lauantai 6.6.2020 | 14:43
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Päivän henkilö: Kokkolalainen lääkäri Annukka Kuusio vaihtoi baletin ultrajuoksuun – "Ehkä itsensä voittaminen on kiehtovin asia"

Maisa Järvelä
Ke 12.6.2019 klo 08:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kokkola

Miten innostuit ultrajuoksusta?

– Olen harrastanut intohimoisesti balettia pikkutytöstä asti. Aikanaan oli viittä vaille, etten jatkanut ammattilaiseksi, mutta päädyin kuitenkin lääketieteelliseen. Palatessani Kokkolaan innostuin baletista uudelleen yli nelikymppisenä.

– Hölkkäämistä sen sijaan inhosin. Mutta kun lopetin tupakanpolton, aloin juosta. Ensin juoksin puolimaratonin. Kun kaverit houkutteli Nizzan maratonille lähdin mukaan ajatellen samalla upeita maisemia ja lomailua. Viimeinen virhe oli, kun osallistuin ”pitkän perjantain piinalenkkiin” (reitti kiertää ns. Koutosen huoltoasemalta Peitsontietä ja Ruotsalon kautta takaisin lähtöpaikkaansa). Siellä tapasin ultrajuoksijoita ja tuli lopullinen hurahdus pitkiin matkoihin.

– Hassua, miten suhtautuminen muuttuu ajan kuluessa. Ennen inhosin ajatustakin juoksemisesta. Puolikkaan juostuani ajattelin, etten ikinä lähde täydelle maratonille. Sen jälkeen ajatus 24 tunnin juoksusta oli utopiaa. Nyt en enää lähde maratonille kilpailumielessä, vuorokaudenjuoksu on minun juttuni.

– Baletin harrastamisessa ja ultrajuoksussa on jotain samaakin, vaikka baletti ei todellakaan ole kestävyyslaji. Molemmat ovat kuitenkin pitkäjänteisiä lajeja, joissa pään täytyy olla kunnossa.

Mikä lajissa kiehtoo? Onko kilpaileminen lajin suola?

– Ehkä itsensä voittaminen on kiehtovin asia. Juoksusta tulee myös hyvä mieli, mitä en olisi uskonut muutama vuosi sitten. Olen aamu-uninen, mutta olen oppinut nauttimaan varhaisista aamulenkeistä. Teen niitä sekä yksin että porukalla. Yksin juostessa se on omaa aikaa. Tykkään kyllä porukkalenkeistäkin.

– Aiemmin ajattelin, ettei minulla ole minkäänlaista kilpailuviettiä. Mutta Ateenan-kisoissa tammikuussa löysin itsestäni uuden piirteen. Tavoitteeni oli juosta 24 tunnissa 160 kilometriä. Taustajoukot kuitenkin kannustivat ja kirittivät. Kun he huusivat, että nyt olet neljäntenä, kiristin vauhtia, sain uutta virtaa ja löysin itsestäni kilpailuvietin.

– Ennätykseni on nyt 190 kilometriä, mutta seuraavassa kisassa täytyy tavoitella 200 kilometriä täyteen.

Miten jaksaa juosta 24 tuntia eli mitä valmistaudut urakkaan?

– 24 tunnin juoksu on sellainen laji, ettei kilpailuun pysty paljon valmistautumaan ennakkoon. Edeltävällä viikolla lähinnä himmailen, juoksen pari lyhyttä lenkkiä. Normaalisti juoksen 60–100 kilometriä viikossa ja pari punttisalitreeniä päälle. Vetoja, kovempaa, hitaampaa – eli monipuolisia lenkkejä.

– Tankata ei voi lainkaan etukäteen. Juoksun aikana pitää syödä koko ajan – lusikallinen pari puuroa, pastaa, leipäpala, enemmän suolaista kuin makeaa. Huolto on ratkaisevassa asemassa tankkauksessa. Itse ei muistaisi syödä niin säännöllisesti, mutta huoltojoukot pitävät kelloa silmällä ja huolehtivat tasaisesta ravinnon saannista.

Mitä 24 tunnin jälkeen eli miten palaudut? Kuinka pian uuteen urakkaan?

– Ihan heti kun pilli soi, tuntuu, että huoltopöytä on tavoittamattomissa, vaikka matkaa olisi vain parisataa metriä. Muutaman päivän päästä olo on jo ”arkikuntoinen”. Kolmisen viikkoa menee ennen kuin tekee mieli lenkille. Mutta sitten on äkkiä taas samassa vauhdissa.

– Jotkut juoksevat jopa neljä vuorokaudenjuoksua vuodessa, minulle sopiva määrä on pari.

Keskiviikkona päivän henkilö -jutussa haastateltava kertoo harrastuksestaan. Torstaina on vuorossa henkilö aihepiirillä suhteet.

Kaikki henkilöjutut löytyvät asiasanalla Päivän henkilö.

Kuka?

Annukka Kuusio

Ikä: 49 vuotta.

Ammatti: ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri.

Harrastukset: ultrajuoksu, avovesiuinti, baletti (vähenevässä määrin), lasketteluretket perheen kanssa, lasten harrastusten tukeminen ja yhdistystoiminta (balettiopiston vanhempainyhdistyksen pj).

Kotipaikka: Kokkola.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »