta: pitää asettaa selkeät rajat ja olla vaativa. Silti monet päätökset vaativat myös tunneälyä ja vakaata arvomaailmaa.

– Miellän juurieni kautta mikä on oikein ja mikä väärin. Jos töissä on vaikeita asioita, menen rantaan, katselen horisonttiin ja pohdin, miten isovanhempani ja heidän vanhempansa olisivat toimineet vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten. Se asettaa asiat oikeaan mittakaavaan.

Omia arvojaan seuraten Mäki on kyennyt elämään niin, ettei hänen tarvitse katua tekemiään päätöksiä. Välillä hän on joutunut irtisanomaan satoja ihmisiä, mutta silloin hänellä ei ole ollut yrityksen kannalta muita vaihtoehtoja.

– Se työ mitä satun tekemään ei mielestäni määritä minua ihmisenä, vaan tärkeämpää on se, miten työni teen ja kuinka toimin työn ulkopuolella. Työpaikkoja tulee ja menee, mutta todellisuudessa oma toimintani ja persoonani ratkaisevat sen, saanko jatkossakin tehdä kiinnostavia asioita.

Hyviä ratkaisuja pystyy tekemään niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin, jos ymmärtää, että ihmiset elävät elämäänsä eri tavoin. Mäen mielestä jokaista ihmistä pitää arvostaa ja yrittää ymmärtää heidän näkökulmiaan.

– Elämä on jatkuvaa opiskelua: sitä oppii koko ajan uusia asioita muista ihmisistä ja itsestään. Siksi jokaisella tulisi olla uskallusta heittäytyä myös haastavilta tuntuviin tilanteisiin. Minä olen aina uskaltanut, ja olen siitä itselleni hyvin kiitollinen.

Kiitollinen Mäki saa olla myös monista muista asioista, sillä juuri nyt elämässä on kaikki hyvin.

– En ole sitku-ihminen, vaan osaan elää hetkessä. Viihdyn nykyelämässäni erittäin hyvin, joten toivon, että saisin jatkaa tällaista elämää vielä pitkään, hän toteaa hymyillen.