Paikallisuutiset

Nopeatempoisuus, tiukat kilpailutilanteet ja kaadot tuovat katsojat jokkiskisoihin vuodesta toiseen

Jokamiehenluokka eli JM perustettiin aikoinaan halventamaan kilpailijoiden kustannuksia. Rymyluokan nimellä käyntiin lähteneen autourheilumuodon suosio löi kaikki ällikällä. Halpurikahinat levisivät nopeasti ympäri Suomen ja varastivat täytelähtöinä ajettuinakin yleisön päähuomion itselleen.

Näin kirjoittaa Tapani Tuomi vuonna 1984 julkaistussa Värikäs jokamiehenluokka -kirjassaan. Jos nousi 1970-luvun loppupuoliskolla käynnistynyt jokkis nopeasti kansan suosikkilajiksi, niin eipä tilanne ole muuttunut reilussa 40 vuodessa mihinkään suuntaan. Jokkis on aina vain Suomen harrastetuin autourheiluluokka.

– Pitkään jatkunut suosio selittynee edelleenkin sillä, että ns. halpaluokassa kynnys aloittamiseen on matalalla. Toinen tärkeä asia on se, että varsinkin kesäaikaan kisoja on paljon. Siinä saa ihan kunnolla ajaa kilpaa, kun kansallisia kisoja kiertää, neljä vuosikymmentä lajin parissa ollut veteliläinenSakari Klemola taustoittaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Jokkiksen erikoisuuksiin kuuluu se, että jokainen kilpailuun osallistunut auto on kilpailun jälkeen myynnissä ostotarjousmenettelyn kautta. Hinta on vakio ja tällä hetkellä jokkisauton hinta on 1500 euroa.

– Onhan se edullinen hinta kilpa-autolle, Klemola huomauttaa.

Viime viikonloppuna Kemorassa ajettu Asfalttikunkku ei anna täysin todellista kuvaa jokkiksesta.

Vaikka virallisesti kyseessä on tavallinen kansallinen kilpailu, on kilpailijoiden silmissä Asfalttikunkun arvostus korkealla. Asfalttikunkun titteli on haluttu, joten sen vuoksi viivalla nähdään paljon autoja, joiden rakentamiseen on uponnut huomattavasti enemmän kuin 1500 euroa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Nyt kun ollaan näissä isoissa karkeloissa, niin eivät nuo kärkikahinoissa mukana olevat autot ole kovin halpoja. Mutta säännöt ovat samat kaikille. Auto on myynnissä ja jokainen sen tietää. Ne, jotka haluavat tuhansia euroja autoon laittaa, niin he laittavat. He myös tietävät sen, että persnettoa tulee, 11 vuotta jokkista harrastanutAleksi Marjoniemi sanoo.

Jos jätetään isot kisat laskuista, toteutuu jokkiksen perusajatus halpisluokasta Marjoniemen mielestä edelleen hyvin.

– Siinä mielessä toteutuu, että pääsee halvalla harrastamaan ja pienissä kisoissa voi pärjätäkin.

Jokkis siis käynnistyi rymyluokan nimellä, mutta tuosta maineesta on päästy eroon kauan sitten.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Nykyään säännöt ovat tiukat, eikä kilpakumppania voi kolhia ilman sanktioita. Silti tiukassa kilpailutilanteessa aina välillä rytisee, ja juuri sitä katsojat haluavat nähdä.

– Kyllä se vain niin on, että katsojilla on täysin erilaiset toiveet kuin minulla kilpailunjohtajana. Aina, kun lähdössä tulee tiukka tilanne, minulla on vähän sydän kylmänä ja toivon, ettei tulisi kontaktia. Yleisö taas nauttii siitä, että tulee kontaktia. Ja vielä enemmän silloin, jos auto sattuu kaatumaan, kilpailuissa niin kilpailunjohtajana, tuomarina kuin tuomariston puheenjohtajana toiminut Klemola miettii.

Haapajärvellä asuva Marjoniemi on Klemolan kanssa täsmälleen samaa mieltä.

– Tiukat ja tasaiset lähdöt ovat jokkiksen suola. Toinen tärkeä tekijä on ääni. Kyllähän nuo hyvät autot kuulostavat ja näyttävät hyvältä, Marjoniemi toteaa.

Katsojien mieleen on myös lajin nopeatempoisuus. Mikäli kokkareita ei tule, starttaa seuraava lähtö hyvin nopeasti edellisen päättymisen jälkeen.

– Esimerkiksi rallissa pitää aina odottaa minuutti, että tulee seuraava vilahdus, mutta jokkiksessa katsottavaa on koko ajan, Marjoniemi selvittää.

Katsojille jokkis näyttäytyy vauhdikkaana lajina, jossa sattuu ja tapahtuu. Sitä suuri yleisö ei välttämättä tiedä, että yleensä tunteet jäävät radalle. Varikolla vallitsee todella hyvä yhteishenki.

– Kyllä tämä yhteisöllisyys on se juttu, joka saa kisaamaan vuodesta toiseen, jokkiksessa lähes kaiken mahdollisen voittanutJoni-Pekka Rajala sanoo.

Jokkis ei suinkaan ole porilaisen Rajalan ainoa autourheilulaji. Kaikkiaan Rajala on saavuttanut autourheilussa 45 henkilökohtaista SM-mitalia, joista yli puolet on kultaisia. Jokkiskisojen voittoja taskussa on noin 90 ja saavutettuja pokaaleja yli 1000.

Mutta jokkisvarikolla meriiteistä ei ole hyötyä. Jos autoa pitää rempata, joutuu mestarikin nöyränä miehenä könyämään autonsa alle ja ryhtymään korjaustöihin.

– Näin se menee, itse pitää remontit tehdä. Torstaina piti vielä vaihtaa moottori tähän autoon, että pääsin kilpailemaan, Rajala totesi sunnuntaina Asfalttikunkussa.

Kaikkea ei toki tarvitse aina tehdä itse, vaan apua ja varaosia saa myös kilpakumppaneilta ja heidän huoltojoukoiltaan.

– Porukkahenki jokkisväen keskuudessa on aina ollut hyvä. Vaikka kyseessä on kilpakumppani, niin tarvittaessa kaveria kyllä jeesataan, Rajala kertoo.

Rajala ei suinkaan ole ainoa jokkiskuski, joka on vaihtanut kilpuriinsa moottoria viimetingassa ennen kisaa.

Taitavat olla vähemmistössä sellaiset harrastajat, joilla kilpailua edeltävä päivä ei ole joskus venynyt yön pikkutunneille saakka autoa laittaessa. Pitkää iltaa on painettu myös Marjoniemen tallissa, kun autoa on rakennettu yrityksen ja erehdyksen kautta.

Hyvin usein jokkis siirtyy perheessä sukupolvelta toiselle, mutta Marjoniemi ei kuulu tähän kastiin. Marjoniemi aloitti jokkiksen 15-vuotiaana käytännössä täysin yksin. Alkuvaiheessa Marjoniemi kuskasi kilpa-autonsa kisapaikalle traktorilla.

– Oli se alussa vähän vaikeaa, kun perheessä ei ollut mitään tietotaitoa lajiin. Kaikki piti opetella kantapään kautta. Vuosien kuluessa jokkiksesta on tullut henkireikä, joka vie ajan sekä rahat. Välillä tuntuu, että vie järjenkin. Vastapainona on se, että tämä tahtoo myös pitää järjissään, sillä tämä on hyvää vastapainoa maatilan töille, Marjoniemi pyörittelee.

Kysyy asiasta Klemolalta, Marjoniemeltä tai Rajalalta, niin vastaus on sama: Jokkis tulee pysymään merkittävänä osana suomalaista autourheilua jatkossakin.

– Jokkiksen suosio tulee säilymään niin pitkään kun polttomoottoreilla saa ajaa ja bensaa voi ostaa, Marjoniemi miettii.

Jokamiehenluokka

Harrastajamäärältään Suomen suurin autourheilulaji.

Edullinen luokka, jossa on suhteellisen vapaat tekniset säännöt.

Nuorten luokkaan pääsee jo sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta.

Radat ovat pääosilta soraratoja, muutamia kisoja ajetaan asfaltilla.

Kilpailuja järjestetään vuosittain noin 100.

Luokalle ominainen piirre on, että kilpailuun osallistuvat autot ovat myyntivelvoitteen alla. Auton myyntihinta on 1500 euroa.

Jos autosta on jätetty enemmän kuin yksi tarjous, suoritetaan arvonta.

Lähde: AKK Motorsport

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä