Paikallisuutiset

"Kyllästyin hirsikartanossa asumiseen" – Kalajokinen yhteisötaiteilija Sanna-Mari Prittinen asuu perheineen puolet vuodesta Espanjassa opettaen ja taidetta tehden

Vielä vuosi sitten kuvataiteilija, kuvataideopettajaSanna-Mari Prittinen asui perheineen isossa hirsitalossa Kalajoella. Hänellä oli oma ateljee talon pihalla, mutta hän ei ehtinyt juuri koskaan maalaamaan siellä.

Ison talon hoitaminen vei ison osan vapaa-ajasta. Ylimääräiset neliöt tuntuivat turhilta.

– Kyllästyin hirsikartanossa asumiseen. Se ei ollut minun näköistä elämää, joten ei ole harmittanut yhtään, Prittinen sanoo.

Talo oli rakennettu vuonna 2010, ja kun kaikki oli rakennettu valmiiksi perheen tarpeiden ja mieltymysten mukaan, se päätettiin myydä.

– Päätimme mieheni kanssa, että katsotaan, mihin kohtalo vie. Jos saadaan sen verran kuin haluamme, sitten lähdetään Espanjaan.

Näin tapahtui. Prittiset ovat asuneet koko kesän Espanjassa Aurinkorannikolla Mijasissa huomattavasti pienemmässä kodissa kuin aikaisemmin.

– 2 000 neliön nurmikon sijaan meillä on pihaa alle sata neliötä eikä edes ruohonleikkuria. Leikkaamme ruohon pensasleikkurilla, Prittinen sanoo.

Asunto sijaitsee Cerros de Aguilassa, kylässä, jossa asuu pääasiassa espanjalaisia ja tanskalaisia. Hyvin vähän suomalaisia.

– Se on kaunein kylä siellä päin. On ihanaa, kun iltaisin hevoset ja lampaat kulkevat kadulla. Se on hyvin maalaishenkinen paikka.

Andalucian vuoristo on Prittisen sielunmaisema Espanjassa.

– Rakastan merta, peltoja ja Pohjanmaata, mutta minua on aina puhutellut jyrkkä horisonttiviiva. Kun näen kukkulan, minun on pakko kiivetä sinne. Se on jokin primitiivinen juttu.

Mieltymys karuihin maisemiin syttyi vuonna 2002, kun Prittinen asui opiskeluaikana Granadassa. Sen jälkeen hän ja hänen perheensä ovat käyneet usein Espanjassa ja joka kerran jälkeen jäähyväiset ovat olleet edelliskertaa vaikeammat.

– Meillä on nyt kaksi osoitetta. Nyt ollaan pikkuisen enemmän aikaa Espanjassa mutta emme halua vielä espanjalaisiksi ryhtyä, Prittinen kertoo perheen suunnitelmista.

Prittisillä on asunto Kalajoella ja he viettävät paljon aikaa suvun kesämökeillä ja ystävien luona.

– Sukulaiset ja ystävät täällä Suomessa ovat tärkeä asia, jolle pitää pystyä järjestämään aikaa.

Lapset aloittivat tänä syksynä suomalaisen koulun Aurinkorannikolla. Perheen isällä on omat työsuunnitelmansa, mutta Sanna-Mari Prittisen työkuviot ovat jo selvät. Hän tekee töitä kahdessa maassa: vetää taidetyöpajoja ja tekee omaa taidetta.

Hän myös opettaa aikuisopistossa eli Sofia-Opistossa Aurinkorannikolla.

–  Minulla on tavoitteena, että vuoden kuluttua puhun niin hyvin espanjaa, että pystyn tekemään opetustyötä myös espanjaksi.

Elämä Espanjassa on aiempaa sosiaalisempaa ja kansainvälisempää. Prittiset ovat jo saaneet uusia ystäviä, ja suomalainen ystäväperhe muutti Espanjaan samoihin aikoihin.

–  Joskus myös pelottaa, kun unelmat toteutuvat, Prittinen sanoo.

Pelkkää päivänpaistetta ei elämä Espanjassa ole. Sanna-Mari Prittinen on järkyttynyt eläinten kohtelusta ja paikallisesta metsästyskulttuurista.

Kyse on ikivanhasta tavasta lopettaa metsästyskoira.

– Se on aika säälimätöntä. Mitä kivuliaammin koira kuolee, sen parempaa onnea se tuottaa metsästäjälle, Prittinen kertoo.

Aiemmin kaniini oli Prittisen lempiruokaa Espanjasssa. Nykyään hän on täysin kasvissyöjä.

Espanjassa on hevosten pelastustalleja ja koirien tappotarhoja, joista monet eläinten ystävät ovat hakeneet lemmikkinsä.

– Aion ryhtyä tekemään pelastustalleilla vapaaehtoistyötä, mutta auttaako riittävästi, kun lennätän koiria Suomeen tappotarhoilta, Prittinen pohtii.