lauantai 19.10.2019 | 09:52
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Yli-Arvon kolumni: Oman elämäni vastarintaliike

Keskipohjanmaa
Pe 30.8.2019 klo 06:30 [päivitetty pe 09:36]

Jokainen sen tietää. Kiireen. Se tunne, kun minuutit ja sekunnit vuorokaudessa eivät riitä. Kun nouset aamulla ylös ja herätät lapset, huolehdit että kaikki syövät aamupalan, käyvät aamupissalla sekä hampaidenpesulla ja että kukaan ei lähde pyjama päällä kouluun tai työpaikalle. Kun tykität töitä niin paljon kuin ehdit, mutta siitä huolimatta tiedät ettet pääse lähtemään normaalin työajan puitteissa. Sitten soi puhelin ja kotoa soitetaan: "Äiti, milloin sää tuut?".

– Äiti on ihan kohta valmis, sanon, vaikka oikeasti pitäisi sanoa:

– Äiti ei ole valmis vielä pitkään aikaan, koska vaikka saankin jutun valmiiksi, sitten luen sen vielä uudestaan ja uudestaan, ja sitten huomaan että etusivun vinkki on kirjoittamatta, joten teen vielä sen. Sitten tajuan, että kotona ei ole ruokaa, joten yritän keksiä jotain syötävää ja menen kauppaan. Siellä etsin puhelimelta hätäpäissäni jotain reseptiä, ja kun päädyn johonkin, huomaan, että juuri olennainen ainesosa on kaupasta loppu. Valitsen uuden reseptin. Olen jo nälissäni, verensokeri alkaa laskea, minua huimaa ja kotiin saapuessani olen kärttyinen. Nähdään sitten!

Näin minun pitäisi vastata, jos olisin rehellinen.

Jossain vaiheessa saavutin pisteen, että olin täynnä kiirettä. Ehkä se oli se hetki, kun huomasin, miten lapset olivat kasvaneet ja tajusin, että he eivät aina halua viettää aikaa kanssani. Tulee aika, jolloin he eivät olekaan pahoillaan iltavuoroistani, vaan ajattelevat: "Jes, äiti on nyt monta iltaa töissä!".

Aloin miettiä, mitä saavutan kiirehtimällä, enkä keksinyt mitään syytä. Oli rauhoituttava tietoisesti, joten perustin yhden naisen vastarintaliikkeen kiirettä vastaan. Muita jäseniä ei ole, koska kyse on minun elämästäni.

Voin yrittää tehdä samat asiat kuin aiemminkin, mutta vähän rauhallisemmin. Kotityötkin hoituvat vähemmälläkin touhottamisella. Ja varmaa on, että ne kyllä odottavat, jos vain harjaannutat oman silmäsi niin, että kestät katsoa hallitsematonta pyykkivuorta ja likaisia astioita keittiön tasoilla.

Hulluinta on, että vaikka kaikki aina valittavat ikuisesta kiireestä, kuitenkin tuntuu, että kiireellä myös kerskutaan. Jos erehdyt mainitsemaan, että on ollut vähän haipakkaa, aina löytyy joku, jolla on vielä enemmän kiirettä, lapsia, töitä, kotitöitä, harrastuksia, yhdistystoimintaa ja niin edelleen. Entä, jos joku valittaa kiireestä, kehtaatko sanoa vierestä, että minulla ei ole kiirettä? Sehän tekee sinut laiskaksi ja tylsäksi, jolla ei ole mitään aktiviteetteja eikä elämää oikeastaan ollenkaan.

Juoskaa vain. Minä nyt vähän hengähdän.

Vaikka kaikki aina valittavat ikuisesta kiireestä, kuitenkin tuntuu, että kiireellä myös kerskutaan.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »