Paikallisuutiset

Pyörällä yli Alppien – Kokkolalaiset Toni ja Maria Klemola pyöräilivät yli 1 000 kilometriä Genevestä Nizzaan ylittäen vuoriston tunnettuja huippuja

Kahden viikon matkalle mukaan pakattiin pyörät ja kolmen kilon matkatavarat

Piskuisia alppipitäjiä, korkeita vuoren huippuja, postikorttimaisemia ja 1 160 pyöräilykilometriä. Niistä koostuiToni jaMaria Klemolan pyöräilymatka yli Alppien. Matka oli pariskunnan toinen Alppien ylitys, mutta nyt matkaa tehtiin kaksi viikkoa, kun viimeksi päiviä kertyi Alpeilla kolme.

– Viime vuonna ylitimme Alpit ensi kertaa. Silloin menimme lyhintä ja suorinta reittiä, ja huomasimme, että siellä on tosi kiva olla. Nyt pyörimme Alpeilla siksakkia ja poljimme mahdollisimman hienoja teitä, Toni Klemola kertoo.

Pariskunnan matka alkoi 6. päivä elokuuta lennolla Sveitsin Geneveen. Kahteen viikkoon mahtui kaksitoista ajopäivää, minkä aikana pyöräilijät valloittivat usean yli kaksi kilometriä korkean, tunnetun vuoren, muun muassa Col de la Madeleinen ja Col de la Colombièren. Matkanvarrelle mahtui myös Ranskan ympäriajoista tuttu Alpe d´Huerz sekä Val d´Isèren Col de l´Iseran. Ranskan Alppien lisäksi Klemolat pistäytyivät myös Italian puolella, Colle delle Finestre -vuorella, joka oli matkan rankin osuus.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Noususta viimeiset seitsemän kilometriä ovat soratietä. Se teki siitä vielä paljon raskaampaa, Maria Klemola kertoo.

Toistelimme kymmeniä kertoja, että olo tuntuu etuoikeutetulta, kun voi tehdä tuollaisia reissuja.

Raskaista nousuista huolimatta vuoristo ja sen maisemat saivat pariskunnan lähtemään matkalle.

– Nousuja lähdimme vuorilta hakemaan. Olimme miettineet, mitkä vuoret haluamme ylittää ja esimerkiksi Ranskan ympäriajoon liittyvät vuoret oli kiva ajaa myös itse. Vuoren huipulle menee yleensä vain yksi tie, joten reitin hakeminen ei ollut hirveän vaikeaa, Maria Klemola toteaa.

2 176 metriä korkea Colle delle Finestre oli matkan rankin osuus.
2 176 metriä korkea Colle delle Finestre oli matkan rankin osuus. Kuva: Toni ja Maria Klemola

Karkean reittisuunnitelman lisäksi Klemolat eivät matkaansa juurikaan ennakkoon suunnitelleet. Majoitusta ja seuraavan päivän reittiä mietittiin aina edeltävänä päivänä. Hotellia, hostellia tai muuta majapaikkaa pariskunta etsi eri puhelinsovelluksilla, ja jonkinlainen yösija löytyi aina. Ruoasta ja juomastakaan ei ollut vuoristoseudulla pulaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Ranskan alppiseudulla on tosi paljon majataloja ja siellä ollaan vieraanvaraisia. On keskittymiä, joissa on matkailuun liittyvää toimintaa, Maria kertoo.

– Kyläpahasesta löytyi aina joku pieni ravintola tai kahvila. Ne osaavat yllättää herkullisuudellaan, Toni jatkaa.

Matkan aikana pariskunnalle muodostui rytmi, joka koostui päivän suunnittelusta, pyöräilystä, hyvästä ruoasta ja maisemien ihailemisesta. Ne olivat Klemolan pariskunnalle ainekset hyvään lomaan.

– Se on yksinkertaista elämää. Heräät, syöt aamupalan, ajat päivän, syöt hyvin illalla ja peset varusteet. Aamulla puet taas varusteet päälle. Se sopii käsitykseemme hyvästä lomailusta, Maria toteaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Yhtenä päivänä kilometrejä kertyi 50, kun suunnitelmissa oli nousta yksi tietty nousu. Toisena päivänä kilometrejä saattoi taittua 150. Nousuja Klemolat pyöräilivät yhteensä 25 kilometriä. Pariskunnan mukaan Suomessa kilometrejä kertyy enemmän, sillä maa on tasaista. Nousut tekevät pyöräilystä huomattavasti rankempaa. Maisemat olivat kuitenkin sen arvoisia.

– Se on postikorttimaisemaa. Siellä on luonnottoman kaunista, Toni kuvailee.

Klemoloille maisemien ihaileminen oli tärkeä osa matkaa. Kuvassa lasku alas Col de la Cayolea.
Klemoloille maisemien ihaileminen oli tärkeä osa matkaa. Kuvassa lasku alas Col de la Cayolea. Kuva: Toni ja Maria Klemola

Jotta aikaa jäisi matkasta, maisemista ja pyöräilystä nauttimiseen, Klemolat pakkasivat mukaansa vain välttämättömyydet. Ne mahtuivat kummallakin kolmen kilon pyörälaukkuun.

– Se herätti kummastusta myös kanssapyöräilijöiden joukossa. Me haluamme ajaa pyörällä niin, että se on mahdollisimman kivaa, eivätkä varusteet häiritse. Pienellä tulee toimeen, Maria toteaa.

Mukana kulki päällä olevien vaatteiden lisäksi muun muassa tuulta ja sadetta kestävä takki, pari ylimääräistä huivia, siviilishortsit sekä pyöräilypukuun yleisenä lisävarusteena kuuluvat irtohihat ja -lahkeet. Eniten tilaa veivät pyöräilykenkien lisäksi matkaan otetut siviilikengät. Klemoloiden mukaan ne pakattiin laukkuun, jotta illalla kehtaa mennä ravintolaan syömään. Tilaa pyöräilylaukussa veivät myös puhelimet, laturit sekä ajotietokone.

– Lataamishässäkkä oli mahdoton joka ilta, mutta se mahdollisti itsenäisen matkustamisen, Maria sanoo.

Varustemäärää vähensi huomattavasti se, että pariskunta yöpyi erilaisissa majapaikoissa telttamajoituksen sijaan. Myös optimistinen asenne matkan aikaisesta säästä sai jättämään paksut villapaidat koti-Suomeen.

– Keli voi olla Alpeilla mitä sattuu. Luntakin voi tulla, mutta maantiepyörillämme ei voi lumessa ajaa. Jätimme aikatauluun varaa jäädä yhteen paikkaan pidemmäksi aikaa. Koko matkan aikana oli kuitenkin lämmin ja jopa kuuma. Meillä kävi hyvä tuuri säiden suhteen, Toni kertoo.

Kolmen kilon matkatavarat kulkivat mukana pyörän penkin takaosassa.
Kolmen kilon matkatavarat kulkivat mukana pyörän penkin takaosassa. Kuva: Toni ja Maria Klemola

Joustava aikataulu ja tarkkojen suunnitelmien puute heijastelevat sitä, että Klemolat lähtivät ensisijaisesti lomalle, eivät urheilemaan.

– Se oli enemmänkin retkeilyä, ei urheilua. Nautimme maisemista ja pysähtelimme, Toni kertoo.

– Veri suussa treeniä voi tehdä muuallakin. Maisemat ovat niin hienoja, että niitä ei kannata jättää ihailematta, Maria lisää.

Vuorten huipuilla on Klemoloiden mukaan yleensä kahvila, jossa pidetään tauko. Ihmiset ottavat kuvia kylteistä, joista selviää, kuinka korkealle Euroopan huipulle on juuri noussut. Sesonkiajan ulkopuolella vuoristossa on hiljaista, joitakin pyöräilijöitä, vaeltajia ja moottoripyöräilijöitä kuitenkin näkee. Vuoristoon suuntaaminen onkin pariskunnan mukaan Keski-Euroopassa ainut tapa päästä eroon automerestä. Klemoloiden mukaan mitä pienempi paikka oli, sitä parempi.

Pyöräily päättyi kuitenkin elokuun 20. päivä tunnettuun Ranskan rannikkokaupunkiin Nizzaan, josta pariskunta lensi takaisin Suomeen. Kahden viikon pyöräilyn ja monen huipun valloituksen jälkeen matkan kohokohtaa on vaikea valita.

– Tosi vaikea valita. Toisaalta se oli samanlaista, mutta samaan aikaan sai huokailla, että onpa mahtavaa, Toni pohtii.

– Toistelimme kymmeniä kertoja, että olo tuntuu etuoikeutetulta, kun voi tehdä tuollaisia reissuja, Maria sanoo.

Muun muassa kaksi kilometriä korkean Col de la Madeleinen huipulla on maamerkki, jonka luona pyöräilijät ottavat kuvia.
Muun muassa kaksi kilometriä korkean Col de la Madeleinen huipulla on maamerkki, jonka luona pyöräilijät ottavat kuvia. Kuva: Toni ja Maria Klemola

Toista kertaa tehty Alppien ylitys ei ollut pariskunnan ensimmäinen pitkä pyöräilymatka. Ensimmäinen Suomen rajojen ulkopuolinen pyöräily vuonna 2009 sijoittui Italiaan. Siitä lähtien pyöräilyharrastus on vienyt eri kohteisiin kerran tai kaksi vuodessa. Kymmenen vuoden aikana Italian ja Espanjan pyöräilymaastot ja vuoristot ovat tulleet tutuiksi, kun Suomen pyöräilykautta on pidennetty keväisin tai syksyisin.

Viisitoistavuotinen kokemus on kerryttänyt pohjakuntoa ja valmisti myös Alppien yli pyöräilemiseen. Pohjanmaan rannikon merituuli sparrasi kovia vuoristonousuja varten.

– Vastatuulta täällä onneksi riittää, kun asuu rannikolla. Se kai kompensoi vuoristoa. Kestävyyttä on tullut viidentoista vuoden aikana, Maria toteaa.

Klemolat kutsuvat itseään tyypillisiksi keski-ikäisiksi, jotka kulkivat lapsina pyörillä. Myöhemmin pyöräily oli keino vältellä autoilua, mutta harrastajiksi Klemolat eivät itseään kutsuneet. Vasta varttuneempana eteen tuli urheilupyörien hankinta sekä tavoitteellinen pyöräileminen. Vuosien varrella pariskunta on osallistunut myös pyöräilykilpailuihin. Nyt Klemolat kertovat olevansa elämänsä kunnossa.

– Pyöräily on meistä hauskaa, mutta se on molemmilla myös tavoitteellista. Harjoittelemme ja treenaamme ja haluamme parantaa tuloksia, Maria sanoo.

Tärkeää harrastuksessa on myös se, että sitä tehdään yhdessä. Lapset ovat jo aikuisia, joten monen tunnin pyörälenkeille on jäänyt aikaa.

– Teemme tätä pariskuntana. On kiva, että on lenkkikaveri ja intoa ei tarvitse peitellä.

Colle delle Finestren viimeiset seitsemän kilometriä olivat soratietä.
Colle delle Finestren viimeiset seitsemän kilometriä olivat soratietä. Kuva: Toni ja Maria Klemola

Vajaa kaksi viikkoa Alppien ylityksen jälkeen uuden pyöräilymatkan suunnittelu on jo alkanut.

– Koko ajan mietitään seuraavaa kohdetta. Ranskan ympäristö on hirvittävän mukava, mutta tuskin menemme samalle alueelle. Pyreneet, Italian Alpit tai Dolomiitit voisivat olla seuraavana, Toni pohtii.

Myös seuraava tavoite on mielessä. Nyt Alppien tuntumaan lennettiin, mutta vielä joskus pariskunta haluaisi hypätä pyörän selkään ja lähteä matkaan jo Suomen maaperältä.

– Tavoite on, että lentomatkat saisi heittää pois. Jos aika antaa myöten, mieluusti matkustaisimme kaikki matkat pyörillä niin, että emme lisäisi ilmastokuormaa, Maria sanoo.

Kotimaan reissuja pariskunta ei ole kuitenkaan unohtanut. Tasamaan hiljaiset reitit tuntuvat Klemoloista mahtavalta Keski-Euroopan vilkkauden jälkeen.

– Kai se kertoo jotain suomalaisesta mielenlaadusta, kun nauttii rauhasta. Kun tulemme Suomeen, on ihanaa ajaa sunnuntaina tyhjillä teillä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä