Paikallisuutiset

Sven Sjöholmista voi tulla Irlannin viimeinen turkistarhaaja – Harkitsee muuttoa Pietarsaaren seudulle

Irlannin valtioneuvosto on hyväksynyt turkistuotannon kieltämisen. Esitys on siirtynyt parlamentaariseen käsittelyyn.

Irlannissa toimii tällä hetkellä vain kolme minkkitarhaa. Yksi niistä kuuluuSven Sjöholmille.

Irlanti on luvannut tukea nykyisiä tarhaajia uusille aloille siirtymisessä ja toiminnan lopettamisessa, mutta 36-vuotias toisen polven turkistarhaaja ei halua tarttua valtion tarjoukseen.

– Yksi mahdollisuus on siirtää toiminta Suomeen, ehkä Pietarsaaren seudulle, hän pohtii.

Meillä ei ole teollisuutta. Nuoret asukkaat muuttavat pois. Irlantilainen tarhaaja Sven Sjöholm

Pohjanmaalle muutto ei jäisi kielitaidosta kiinni, sillä hän puhuu ruotsia toisena äidinkielenään. Puheessa kuuluu Pietarsaaren seudulla puhuttavan ruotsin murteen sanoja.

Niillä harvoilla kerroilla kun ruotsinkielinen sana ei juolahda mieleen, hän ottaa englannin avuksi.

Sjöholmin tarha sijaitsee Donegalin kaupungissa Irlannin pohjoisosassa, Ulsterin provinssissa Donegalin kreivikunnassa. Atlantin ranta siintää vain parin kilometrin päässä.

Donegalin iirinkielinen nimi tarkoittaa ”muukalaisten linnoitusta”. Nämä muukalaiset ovat voineet tarkoittaa joko viikinkejä tai skotlantilaisia palkkasotilaita.

Vuonna 1968 paikkakunnalle saapui kaksi muukalaista, Sune ja Karita Sjöholm.

He olivat turkistarhaajasukua, Sune Pietarsaaresta ja Karita (omaa sukua Eriksson) Uudenkaarlepyyn Soklotista.

Irlanti tarjosi houkuttelevat ehdot turkistarhauksesta kiinnostuneelle pariskunnalle: verovapaan liikevoiton seuraavan 15 vuoden ajaksi.

– Isäni setä Rafael Sjöholm, joka piti Jetmink Finland-nimistä turkistarhaa Pedersöressä, oli lukenut amerikkalaisesta lehdestä, että Irlanti etsii turkistarhaajia. Isäni oli työskennellyt Etelä-Afrikassa minkintuonnin parissa, joten hän osasi englantia, Sjöholm kertoo.

Kun Sven oli 18-vuotias, hänelle annettiin oma osuus isän perustamasta turkistarhasta.

– Kahden vuoden kuluttua ostin siskoni osuuden tarhasta ja isäni siirtyi eläkkeelle, hän muistelee.

Siinä vaiheessa tarhalla oli noin 2 000 siitosnaarasminkkiä, nyt niitä on kymmenkertainen määrä eli noin 20 000. Tarhalla on kahdeksan työntekijää.

Jos turkistarhauskielto toteutuu Irlannissa, vaihtoehdot jäävät Donegalissa vähiin.

– Meillä ei ole teollisuutta. Nuoret asukkaat muuttavat pois, kertoo Sjöholm.

Pohjanmaalle muutto ei merkitsisi suurta elämänmuutosta Sjöholmin elämään.

Pietarsaari on tullut hänelle tutuksi lomamatkoilla. Suomessa hän vierailee huutokauppamatkoilla vuosittain.

– Kuin muuttaisi kotiin, hän kuvailee.

Muuttohaluja hillitsevät kolmen miljoonan euron investoinnit, jotka hän teki tarhalleen vuosikymmenen alussa. Siinä vaiheessa tarhan vuotuinen liikevaihto oli noin 4 miljoonaa euroa eli puolet enemmän kuin normaalisti.

Suomeen muutto helpottaisi ainakin arkipäivän elämää.

Irlantilaisella turkistarhaajalla pitää olla oma rehukeittiö ja nahkontakeskus. Suomessa palvelujen tarjonta on eri luokkaa.

– Suomessa varaosatkin sen saa parissa päivässä, sanoo Sjöholm.

Sven Sjöholm on saanut turkistarhaukselta paitsi elinkeinon, myös vaimon.

Puolaan suuntautuneen työmatkan aikana tarvittiin englannintaitoista tulkkia. Sellainen löytyi, ja heistä tuli aviopari. Nyt heillä on 7-vuotias poika.

Kolme jäljellä olevaa irlantilaista turkistarhaajaa asettavat toiveensa brexitiin.

Kun lait menevät muutenkin uusiksi, miksei myös tarhauskieltoesityksen voisi samalla hylätä.