Paikallisuutiset

IK Myranin pitkä evakko päättyy – Naisten jalkapalloliigaan viime syksynä noussut joukkue palaa tänään kotikentälleen Alaveteliin

Nousijajoukkueen pelaajat eivät valita olosuhteista, joissa he ovat alkuvuoden harjoitelleet ja pelanneet. Treenit ja liigaottelut on vedetty täysillä ja hyvällä yhteishengellä siellä, missä ne on kulloinkin järjestetty kahden maakunnan alueella.

Räntää sataa ja ilta on tummunut kellon käydessä yhdeksää. Lämpöä on hädin tuskin muutama plusaste.

Kuivat vaatteet vaihdetaan pikaisesti turhia kursailematta kentän laidalla, vaihtopenkin edustalla. On kiire kotiin, suihkuun ja nukkumaan. Aamulla on aikainen herätys töihin.

Naisten jalkapalloliigasta on glamour kaukana varsinkin nousijajoukkueella, joka on lähtöisin 1700 asukkaan kylästä Alavetelistä (ruots. Nedervetil). Alaveteli on osa Kruunupyytä, johon se liitettiin vuonna 1969.

Olosuhteet ovat olleet kuitenkin paremmat kuin ennen, toteaa IK Myranin kapteeni, pitkään joukkuetta edustanut keskikenttäpelaajaAnnika Grundvall.

– Ennen jouduimme harjoittelemaan pienessä salissa Teerijärvellä. Minulla kesti ajaa sinne autolla puolitoista tuntia yhteen suuntaan. Oli aika raskasta harjoitella siellä talvisin jopa kolme kertaa viikossa.

Myranin naiset ovat harjoitelleet talven ja kevään toki samoissa halleissa ja kentillä esimerkiksi Kokkolassa kuin muutkin alueen jalkapallojoukkueet. Naapurikunnan joukkueelle, ja etenkin naisille on kuitenkin yleensä tarjolla vain "pöllövuoroja". Liiga-status ei ole nostanut sijoitusta varausjonossa.

– Palautuminen on urheilijalleerittäin tärkeää, mutta jos treenaat myöhään etkä pääse ajoissa nukkumaan ja heräät aamulla aikaisin töihin, kroppa ei pääse palautumaan kuten pitäisi, tiivistää neljättä kautta Myranissa pelaava yhdysvaltalaishyökkääjäChelsy Swackhamer.

– Harjoitusajat ovat olleet mitä ovat. Olemme nyt vain iloisia, että pääsemme takaisin kotikentällemme ja takaisin normaalien ihmisten rytmiin, jenkki jatkaa.

Hyvä yhteishenki, huumori ja yhdessä treenaaminen ovat pitäneet homman mielekkäänä talven pimeinä iltoina.

– On helpompaa harjoitella yhdessä. Treeneihin lähteminen iltaisin saattaa tuntua paskamaiselta, kun alkaa tulla kylmää ja pimeää, mutta kun pääsee yhteen joukkueen kanssa, ei ole enää mitään ongelmaa, Grundvall kertoo.

Swackhamer on samoilla linjoilla ja täydentää, että treenaaminen on heidän työtään liigajalkapalloilijoina – olosuhteista riippumatta.

Talvella joukkueeseen liittynyt, niin ikään yhdysvaltalainenJill McVicker on ollut vaikuttunut joukkuehengestä heti alusta saakka.

– Kun saavuin tänne, tunsin olevani erittäin tervetullut. Kaikki olivat hyvin auttavaisia. Silloin oli paljon lunta, mutta olin todella innoissani.

Swackhamerin hän tunsi entuudestaan samasta yliopistosta, mutta muuten kaikki on ollut uutta.

– Olin ottanut selvää Suomesta ja tästä alueesta ennen kuin tulin. Olen kotoisin New Yorkista, jossa on paljon vilinää ja ihmisiä. Tiesin, että täällä on paljon rauhallisempaa ja olin itse asiassa siitä innoissani.

Kotikentän merkitys on kuitenkin valtava, vaikka Myran onnistuikin avaamaan voittotilinsä toisessa Kokkolassa pelatussa "kotiottelussaan".

– Jokainen kenttä on erilainen, jotkut ovat leveämpiä ja toisen pidempiä. Joka kerta kun olemme joutuneet vaihtamaan kenttää, sen huomaa. Kotikentälle ja etenkin luonnonnurmelle palaaminen on myös hyväksi kehoillemme, Swackhamer sanoo.

– Alavetelissä ympäristö ja stadion ovat tuttuja jauskon, että siitä on erittäin suuri apu joukkueelle. Kotona pelaaminen sopii pelityyliimme, hän jatkaa.

– Se tulee aina olemaan kotikenttämme. Vaikka fanit saivat Kokkolassa pelatut ottelutkin tuntumaan kotipeleiltä, niin Alaveteli on se paikka, mistä joukkue on lähtöisin, Grundvall täydentää.