Paikallisuutiset

Himangan Pahkalan kylästä ponnistava Sami Pahkala pyöräili yli 6000 kilometriä, kymmenen maan läpi, 33 päivässä – "Ei se ollutkaan niin kivaa kuin olin luullut"

Robert Kauppinen, teksti

Antti Varonen, kuvat

– Vieläkin on vähän töttöröö olo. En tule hetkeen istahtamaan pyörän selkään, naurahtaa kalajokinen 24-vuotias Sami Pahkala tätä haastattelua tehtäessä kotiinpaluunsa jälkeisenä päivänä.

Pahkala ajoi pyörällä 6215 kilometriä, kymmenen maan läpi, 33 päivässä. Hän pyöräili siis keskimäärin lähes 200 kilometriä päivässä yli kuukauden ajan. Nuoren miehen pyörän satulassa taittamat päivämatkat vaihtelivat 110 ja 233 kilometrin välillä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että maailman suurimmassa pyöräilykilpailussa, Ranskan ympäriajossa, poljetaan tänä vuonna 23 päivän aikana keskimäärin 150 kilometriä per päivä. Kun tähän lisätään vielä se, että Pahkala veti koko ajan kärryä ja noin 20 kilogrammaa painavaa varustekassia pyöränsä perässä sekä nukkui joka yö teltassa sen itse joka päivä kasaten ja purkaen, voidaan puhua jo mykistävästä kestävyysurheilusuorituksesta.

Mistä sitten sai alkunsa ajatus lähteä yrittämään moista matkantekoa? Pahkala sanoo, että hänellä on aina ollut tarve koetella omia rajojaan.

– Haluan nähdä kuinka paljon pystyn rääkkäämään itseäni.

Aikaisemmin Pahkala koetteli kivunsietokykyään juoksemalla pitkiä matkoja. Ensimmäinen maraton taittui 18-vuotiaana ja ensimmäisen 100 kilometrin ultrajuoksukilpailun Pahkala pyyhälsi 19-vuotiaana. Nuoresta miehestä pitikin tulla kestävyysjuoksuammattilainen, mutta jalkavammat pilasivat suunnitelmat.

– Juoksu-urani jäi vähän tyngäksi. Sittemmin olen yrittänyt keksiä muita tapoja purkaa liikunnan tarvetta.

Nyt Pahkala rääkkää itseään pyöräilemällä ja nostelemalla puntteja kotinsa autotallissa.

Urheilemisen lisäksi Pahkala opiskelee fysioterapeutiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, josta hänen on määrä valmistua ensi jouluna. 6000 kilometrin pyöräreissua varten Pahkala kertoo harjoitelleensa polkemalla huhti-toukokussa suunnilleen joka toinen päivä kotoaan Pahkalan kylästä Kokkolassa hyvinvointipalveluja tarjoavaan Medirexiin, jossa hän oli työharjoittelussa seitsemän viikon ajan.

– Siinä tuli suunnilleen 100 kilometriä pyöräiltyä per päivä.

Kuitenkaan Pahkalan valmistautuminen pyöräretkeen ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan.

– Minulla tuli polvi kipeäksi pyöräilyn myötä.

Polvikivun vuoksi Pahkala ei pystynyt treenaamaan pyöräilyä työharjoittelun päättymisen ja reissuun lähdön välillä lainkaan. Lisäksi mies sairastui flunssaan lähtöviikolla, minkä johdosta hän joutui venyttämään lähtöänsä muutamalla päivällä, jotta pääsisi edes puolikuntoisena matkaan. Vaikeuksista huolimatta Pahkala kuitenkin nousi hiilikuitupyöränsä selkään ja lähti polkemaan kohti pohjoista lauantaina 25. toukokuuta.

– Lähdin hyvin epävarmoin fiiliksin reissuun.

Todelliset haasteet Pahkala kohtasi kuitenkin vasta tien päällä.

– Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen alkoi sattua takamukseen. Se ei loppunut koko reissun aikana.

Toisella viikolla myös Pahkalan terve polvi ja akilles kipeytyivät. Tässä vaiheessa hän oli ehtinyt pyöräillä jo Lofooteille asti ja ajelehtia sieltä lautalla Norjan vuoristoiselle rannikolle. Vuoristossa polkeminen oli Pahkalalle uuvuttavinta koko reissulla.

– Saatoin polkea seitsemän tuntia samaa ylämäkeä ylöspäin. Se oli fyysisesti todella rankkaa.

Fyysisen kivun lisäksi etenkin alkumatkan kurjat kelit koettelivat myös Pahkalan henkistä kanttia.

– Olisiko siinä ollut pari yksittäistä poutapäivää, muuten satoi koko ajan. Myös vastatuulta oli melkein koko ajan. Tuntui aika ikävältä kavuta vuorta ylös siinä kelissä.

Tässä vaiheessa Pahkala alkoi jo suunnitella reittiä, jota pitkin voisi palata Norjasta kotiin. Kuitenkin pienet huoltotoimenpiteet ja perisuomalainen sisu saivat nuoren miehen jatkamaan.

– Olen aika sinnikäs: jos jotain päätän, niin sen teen. Tiesin myös, etten saa paikkoja polkemalla rikki. Kinesioteippasin kipualueet ja muutin pyöräilyasentoa. Ne auttoivat.

Myös tieto siitä, että Pahkalan kyläväki Kalajoella seurasi herkeämättä oman pojan reissun päältä lähettämiä Instagram-päivityksiä, sai Pahkalan olemaan luovuttamatta.

– Kylällä ei ole muusta puhuttukaan. Yllätyin itsekin kuinka paljon reissuni kiinnosti kyläläisiä. Heidän kommenttinsa ja tykkäyksensä auttoivat reissussa huomattavasti ja antoivat voimia päästä yli vaikeimmistakin hetkistä.

Yhä vain eteenpäin hiilikuitupyöräänsä polkien Pahkala selviytyi retkensä 18:ntena päivänä Tanskaan, jossa matkanteko alkoi viimein helpottaa.

– Kivuliaat paikat alkoivat laukeamaan, ja pyörätiet olivat todella hyvässä kunnossa. Pyöräilin Tanskan läpi parissa päivässä.

Myös seuraavat maat Pahkala paineli nopeasti läpi: Saksa sujahti kolmessa päivässä, Puola neljässä ja kukin Baltian maista päivässä. Venäjällä miehellä meni pari päivää vastatuulen, Pietarin kaaosmaisen liikenteen ja lukuisten rajatarkastuksien vuoksi.

– Pietari oli liian iso kaupunki minulle. Siellä tuli sellainen fiilis, että haluan nopeasti pois täältä. Suomen rajalle tullessa passini tarkastettiin yhteensä kahdeksan kertaa. Aloin jo miettiä, että eikö tämä ikinä lopu.

Missään muualla Pahkalan ei tarvinnut esittää passia koko reissunsa aikana. Suomen puolelle päästyään Pahkalan taivallus oli jälleen armottoman kovaa hänen polkiessa 10–11 tuntia päivässä, kun reissun alkupuolella matka-aika per päivä oli noin tunnin verran vähemmän. Kulkua joudutti tieto maalin läheisyydestä sekä kotoa kantautunut tuoksahdus äidin leipomasta raakasuklaakakusta. Lopulta keskiviikkona 26. kesäkuuta vähän ennen viittä iltapäivällä Pahkala palasi kotikyläänsä 33 päivän poissaolon jälkeen, jossa häntä oltiinkin vasta banderollien kanssa.

– Oli hienoa palata kotiin.

Pahkala sanoo, ettei lähtisi enää tekemään vastaavanlaista matkaa.

– Ei se ollutkaan niin kivaa kuin olin luullut. Seuraavan kerran, kun lähden pyöräretkelle, teen sen kaverin kanssa ja se on huomattavasti lyhyempi, Pahkala nauraa.