Paikallisuutiset

Peteä, Tapsaa, Esaa ja Robertia yhdistää alkoholismi mutta myös raitistuminen, joka on ollut kaikille elämän parhaita asioita: "Tämä on loistavaa, aitoa elämää"

Moni kokeilee juhlarikkaan loppuvuoden jälkeen tipatonta tammikuuta. Kohtuukäyttäjälle kuukausi ilman alkoholia ei ole ongelma, mutta suurkuluttajan hermoja se kiristää. Esimerkiksi Kokkolan AA-ryhmissä tipaton tammikuu ei näy niinkään alkuvuodesta, pikemminkin sen jälkeen, kun alkoholisti palkitsee itsensä kuukauden raittiudesta juomalla "kaksin käsin".

– Kuukausi ilman viinaa saattaa kiristää alkoholistin hermoja sekä kotona että työpaikalla, toteavatRobert, 60, jaTapsa, 74, jotka tietävät kokemuksesta mistä puhuvat.

Robertin ja Tapsan elämään alkoholi tuli mukaan jo nuoruusvuosina. Robertin juominen rajoittui ensin viikonloppuihin, mutta pikku hiljaa hän alkoi käyttää alkoholia myös viikolla, esimerkiksi keskiviikkoisin eli "pikkulauantaisin". Työ- ja lomamatkat olivat paljolti alkoholin huurruttamia.

– Sitten alkoi tulla rokulipäiviä, kun ei yksinkertaisesti kyennyt menemään töihin. Alkoholi tuli kanssakulkijaksi, hän toteaa.

Viimeisen vuoden aikana oli harvinaista, että veren alkoholipitoisuus laski alle promillen. Esa, raittiina 12 vuotta

Tapsan ote alkoi lipsua hänen lähdettyään rauhanturvaajaksi Kyprokselle.

– Täällä viinaa sai viinakortilla, mutta siellä sitä oli puolet kaupan tarjonnasta. Kyllähän sitä sitten otettiin.

Robertin ja Tapsan sekä 70-vuotiaanEsan ja 54-vuotiaanPeten menneisyyttä yhdistää humalahakuinen juominen ja kontrollin puuttuminen. Esa oli ennen raitistumistaan hyvin heikossa kunnossa.

– Viimeisen vuoden aikana oli harvinaista, että veren alkoholipitoisuus laski alle promillen.

Esa, Robert, Tapsa ja Pete ovat kaikki löytäneet avun anonyymeistä alkoholisteista eli AA:sta, jonka toiminta perustuu 12 askeleen toipumisohjelmaan. Ryhmässä käymiseen on ainoastaan yksi vaatimus: henkilöllä itsellään on oltava halu raitistua.

– Ongelman kieltäminen liittyy vahvasti alkoholistin elämään. Raitistuminen vaatii oman päätöksen, toteaa Robert.

– Raitistua ei voi ilman sopivaa nöyryyttä, lisää Pete.

Robertin elämään alkoholi toi lämmön, itsevarmuuden, rohkeuden ja fiksuuden, mutta vuosikausien juomisen jälkeen jäljellä olivat tuska, ahdistus ja epätoivo.

– Se oli epäonnistumisen ja kuoleman pelkoa, hän tiivistää.

Esimerkiksi Robertin ja Tapsan tie AA-kerhoon kävi oikeastaan sattuman kautta. He molemmat sattuivat törmäämään juuri oikealla hetkellä raitistuneeseen henkilöön, joka vinkkasi heille AA:sta.

– Se oli valtaisa tunne, kun koki ryhmän tuen. Tämä on rohkeuden ja rehellisyyden ryhmä, jossa asiaa ei peitellä eikä silitellä, toteaa Robert.

Kokkolassa AA kokoontuu päivittäin. Kävijämäärät ovat olleet viime vuosina nousussa, ja esimerkiksi vuonna 2018 kävijöitä oli yli 3 000.

Erillistä ohjaajaa kerholla ei ole, vaan vetovastuu on kävijöillä vuorotellen.

– Se voi olla joku, jolla on takana kuukauden tai 40 vuoden raittius. Kaikki ovat tasavertaisia keskenään, kertoo Robert.

Kaikki puhuvat suurella lämmöllä AA:n hengestä. Siitä, kuinka kaikki otetaan vastaan tasavertaisina riippumatta taustoistaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan.

– Täällä pystyn jakamaan kaiken, mikä närästää. Ja voin kertoa myös hyvät asiat. Yksi puhuu ja toiset kuuntelevat, kuvailee Pete.

Esa koki raitistuessaan itsensä täysin epäonnistuneeksi, mutta pikku hiljaa hän alkoi uskoa olevansa "ihan hyvä tyyppi", jos vain pystyisi olemaan erossa alkoholista.

– Kun tulin ryhmään ensimmäisen kerran, tiesin heti, että olen tullut oikeaan paikkaan. Silloin pystyin vain itkemään ja kuuntelemaan toisten tarinoita, kertoo 12 vuotta sitten raitistunut Esa.

Tapsa on ollut raittiina yli 40 vuotta.

– En juo ykkösolutta enkä edes simaa. Johtotähtenä on, että käyn koko loppuelämäni AA-kerhossa. Jotkut käyvät ompeluseuroissa, mutta minä käyn täällä.

– Tämä on loistavaa, aitoa elämää, kiteyttää Robert.