Paikallisuutiset

Perussuomalaisten hajotessa kaksi vuotta sitten kukaan ei uskonut ”jytky kolmoseen” – Nyt edessä ovat erittäin vaikeat hallitusneuvottelut

Olihan tämä odotettavissa... Oli se vaalipäivän lähestyessä ja perussuomalaisten kannatuksen noustessa gallup toisensa jälkeen.

Yksikään politiikan tarkkailija ei sen sijaan uskonut perussuomalaisten räjäyttävän huhtikuussa 2019 kolmannen peräkkäisen jytkynsä, kun puolue oli hajonnut kesällä 2017 Jyväskylässä pidetyn puoluekokouksen jälkeen.

Ehkä kaikkein vähiten siihen uskoi omasta puolueestaan loikannut Timo Soini, jolle maahanmuuttokriitikkona tunnetun Jussi Halla-ahon valinta oli pahinta mitä kuvitella saattoi.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Halla-ahosta ei saa kansanvillitsijää millään, mutta jollakin osin selittämättömälläkin tavalla tämä tv-haastatteluissa nieleskelevä ja helposti punastuva mies sai joukot taakseen.

Yksi näistä on kaustislainen Mauri Peltokangas, jonka läpimenosta puhuttiin aluksi enemmänkin vitsinä. Pikkuhiljaa hymyt alkoivat hyytyä, vaikka Peltokankaan suosion epäiltiinkin lepäävään enemmänkin oman vaalipiirin ulkopuolella.

Arvio ei olisi voinut pahemmin pieleen mennä. Anna-Maja Henrikssonin vanavedessä Peltokangas keräsi aivan tolkuttoman suuren äänisaaliin. Vaikea sanoa täsmällistä kysymystä, mutta yli 13 000 kansalaisen mielestä vastaus oli Mauri Peltokangas.

Ihan oma lukunsa on, minkälainen hallitus maahan kasataan tämän vaalituloksen pohjalta. Itsestään selvää on, että neuvotteluista tulee hirmuisen vaikeat.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Yksi iso tekijä hallituskoalition kasaamisessa on nimenomaan perussuomalaiset. Väärin sanoa perussuomalaisia yhden asian liikkeeksi, mutta erittäin korkealla – jos ei kaikkein korkeimmalla – heidän asialistallaan on maahanmuutto. Tai niin kuin perussuomalainen termistö kuuluu ”haittamaahanmuutto”.

Jos puolue todellakin lähtee johonkin hallituskokoonpanoon, se on ilman muuta saatava hallituksen ohjelmaan vahva oma kädenjälki. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa aikaisempaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tosin Timo Soinin perussuomalaiset oli aikoinaan kirjoittamassa Sipilän hallituksen ohjelman maahanmuutto-osioita, mutta linja on selvästi tiukempi.

Perussuomalaisten tulee tietysti keskuudessaan päättää, haluavatko he hallitukseen. Muiden puolueiden vastaavasti, ovatko he valmiita yhteistyöhön kansallismielisen, maahanmuuttokriittisen ja populistisena pidetyn puolueen kanssa.

Molemmilla ratkaisuilla on puolensa riippuen miltä kantilta asioita katselee. Hallitukseen lähtö on yleensä tiennyt huonoa populistisille liikkeille. Vastuun kantaminen kun on monipuoluejärjestelmässä jatkuvaa kompromissien tekoa eli omista periaatteista tinkimistä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pohtimista on muillakin puolueilla. Yhteistyöstä kieltäytyminen Halla-ahon ja kumppanien kanssa varmasti sataisi oppositiossa entisestään näiden laariin. Sekin on sanottava suoraan, että jos niikseen tulee uhriutumisen taidonkin perussuomalaiset osaavat.

Maaliskuu 1991. Suomen Keskusta juhli edellisvuosikymmenen puoluesihteerin Seppo Kääriäisen ”veret seisauttaneeksi” julistamaa vaalivoittoa. Se tiesi edellisvuonna puolueen puheenjohtajaksi valitulle Esko Aholle raskasta pestiä lamavuosien pääministerinä.

28 vuoden aikana keskustankin taipaleella on tapahtunut monenmoista, mutta huhtikuun 14. päivä vuonna 2019 jää puolueen historiaan veret hyydyttäneenä vaalitappiona.

18 paikan menetys hakee turhaan vertaistaan Maalaisliitto/Keskustapuolue/Suomen Keskusta historiassa. Kahdeksan vuotta sittenkin keskusta koki kirvelevän tappion, kun eduskuntaryhmä pieneni 16 edustajalla.

Nyt meni vieläkin kehnommin.

Yksittäisten ehdokkaiden vaalimenestykseen vaikuttavat tietysti monet tekijät, mutta puolueen kokonaiskannatuksen lasku ei ainakaan helpottanut ehdokkaiden tilannetta.

Vaasan vaalipiirissä keskusta menetti – ei kovin yllättäen – yhden paikan. Se tarkoitti kahden istuvan kansanedustajan putoamista. Kauhajokisen Lasse Hautalan valitsematta jäämistä osattiin uumoilla, mutta kokkolalaisen Tuomo Puumalan putoaminen oli yllätys. Samalla luonnollisesti kirvelevä takaisku ahkerasti kampanjoineelle kolmannen kauden edustajalle.

Runsaat kaksi vuotta Juha Sipilän hallituksen elinkeinoministerinä toimineen Mika Lintilän kahden vuosikymmenen mittaisen parlamentaarisen uran jatkumista pähkäiltiin ja epäiltiin. Ministerin tehtävänsä moitteetta hoitanut Lintilä ei itsekään ollut varma läpimenostaan.

Neljä vuotta sitten Lintilä joutui jännittämään kohtaloaan viimeiseen saakka. Eroa ensimmäisenä rannalle jääneeseen Pasi Kivisaareen jäi vain 85 ääntä. Nyt Kivisaari meni heittämällä parlamenttiin.

Jo ennakkoäänten määrä kertoi, että tällä kertaa Lampilla ei tarvinnut tuijottaa kämmenpohjat kosteina tuloslaskennan etenemistä.

Ilman muuta Lintilän tilannetta helpotti näkyvä elinkeinoministerin pesti. Kuten sanottu, hän onnistui myös hoitamaan sen ehkä jopa odotettuakin paremmin.

Kokkolan ainoaksi kansanedustajaksi seuraavaksi nelivuotiskaudeksi jäi SDP:n entinen puheenjohtaja ja Jyrki Kataisen hallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, jonka läpimenosta ei epäilyksiä ollut missään vaiheessa.

Samat sanat pätevät Vaasan vaalipiirin äänistä muhkean potin kammanneeseen Anna-Maja Henrikssoniin. Samalla Henriksson johdatti RKP:n Vaasan vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi.

Myös luotolainen kristillisdemokraatti Peter Östman uusi valtakirjansa. Östman oli päättyneellä vaalikaudella kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

RKP:lla on perinteisesti ollut eduskuntaryhmässä ruotsinkielisten maataloustuottajien edustaja. Kolmen kauden jälkeen paikkansa jättänyt pedersöreläinen Mats Nylynd ei vaihtunut toiseen pedersöreläistuottajaan Niclas Sjöskogiin, vaan tämän ”kiintiöpaikan” nappasi närpiöläinen Anders Norrback.

Pohjois-Pohjanmaalla keskustan tiedettiin olevan vaikeuksissa ja niin myös tapahtui. Pohjoispohjalaiset äänestäjät vähensivät keskustan edustajamäärää kolmannekselle yhdeksästä kuuteen.

Kala- ja pyhäjokilaaksossa ylivieskalaisen Juha Pylvään ja haapavetisen Antti Rantakankaan lähtökohta vaalityöhön ei ollut paras mahdollinen, kun pitkään käyty taistelu synnytysten säilyttämisestä Oulaskankaan sairaalassa päättyi valojen sammumiseen synnytyssaleista viime vuoden lopussa.

Juha Pylvään tilanne alkoi selkiytyä voiton puolella laskennan edistyessä, mutta Rantakangas sai jännittää koko rahan edestä. Lopulta Rantakangas ylitti riman niukasti, kun eroa ensimmäisenä rannalle jääneeseen keskustalaiseen Tuomas Kettuseen jäi 114 ääntä.

Ensimmäistä kertaa valtakunnanpolitiikan tuulia pääsee haistelemaan Reisjärven kristillisen opiston rehtori Mikko Kinnunen, jonka menestykseen osaltaan varmasti vaikutti tämän uskonnollinen taustaryhmä.

Vihreiden tilanne Kalajokilaaksossa oli selvä jo ennen vaaleja. Hanna Halmeenpään luopuminen ja keskittyminen eurovaaleihin ratkaisi sen.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä