Paikallisuutiset

Neljännesvuosisadan ajan Raimo Aspfors toimi syntymäkuntansa Kaustisen ylimpänä sielunpaimenena – Nyt muistot elämästä on pantu kirjoihin ja kansiin

Voi kuvitellaRaimo Aspforsin velmun ilmeen, kun hän päätti omasta elämästään kertovan kirjan nimen.

Paholainen poistui pappilasta on kyllä mainio päällekirjoitus tulevana Eino Leinon päivänä ilmestyvälle kirjalle. Jos joku ei satu muistamaan, pieni kertaus. Kokkolalaisen Elvi Löhösen ansiosta liputuspäiväksi korotettua sydänkesän hetkeä vietetään suuren runoilijan muistoksi heinäkuun kuudentena.

Länsirannikon kustantama Aspforsin kirja toki on jo kirjoitettu. Kohta jo painettukin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lempeän rauhallisella äänellä sanojaan asetteleva ja sanomaansa luvalla sanoen usein kohtuullisen kaukaa pohjustavasta Aspforsista ei kyllä paholaismaista vaikutelmaa synny.

Paholaisen poistuminenkin viittaa 35 vuoden takaisiin tapahtumiin. Eräänlaiseen näkyyn, jonka Aspfors hyvin elävästi koki pappilassa. Elettiin Kaustisen kirkkoherran vaalin jälkimaininkeja. Osa noista aalloista oli hyvinkin tummia, ellei peräti sysimustia.

Niihin myöhemmin.

Kysymys saa Aspforsin hymyilemään. Pariksi toviksi myös hiljentymään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Halusitko kirjoittaa omaelämällisen kirjan sen vuoksi, että elämänvaiheistasi jäisi joku konkreettinen jälki?

– Kyllä minä olen tällaista tuntenut... että jäisi jälki. Olen ajatellut tässä mielessä myös omia lapsiani (viisi poikaa ja yksi tytär) ja lapsenlapsiani (kaikkiaan 14).

Kirjan kirjoittamista Aspfors oli ehtinyt pohtia pitkään. Erilaisia tapahtumia hän oli kirjannut oikeastaan koko elämänsä ajan, mutta varsinaisesti tuumasta toimeen ryhtymisen aika tuli vasta reipas vuosi sitten.

– Aloin kirjoittaa viime vuoden alussa heti loppiaisen jälkeisenä päivänä. Kirjoitin kolme kuukautta ihan päivittäin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Se oli melkeinpä sitten siinä. Toki vielä raakaversio, joka vaati vielä ”kustannustoimittajien” käsittelyn.

– Tyttärelleni Annille (Uusioja) nostan tohtorinhattuani, kun hän on käynyt uskollisesti läpi tekstini. Niin kuin myös vaimoni Heini. Vaimoni pääsi tosin nyt vähemmällä kuin väitöskirjatyössäni.

Tosiaan. Perhonjokilaaksossa papit ovat tavanneet olla usein myös tohtoreita. Tohtorismiehiä on Aspforsin tapaan jo eläköitynyt Jouko Heikkinen Halsualta.

Aspforsin Oulun yliopistoon tekemän väitöskirjan nimi on Viljami Kalliokoski 1894–1978 evankelisena ja alkiolaisena vaikuttajana. Väitöskirja hyväksyttiin vuonna 1997.

Kalliokosken syntymästä muuten on kulunut tänään 125 vuotta.

Kirjansa saatesanoissaAspfors valmistelee lukijaansa osuvasti.

Kristillinen oveluus ja pieni ärsyttämisen armolahja ovat olleet matkallani valona ja suolana. Ne ovat avanneet eteeni tilanteita, joissa olen viihtynyt kuin kala vedessä. Joskus olen ajautunut vaikeakulkuiseen ja lähes umpinaiseen kaislikkoon, josta Luojan antamalla oveluudella ja viisaudella olen jälleen selviytynyt taistelukuntoisena väljemmille vesille.

Kaustisen Nikulassa sijainnut syntymäkoti oli vaatimaton, mutta kristilliset arvot tunnustava. Niiltä pohjilta oli kuitenkin vielä matkaa lähteä opiskelemaan teologiaa Helsinkiin. Reserviupseerikoulun myötä vakavana vaihtoehtona oli myös kadettikoulu.

Ei tullut vänrikki Aspforsista ammattiupseeria. Kauluslaattojen sijasta leuan alle tulivat liperit, vaikka aluksi mielessä olikin uskonnonopettajan ura.

Kaarlelan suomalaisen seurakunnan viralliseksi apulaiseksi valittu Aspfors vihittiin papiksi Montrealin olympiavuonna 1976. Kolme vuotta myöhemmin tuli ensimmäinen kirkkoherran pesti Ullavassa. Viitisen vuotta myöhemmin Aspfors siirtyi ”profeetaksi omalle maalle”, Kaustiselle.

Jos ei nyt ihan sieluun jäänyt vammoja, mutta se tarina ei kaikilta osin niin kaunis ollut.

Elettiin loppuvuotta1983, kun Kaustiselle haettiin kirkkoherraa. Asetelma oli lopulta selvä. Joko Seppo Paananen Evijärveltä tai Raimo Aspfors Ullavasta.

Todettakoon ja korostettakoon, että kirjassaan Aspfors ei mainitse nimeltä toista hakijaa eikä hänen persoonaansa mitenkään arvioi. Arvostelusta puhumattakaan.

Ankaraksi kahtiajaoksi tilanne kuitenkin meni. Eikä siinä mitään, niinhän tapaa käydä kahden henkilön kisatessa yhdestä paikasta.

Luojalta jäi ilmeisessä epähuomiossa antamatta Raimo Aspforsille laulunlahja. Kilpakumppani oli tässä suhteessa pari kukonaskelta edellä. Koettihan Aspfors vaalisaarnassa hoitaa messuosuudetkin niin kuin ihannetilanteessa kuului. Alku hyvin, jatko heikommin ja lopuksi oli lausuttava vuorosanat puhumalla eikä laulamalla.

Olihan se omanlaisensa tapaus, mutta ei mitään väliä. Aspfors voitti vaalin parinsadan äänen erolla.

Hyvän häviämisen taito on arvokas, mutta siitä oli keväällä 1984 pulaa Kaustisella. Ikäviä puhelinsoittoja ja vihamielistä jurottamista sai uusi kirkkoherra kokea. Yllättävän pitkään.

– Kaikkinensa kolme vuotta sitä kesti ennen kuin tasaantui, Aspfors sanoo ja myös kirjassaan kirjoittaa.

Näky tai ei, totta tai kuvitelmaa, lopulta paholainen kuitenkin poistui pappilasta.

Vaan minkä sortin uskovainen Raimo Aspfors oikein on?

Vastaus ei ihan luomiskertomuksesta lähde, mutta aika kaukaa ja muutaman ketunlenkin kautta. Evankelinen ja sleyläinen, kyllä. Mutta. Ei kuitenkaan ”ultraevankelinen”.

– Ei minua lueta puhtaaksi evankeliseksi papiksi.

Mitähän se sitten tarkoittaa? Jos evankelista liikettä tarkastelee, ns. virkakäsitys eli selkosuomeksi kirjoitettuna suhtautuminen naispappeuteen on ollut neljättäkymmentä vuotta liikkeessä jakolinjana.

Raimo Aspforsille olennaista ei ole, mitä papin jalkojen välissä on – tai ei ole.

– Sana on se, jota julistamme ja kuuntelemme. Sanasta saamme uskon. Julistaja on väline. Aivan hyvin naispuolinen pappi voi tulla tekemään minulle viimeisen voitelun.

Loppuun vielä anekdootti Aspforsin ja hänen hyvän ystävänsä, Ullavan jo edesmenneen kirkkoherra Asko Typön tapaamisista.

”Jumalan terve!”, tapasi evankelinen Aspfors tervehtiä kollegaansa vanhoillislestadiolaisuuden parhaiden perinteiden mukaisesti.

Lestadiolaisen Typön vuorosanat olivat nekin tutut: ”Milloin on Raimo uskoon tullut?”

Aika velikultia.

Kuka?

Raimo Aspfors

Syntynyt: 29.9.1947

Koulutus: Yo Vetelin yhteislukiosta 1968, teologian maisteri 1975, vihitty papiksi 17.6.1976, filosofian lisensiaatti 1994 ja tohtori 1997.

Työuraa: Kaustisen–Ullavan keskikoulun uskonnon opettaja 1972–73, Helsingin lyseon uskonnon opettaja 1975–76, Kaarlelan virallinen apulainen 1976–79, Ullavan kirkkoherra 1979–1984, Kaustisen kirkkoherra 1984–2005, Kaustisen ja Ullavan kirkkoherra 2006–2009. Eläkkeelle 2009.

Luottamustehtäviä: Oulun hiippakunnan pappisasessori 2005–09 ja 2013–14. Kaustisen kunnanvaltuustossa 1989-96 (kesk.)

Perhesuhteet: Vaimo Heini, viisi poikaa, yksi tytär, 14 lastenlasta.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä