Kokkola-lehti

Kaisa Hannuntyttären kaula katkesi Kaarlelan mestauspaikalla, ja Kaisa Norppa menetti henkensä Ruotsalon Hirsipuunkedolla – Mestaustapahtuma oli 1600-luvulla suuri kansanjuhla: "Jos pää ei irronnut yhdellä iskulla, koko tapahtuma saattoi muuttua mellakaksi"

Lohtajan nykyisen hautausmaan vieressä on metsä ja metsässä suuri kivi. 223 vuotta sitten Anttilan talon piikana työskennellyt Susanna Juhontytär käveli kivelle, polvistui pölkyn ylle ja menetti päänsä.

Samanlaisen kohtalon koki moni muukin, sillä pelkästään Lohtajalla mestattiin 1500-luvun alusta 1700-luvun loppuun ulottuvana aikana kymmenkunta rikollista. Myös Kruunupyyssä, Kälviällä, Kokkolassa ja Kaarlelassa oli omat mestauspaikkansa.

– Mutta ainakin Lohtajalla tuomittiin kuolemaan paljon enemmän kuin kymmenen ihmistä. He pääsivät kuitenkin vapaaksi maksamalla sakkoja, Lohtajan kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajaHelena Anttiroiko-Mehtälä kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lohtajan mestauskivellä henkensä menetti ainakin Susanna Juhontytär.
Lohtajan mestauskivellä henkensä menetti ainakin Susanna Juhontytär. Kuva: Jukka Lehojärvi
Ja olihan mestaus myös niin suuri yleisötapahtuma, että tuskin sitä olisi mielellään järjestetty lähellä kaupunkia. Pertti Hyttinen yliopistokeskus Chydeniuksen tutkimusamanuenssi

SusannaJuhontytär sai kuolemantuomion vastasyntyneen lapsensa murhasta. Se oli siihen aikaan varsin tavanomainen syy, sillä Suomessa mestatuista naisista noin kaksi kolmasosaa tuomittiin kuolemaan lapsenmurhan vuoksi. Kuolemantuomion saattoi saada myös väärästä valasta, jumalanpilkasta, huoruudesta, taposta, murhasta, omaisuusrikoksesta, sukurutsasta, eläimiin sekaantumisesta, rahanväärennöksestä, sotilaskarkuruudesta tai noituudesta.

Aihetta tutkineen Mikko Moilasen arvion mukaan Suomessa mestattiin aikoinaan yli 2000 ihmistä lähes sadan pyövelin toimesta. Tiedetään, että Kokkolassa on julistettu ainakin seitsemän kuolemantuomiota, mutta niistä vain kaksi on varmasti pantu täytäntöön.

Kokkolan hirttopaikka sijaitsi aikoinaan puuttomalla Mäntykankaalla lähellä Galgpottenia eli Hirttolampea. Galgpotten taas sijaitsi nykyisen Sandqvistin väriliikkeen edessä.

– Luulen kuitenkin, että Mäntykankaan mestauspaikka oli käytössä vain 1600-luvulla, koska sen jälkeen ihmisten asenteet mestausta kohtaan muuttuivat ja mestauspaikat siirrettiin syrjäisimmille seuduille. Ja olihan mestaus myös niin suuri yleisötapahtuma, että tuskin sitä olisi mielellään järjestetty lähellä kaupunkia, yliopistokeskus Chydeniuksen tutkimusamanuenssiPertti Hyttinen toteaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kaarlelan mestauspaikka näkyy vanhoissa kartoissa, mutta sen sijaintia on vaikea varmistaa.
Kaarlelan mestauspaikka näkyy vanhoissa kartoissa, mutta sen sijaintia on vaikea varmistaa. Kuva: Jukka Lehojärvi

Niinpä Hyttisen ja 1700-lukua tutkineen Eugen Söderströmin askeleet vievät heidät kuoppaisten hiekkateiden risteykseen Kokkolan Isokylän vanhalle soranottopaikalle. Siellä sijaitsi aikoinaan Kaarlelan mestauspaikka, jossa Kokkolankin teloitukset todennäköisesti suoritettiin 1700-luvulla.

Nyt vanhasta mestauspaikasta ei ole nähtävissä jälkeäkään. Alueella kasvaa puita kuin missä tahansa metsässä eikä satunnainen ohikulkija voisi millään arvata, että pienellä mäellä menetti henkensä esimerkiksi Kaisa Hannuntytär.

Hannuntytär asusteli Kaarlelassa kahdestaan äitinsä Kaisa Juhontyttären kanssa. Kaksikon välit olivat riitaisat. Eräänä päivänä vuonna 1698 tytär hyökkäsi äitinsä kimppuun puukepakon kanssa. Äiti teki nimismiehelle ilmiannon tyttärestään, ja tapaus eteni käräjille.

Vaikka katumapäälle tullut äiti koetti käräjillä selvittää tilannetta tyttärensä parhaaksi, ja tytärkin lupasi parantaa tapansa, Kaisa Hannuntytär tuomittiin kuolemaan. Hänen kaulansa katkaistiin Kaarlelan mestauspaikalla toukokuussa 1699.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pertti Hyttinen ja Eugen Söderström ovat tutkineet Kruunupyyn mestauspaikan lisäksi myös tätä Kaarlelan mestauspaikkaa.
Pertti Hyttinen ja Eugen Söderström ovat tutkineet Kruunupyyn mestauspaikan lisäksi myös tätä Kaarlelan mestauspaikkaa. Kuva: Jukka Lehojärvi

Kuten Hyttinen tietää kertoa, oli mestaustapahtuma aikoinaan varsinainen kansanjuhla. Paikalla oli pyövelin ja mestattavan lisäksi kruununvouti, joka luki tuomion ja laati mestauksesta muistion, sekä pappi, jonka tehtävänä oli saada tuomittu katumaan ja lähtemään maan päältä sulassa sovussa jumalan kanssa. Valtavan yleisön joukossa saattoi kulkea myös kaupustelijoita ja muita markkinamiehiä.

– Ja tietysti paikalle tuotiin kaikki lapset, piiat ja rengit. Se oli ensimmäinen kansanopetuksen muoto: teille käy näin, jos ette ole kunnolla, Anttiroiko-Mehtälä sanoo.

Pappi piti heti mestauksen jälkeen ankaran puheen, jossa hän tuomitsi rikoksen ja kehotti yleisöä pysymään kaidalla polulla. Ehkäpä kuuluisimman puheen piti Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius Kruunupyyn teloituspaikalla huhtikuussa 1786. Hetkeä ennen puhetta oli teloitettu kolme ruotusotilasta, Abraham Frodig, Matts Hjelt ja Peter Lindström, jotka olivat syyllistyneet Teerijärvellä ryöstömurhaan.

”Heidän kätensä ja päänsä isketään seipäisiin, heidän ruumiinsa jäävät teilipyöriin sidottuina taivaan lintujen saaliiksi, ja korpit nokkivat heidän silmänsä. Hirmuinen näky kulkijoille, jotka ohittavat tämän mestauspaikan! Saattakoon se pahantapaisia ihmisiä kauhun valtaan, niin että he suitsisivat pahuutensa, olkoon se peili, joka näyttää paheiden hirmuisen päätepisteen, ja niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville todisteena murhaajan kokemasta oikeudenmukaisesta kostosta, jolla kristillinen esivalta rankaisee väkivallantekijää ja yleisen rauhan rikkojaa!”

Kruunupyyn mestauspaikka sijaitsi luultavasti Kruunupyynharjulla radan ja Vanhan Vaasantien  välissä parin kilometrin päässä Kruunupyyn keskustasta. Mestauspaikan sijainnista ei löydy yhtään karttamerkintää, mutta muutamia sanallisia kuvauksia on säilynyt.
Kruunupyyn mestauspaikka sijaitsi luultavasti Kruunupyynharjulla radan ja Vanhan Vaasantien välissä parin kilometrin päässä Kruunupyyn keskustasta. Mestauspaikan sijainnista ei löydy yhtään karttamerkintää, mutta muutamia sanallisia kuvauksia on säilynyt. Kuva: Jukka Lehojärvi
Kun Kruunupyyn mestauspaikka oli vielä käytössä, alueella ei luultavasti ollut lainkaan puita.
Kun Kruunupyyn mestauspaikka oli vielä käytössä, alueella ei luultavasti ollut lainkaan puita. Kuva: Jukka Lehojärvi

Toisin kuin papin, pyövelin rooli oli hyvin koruton. Pyöveli pysytteli aluksi piilossa, jotta mestattava pysyisi rauhallisena, ja hoiti sitten kaulan katkaisun nopeasti yhdellä iskulla.

– Jos pää ei irronnut heti, koko tapahtuma saattoi muuttua mellakaksi, Hyttinen kertoo.

Koska ihmisiä mestattiin melko harvoin, ei jokaisessa pitäjässä ollut omaa pyöveliä. Lohtajalla asunut Juho Kuronen toimi lääninpyövelinä 1600-luvulla, ja hänen jälkeensä pyöveli haettiin Vaasasta tai Uusikaarlepyystä. Koska pyöveli oli kruunun virkamies, hän meni sinne missä häntä tarvittiin.

Rangaistuksen muoto riippui rikoksesta. Kuolemaan johtanut pahoinpitely sovitettiin kaulankatkaisulla. Murhamieheltä katkaistiin kaulan lisäksi myös oikea käsi, jonka jälkeen ruumiinosat asetettiin teilipuihin eli pylvään nokassa olevien kärrynpyörien päälle. Varkaat, rahanväärentäjät ja sotilaskarkurit hirtettiin. Kaikki lapsenmurhasta tuomitut mestattiin ja poltettiin sen jälkeen roviolla.

– Pyövelit laittoivat rangaistuksen täytäntöön ja hoitivat hautaamisen. Mestatut haudattiin yleensä mestauspaikan läheisyyteen, sillä kirkkomaalle heitä ei päästetty.

Teilaus oli usein osa kuolemanrangaistusta. Siinä tuomitun ruumiinosat kiinnitettiin mestauksen jälkeen kärrynpyöriin, jotka nostettiin paalujen päälle näytille. Edward Daniel Clarken piirros teilauksesta Siikajoella elokuussa 1799.
Teilaus oli usein osa kuolemanrangaistusta. Siinä tuomitun ruumiinosat kiinnitettiin mestauksen jälkeen kärrynpyöriin, jotka nostettiin paalujen päälle näytille. Edward Daniel Clarken piirros teilauksesta Siikajoella elokuussa 1799. Kuva: Jukka Lehojärvi

On vuosi 1731. Kaisa Norpan mies on tapettu, mutta syyllistä ei ole löydetty mistään. Sitten renki katsoo ulos ikkunasta ja toteaa Kaisalle, että nyt on aivan samanlainen ilma, kuin silloin kun me tapoimme Norpan Aapan. Joku kuulee rengin sanat, ja pian Ruotsalossakin tarvitaan pyöveliä.

Hirsipuunketo sijaitsee nykyisen Ruotsalontien oikealla puolella, Harjuntanhuan tienhaaran jälkeen, noin puolen kilometrin kävelymatkan päässä päätiestä. Sen ohi kulkee luontopolku, mutta muuten paikka on keskellä metsää.

– Kylillä leijuu tarina, jonka mukaan paikassa, jossa Kaisa mestattiin, ei ole koskaan kasvanut puita, historiaa tutkinut Ruotsalon kyläyhdistyksen varapuheenjohtajaSanna-Maija Kauppi kertoo.

Perimätiedon mukaan Kaisalle luettiin tuomio Nissilän kestikievarissa. Sen jälkeen hänet kuljetettiin hevosvankkureilla mestauspaikalle, ja Kruunupyystä paikalle saapunut pyöveli teki työnsä. Lopulta Kaisa taisi jäädä Ruotsalon viimeiseksi mestatuksi, sillä rengin kohtalosta ei ole kuullut kukaan.

Kaupin mukaan aika tuntuu edelleen pysähtyvän, kun kulkija astuu metsän keskeltä Hirsipuunkedolle. Taika voi kuitenkin olla raukeamassa, sillä sitkeät kuusentaimet puskevat esiin varvikon seasta.

– Kaisan tarina on kauhea ja julma, mutta on tärkeää, että se siirtyy sukupolvelta toiselle. Sellaista aikaa on joskus eletty, ja nyt vain toivotaan, että siihen ei ole enää koskaan paluuta.

Ruotsalossa sijaitsevalla Hirsipuunkedolla on mestattu ainakin yksi ihminen. Sanna-Maija Kaupin mukaan aika tuntuu siellä edelleen pysähtyneeltä.
Ruotsalossa sijaitsevalla Hirsipuunkedolla on mestattu ainakin yksi ihminen. Sanna-Maija Kaupin mukaan aika tuntuu siellä edelleen pysähtyneeltä. Kuva: Jukka Lehojärvi

Lähteet: Mestauksia tutkineesta Mikko Moilasesta kertovat lehtiartikkelit, Kokkolan kaupungin verkkosivut, Suur-Lohtajan historia 1 ja Kristiina Teerikankaan kokoamat tiedot.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä