Paikallisuutiset

Home vei terveyden ja rahat – Kokkolalaisen Nina Auvisen kuusihenkisen perheen jaksaminen on viimeisen vuoden aikana joutunut koetukselle homealtistuksen vuoksi

KokkolalainenNina Auvinen ei osannut kuvitellakaan minkälaisia vaikeuksia olisi edessä, kun hän alkoi miehensä kanssa rakentaa perheelleen uutta kotia vuosi sitten. Ensimmäinen vaihe rakennusprosessissa oli muutto edellisestä omakotitalosta vuokra-asuntoon. Tuolloin kaikki oli vielä hyvin.

Jo vuokra-asuntoon tutustuessaan Auvisen nenään leijaili lievä ummehtunut haju. Hän ajatteli sen johtuvan vain siitä, ettei asunnossa ollut kukaan asunut hetkeen, ja viemäri on kuivunut. Haju kuitenkin laimeni kylpyhuoneen perusteellisen siivouksen myötä, joten perhe oletti asunnon olevan asumiskelpoinen. Kahden kuukauden asumisen jälkeen tuo olettamus todistettiin kuitenkin vääräksi.

– Tuo aika on ihan täyttä sumua minulle. Koko perheellä oli iho-oireita, kummallisia näppyjä ja läiskiä. Silmiä kutitti, päänahkaa kirveli, ja kaiken kruunasi hengenahdistus ja huimaus. Koko kroppa kärsi oudoista säryistä ja kivuista, Auvinen kertoo selaillessaan samalla Facebookiin julkaisemiaan tekstejä vuoden takaa.

Näin isoja huolia ei olisi, jos olisimme pariskuntana tässä, mutta kun mukana on lapsiakin.

Eräänä iltana Auvisen hengenahdistus äityi niin pahaksi, että paikalle jouduttiin kutsumaan ambulanssi. Ensihoitohenkilökunta totesi happi- ja sydänkäyrien olevan kunnossa, mutta kommentoivat asunnon ilman tuntuvan kovin ummehtuneelle ja tunkkaiselle vaikka ikkunat ja parvekkeen ovi olivat auki. Tuolloin sana home kävi ensimmäisen kerran Auvisen mielessä.

– Huomasin kylpyhuoneen ylälaattojen saumoissa pilkkuja ja katossa keltaisia läiskiä. Ilmoitin vuokrafirmalle pahoista oireiluista ja homehavainnoista. Vuokrafirma lähetti talohuollon tarkistamaan, ja sinne lähetetyllä huoltomiehelläkin lähti ääni, kun henki meni niin ahtaalle. Myöhemmin paikalle pyydettiin myös terveystarkastaja, joka määräsi vielä laajemmat tutkimukset.

– Tarkastaja totesi vessassa olevan selkeä homekasvusto ja laattojen alla kosteusvaurio. Yhtenä pahimmista asioista hän piti kuitenkin vessan lattiakaivon ilmavuotoa, joka oli vuosien ajan päästänyt kaikki viemäristön hiivat, bakteerit ja pöpöt huoneiston ilmaan.

Edessä oli uusi muutto, ja perhe saikin uuden asunnon kolmessa päivässä. Facebookin Mammat-ryhmässä Auvista neuvottiin jättämään muun muassa matot ja sohvat vanhaan asuntoon, sillä niiden mukana home siirtyisi seuraavaankin asumukseen.

– Olimme jo ehtineet viedä lasten kerrossängyn ja jotain muuta tavaraa uuteen asuntoon. En tiennyt, että niitä ei voisi sellaisinaan viedä. Eräs siivousalan ammattilainen otti Facebookin kautta yhteyttä, ja tuli opastamaan homepesussa. Itse en lopulta pystynyt sitä tekemään, edes suoja-asussa, sillä sain niin rajuja oireita. Mieheni ja meidän molempien vanhemmat hoitivat sen homman.

Uuteen vuokra-asuntoon kotiuduttuaan Auvinen huomasi muutamassa viikossa, että sielläkään ei ole hyvä olla. Henki alkoi mennä jälleen ahtaalle ja oireet jatkuivat, kun homepestyä tavaraa tuotiin sinne.

– Lapset eivät pystyneet olemaan siellä lähes lainkaan, joten he asuivat mummolassa. Lopulta jouduimme miehenkin kanssa siirtymään sinne. Jouduimme jättämään kaikki tavaramme ja vaatteemme vanhaan asuntoon odottamaan kohtaloaan.

Lopulta perhe joutui heittämään pois kaiken omistamansa tiskiharjasta lähtien. Pariskunta oli jo ehtinyt hankkia tilalle uusia tavaroita, kuten uuden sohvan, mattoja, patjat ja pyykkikoneenkin. Nekin he joutuivat heittämään pois niiden saastuttua homepestyjen tavaroiden seassa.

Ainoastaan lasi- ja metalliesineet oli mahdollista puhdistaa. Auvinen kertoo, että tavaroiden lajitteleminen ja Ekoroskiin vieminen oli henkisesti raskasta.

– Äitini joutui viemään osan vaatteista Ekoroskiin, sillä en olisi siihen pystynyt. Lasten 1-vuotiskuvauksissa käytetyistä vaatteista ja muistotavaroista luopuminen oli kaikkein vaikeinta. Viisivuotiaalle pojallemme on ollut hyvin vaikeaa luopua omista leluistaan, ja hän on usein itkeskellyt, että meidän ei olisi pitänyt lainkaan muuttaa siitä vanhasta omakotitalosta.

Auvisen vanhempien luona kuukauden verran asuttuaan pääsi perhe muuttamaan jälleen. He löysivät puhtaan asunnon, johon he saivat vuoden vaihteessa siirtyä. Tavaroita heillä ei kuitenkaan ollut. Kodinkoneita, pienen sohvan, verhot, keittiönpöydän ja maton he ostivat nostamalla rahaa talonrakentamiseen varatusta kassasta. Apua he yrittivät saada, mutta turhaan.

– Haimme apua SPR:ltä, mutta he auttavat kuulemma vain tulipalojen uhreja. Diakoniatoimistoon toimitimme heidän pyynnöstään monenlaisia lippusia ja lappusia, mutta sieltäkin tuli kielteinen päätös. Kuulemma emme tarvitse apua, koska olimme pystyneet omakustanteisesti hankkimaan tähän asuntoon huonekaluja. Yksi syy kielteiseen päätökseen oli myös se, että olemme rakentamassa taloa.

– Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että olemme kahteen otteeseen hankkineet esimerkiksi uudet sohvat, peitot, tyynyt, patjat ja pesukoneet. Neljälle lapselle ei ole myöskään kovin halpaa hommata vaatteita talvikamppeista lähtien, Auvinen toteaa.

Tukea perhe on saanut muilta kokkolalaisilta äideiltä, Pelastakaa Lapset ry:ltä, Mannerheimin Lastensuojeluliitolta ja HOPE Kokkola ry:ltä.

– Emme ole pystyneet vastaanottamaan juuri mitään käytettyjä vaatteita tai huonekaluja, sillä saan niistä oireita. Oireita tuovat esimerkiksi käytetyt pesuaineet tai, jos vaatteita on säilytetty sisäilmaongelmaisessa paikassa. Saimme lahjoituksena muun muassa lahjakortteja uimahalliin ja rahaa, jotta saimme ostettua jouluruoat ja lapsille joululahjat, Auvinen kiittelee.

Oireita Auvinen saa edelleenkin monesta asiasta lähes päivittäin. Pesuaineet, hajusteet ja jopa lemmikkieläimet tuovat oireita.

– Olen saanut vertaistukea Facebookissa homeen vuoksi sairastuneiden tukiryhmästä, ja sitä kautta olen ymmärtänyt olevani nykyään monikemikaaliyliherkkä ja monelle allerginen. Henki menee ahtaalle, jos viereen istuu hajuvettä käyttävä tai jos menen paikkaan, jossa on sisäilmaongelmaa.

Seuraavaksi vuorossa on korvausvaatimuksen teko – kunhan jaksaminen löytyy.

– Sekin tuntuu niin kovin raskaalta prosessilta. Vuokranantaja ei ymmärrä, miksi olemme joutuneet heittämään kaiken tavaran Ekoroskiin, ja vakuutusyhtiö ei tule vastaan ennen kuin vuokranantaja on antanut lausuntonsa.

– Näin isoja huolia ei olisi, jos olisimme pariskuntana tässä, mutta kun tässä on mukana lapsiakin. Nyt olemme sellaisessa välitilassa, jossa emme saa rahaa mistään, ja joudumme käyttämään alun perinkin tiukkaa rakennusbudjettia siihen, että saamme hommattua perusasiat lapsille ja kotiin, Auvinen huokaa.