Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Eivät muista jonnet vuotta 1997, jolloin Something Wild ilmestyi.

Kyseessä on espoolaisen Children of Bodomin debyyttilevy. Hassua, että levyn päähenkilö, kitarasankari Alexi Laiho, olisi ikänsä puolesta lähes istunut tämän päivän jonne-määritelmään.

Muistan, kuinka 18-vuotias, Wildchild-taiteilijanimeä käyttänyt ja kyntensä mustiksi maalannut Laiho hämmästytti soittotaidoillaan. Jos Kälviällä tapailtiin Sentencedin halkopinomaisia riffejä, Espoossa juniorit veivät melodista metallimusiikkia uudelle, ennenkuulumattomalle tasolle.

Tekninen taituruus ja asenne kulminoituivat Laihossa. Itse ihastuin etenkin vihreään Hatebreederiin (1999).

Jonnet eivät muista aikaa, jolloin lukion ja ammattiopiston ruokalat vilisivät Children of Bodom -paitoja. Nyt niitä näkee lähinnä maailman muuttumista vastustavilla vaaliteltoilla.

Metallimusiikki oli joskus muotia, kunnes siitä tuli nykypäivän iskelmää.

Poimin muutama viikko sitten toimituksen promopinosta Alexi Laihon elämänkerran. Kitara, kaaos & kontrolli muistuttaa sävyltään Soundi-lehden isoa haastattelua. Sen pelastaa Laihon henkilökohtainen ääni, joka paljastaa muun muassa mielenkiintoisia keskipohjalaiskytköksiä.