Paikallisuutiset

Kokkolalainen Auli-Maritta Ruuskanen on kulttuurin moniottelija – taide ja luominen ovat hänelle kuin salaojitettu pelto, jossa sarkoja eivät erota enempää ojat kuin aidatkaan

Auli-Maritta Ruuskanen on kulttuurin moniottelija, jonka taiteen tekemisen alkua on mahdoton määritellä. Hän sanoo taiteen ja luovuuden olleen hänellä aina mukana ihan taaperosta lähtien.

– Olen syntynyt tälle tielle.

Hän ei myöskään osaa sanoa, mikä on hänen vahvin tai rakkain roolinsa: lausuja, kirjoittaja, säveltäjä, taiteilija, näyttelijä, ohjaaja vai taidekäsityöläinen. Hänelle taide ja luominen ovat kuin salaojitettu pelto. Siinä ei sarkoja erota enempää ojat kuin aidatkaan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Siellä on helppo liikkua ja luontevasti liukua asiasta toiseen. Elämä on minulle draama, jonka jokainen näytös vaatii tutkiskelemaan yhä uudelleen omia arvoja ja asenteita. Se antaa myös mahdollisuuden lisätä polkuja elämän kartalle. Ei pidä pelätä tehdä omia valintoja, pitää olla rohkea elämässään.

”Elämä on minulle draama, jonka jokainen näytös vaatii tutkiskelemaan yhä uudelleen omia arvoja ja asenteita.
Luonto on Auli-Maritta Ruuskaselle luovuuden lähde ja rentoutumispaikka. Oma kotipihakin Piilesmäellä saa kasvaa sammalta ja isot kivet ja puut on jätetty luomaan luonnonläheisyyden tunnelmaa.
Luonto on Auli-Maritta Ruuskaselle luovuuden lähde ja rentoutumispaikka. Oma kotipihakin Piilesmäellä saa kasvaa sammalta ja isot kivet ja puut on jätetty luomaan luonnonläheisyyden tunnelmaa. Kuva: Jukka Lehojärvi

Syntymäkunta Vieremä Iisalmen kupeessa antoi Auli-Maritta Ruuskaselle hyvät eväät elämään. Äidillä oli pieni kauppa.

– Sen tiskillä minä kasvoin. Isä puolestaan ajoi taksia ja minä kuljin mukana usein isän polvella ratin takana. Ukkini asui meillä ja hänen viereensä menin monesti nukkumaan oma tyynyni kainalossa. Minulla oli ihana lapsuus, erilainen.

Halsualle perhe muutti, koska vanhemmat halusivat yhteisen työpaikan. He ostivat maatilan. Auli-Maritta aloitti silloin koulunsa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Koin olevani erilainen lapsi. Oli onni, että minulle sattuivat opettajat (Tyyne ja Aatos Fredriksson), jotka antoivat minun olla ”minä”. Meillä oli hyvin musiikkipainotteinen opetus, saimme myös muovailla, lausua – tehdä kaikkea sitä, mistä pidin.

Koulussa tulivat harmoni ja monenlaiset huilut tutuiksi. Viulua Auli-Maritta opiskeli jonkin aikaa Aaro Kentalan johdolla. Kitaran hän sai teini-iässä ja se on kulkenut mukana lähes tähän saakka.

– Jouduin luopumaan kitarasta, koska nivelkipuni olivat liian kovat. Nyt pimputtelen pianoa ja nautin suunnattomasti, että pystyn edelleen soittamaan.

Musiikillisesti Auli-Maritta on kaikkiruokainen. Tosin klassinen musiikki on tullut kuvioihin vasta aikuisiällä ja silloinkin enimmäkseen taideterapiassa ja teatteriryhmissä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lastenmusiikki on Ruuskaselle niin rakasta, että hän teki 1990-luvun taitteessa Kaikille lapsille maailmassa -äänitteen. Mukana olivat hänen omat lapsensa (nuorin tuolloin 4-vuotias) ja hoitolapsia.

– Teimme sen suurella rakkaudella ja korkeatasoisten muusikoiden kera Rami Hammarin studiolla. Se valittiin Ylen vuoden lastenlevyksikin. Konsertoimme lasten kanssa ja tehtiinpä meistä Radio Mafiaan juttukin.

Taiteilijanliivi on roiskeissa kuten asiaan kuuluu.
Taiteilijanliivi on roiskeissa kuten asiaan kuuluu. Kuva: Jukka Lehojärvi

Näyttämölle Auli-Maritta Ruuskanen päätyi ensimmäisen kerran Kokkolan kaupunginteatterissa 1970-luvun puolivälin tienoilla. Näytelmä oli Don Quijote.

– Kaupunginteatterilla oli ammattijohtaja, mutta me näyttelijät olimme amatöörejä. Kaupunginteatteri oli myös syy, että lähdin 15-vuotiaana maalta Kokkolaan asumaan.

1984 Ruuskaselle tarjottiin vakipaikkaa kaupunginteatterista. – Vaikka pidin näyttelemisestä, ystävällisesti kiitin ja kieltäydyin tarjouksesta. Halusin tehdä monipuolisesti luovaa työtä.

Rohkeus heittäytyä freelanceriksi osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Vapaana taiteilijana Ruuskanen sai olla ja tehdä työtä omien lastensa kanssa. He tekivät muun muassa lastenohjelmia radioon. Myös kirjallisuusohjelmia Ruuskanen teki radiolle. Satutätinäkin hän oli kirjastossa seitsemän vuotta.

Lausuntaharrastus nousi lentoon, kun hänet valittiin 1989 Vuoden nuoreksi lausujaksi.

– Siitä alkoi ”monologikierre”. Minulla tuli vuosittain ensi-iltaan uusi monologi ja keikkailin ympäri Suomen.

Lausunta- ja teatteriharrastus ovat poikineet myöhemmin opetus- ja ohjaajan työtä. Hän on ohjannut niin lausunta- kuin teatteriryhmiäkin. Kokkolan seudun opistossa alkaa teatteriryhmällä jo neljästoista lukuvuosi.

– Keski-Pohjanmaan opistossa olen kouluttanut toistakymmentä vuotta, muun muassa kokemusasiantuntijoita ja ryhmänohjaajia.

Kun monologikeikkailut jäivät, nosti päätään käsityöläisyys.

– Elämässäni oli hyvin raskas vaihe, ja tuntui, etten jaksa kohdata yleisöä. Halusin kuitenkin toteuttaa omaa tekemistä. Talomme kellariin syntyi käsityöläispaja.

Kymmenen vuotta syntyi pajusta, kaislasta ja taarnasta (järvien rannoilla kasvava heinä) monenlaisia sisustustuotteita – muun muassa pajuenkeleitä ja heinälettejä.

– En kyllästynyt niiden tekemiseen, mutta jouduin lopettamaan terveydellisistä syistä. Materiaalin hankinta ja työstäminen olivat työlästä eivätkä käteni enää kestäneet prosessia.

Onneksi on kuvataide! Sekin on kulkenut Auli-Maritta Ruuskasen rinnalla lapsesta saakka.

– Saimme lapsena joululahjaksi joka vuosi oikean piirustuslehtiön ja tussipaketin. Se oli ehdottomasti paras lahja. Sain piirtää koko joululoman, se oli taivas.

Lahja oli niin tärkeä, että Ruuskanen on jatkanut perinnettä. Ensin omat lapset saivat samanlaisen paketin joka joulu ja nyt neljä lastenlastakin osaavat sitä odottaa.

Ensimmäisen julkisen työn kolmasluokkalainen Auli-Maritta sai tehdä sittemmin palaneeseen alakouluunsa Halsuan kirkonkylällä. Hän teki lasimaalauksen, Kurkia suolla. Kurjet ovat seuranneet häntä myöhemminkin ja niitä löytää hänen taiteestaan usein.

– Välillä maalaaminen on ollut aktiivisempaa, välillä pensselit ovat päässeet kuivumaan. Kun lopetin aktiivisen esiintymisen, on maalaaminen muuttunut koko ajan tärkeämmäksi ja rakkaammaksi.

Nykyään Ruuskanen käyttää palettiveistä ja akryylimaalia. – Palettiveitsi tuli kuvaan, kun opiskelin taideterapeutiksi. Kun sain veitsen käteen, se oli rakkautta ensi kosketuksella.

Auli-Maritta Ruuskaselle kulttuurin pelto on vailla esteitä. Hän liikkuu sulavasti niin musiikin, sanataiteen kuin kuvataiteenkin maailmassa. Taustalla maalaus Ikkunan takana tarina.
Auli-Maritta Ruuskaselle kulttuurin pelto on vailla esteitä. Hän liikkuu sulavasti niin musiikin, sanataiteen kuin kuvataiteenkin maailmassa. Taustalla maalaus Ikkunan takana tarina. Kuva: Jukka Lehojärvi

Taideterapeuttina Auli-Maritta Ruuskanen aloitti 2005, jolloin Emeliehemmet sai Svenska kulturfondetilta apurahan taideterapia ryhmälle.

– Ryhmä oli monitaiteellinen – maalasimme, musisoimme, teimme runoja ja tarinoita sekä valokuvasimme. Pari vuotta myöhemmin minua pyydettiin muihinkin hoitokoteihin. Nyt 14 vuotta myöhemmin keskitymme kuvataiteeseen ja tarinointiin.

Taideterapiaa Ruuskanen on pitänyt vuosia myös Syömishäiriöklinikalla. – Taideterapia on hyvä välinen vaikeiden asioiden purkamiseen.

Harrastuksia ei Auli-Maritta Ruuskasella hänen sanojensa mukaan ole. – Harrastukseni on elää, hän nauraa ja sanoo maalaamisen ja pianon pimputtelun olevan hyvin hoitavaa.

– Luonto on miehelleni ja minulle tärkeä. Metsä kutsuu meitä, käymme vaelluksilla ja kalaretkillä.

Tärkeintä Ruuskaselle on kuitenkin perhe.

– Monessa polvessa: lapset, lastenlapset ja vanhemmat. Perhe on mennyt aina edelle. Se juontuu jo lapsuudestani. Meillä oli tiivis perhe ja se on keskiössä edelleen.

Siveltimet vaihtuivat palettiveitsiin vuosia sitten. – Kun sain ensimmäisen käteeni, oli se rakkautta ensi kosketuksella.
Siveltimet vaihtuivat palettiveitsiin vuosia sitten. – Kun sain ensimmäisen käteeni, oli se rakkautta ensi kosketuksella. Kuva: Jukka Lehojärvi
Kommentoi Ilmoita asiavirheestä