Paikallisuutiset

Jää vain jäätävä ikävä – Riitaisa ero ajoi keskipohjalaismiehen taloudellisesti ja henkisesti ahtaalle sekä kauaksi omista lapsistaan, eikä hän ole tarinansa kanssa yksin

Avoero tuli reilu vuosi sitten. Siitä asti henkiset paineet ja tiukka taloudellinen tilanne ovat vaivanneet Keskipohjanmaan haastattelemaa keskipohjalaismiestä.

Mies on etävanhempi eli elatusvelvollinen, joka ei asu lastensa kanssa. Hän puhuu kokemastaan vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta, joka voi tarkoittaa lasten ja etävanhemman tapaamisten rajoittamista sekä elatusmaksujen korottamista oikeusteitse.

Mies esiintyy jutussa nimettömänä lastensa yksityisyyden suojelemiseksi.

– Puhutaan tasa-arvosta ja lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin, mutta tapauksessani ne ovat kaukaisia asioita. Ensimmäisen sadan päivän aikana sain nähdä lapsiani kolme tuntia. Pitäisi malttaa purra huulta, mutta lapsilla kiristäminen on raskasta henkisesti, mies kertoo.

Asiat alkoivat mennä huonoon suuntaan heti eron jälkeen. Hankalana mies pitää sitä, että kiistaa avoparin yhteisten lasten huoltajuudesta lähdettiin ratkomaan järeimmän kautta, käräjäoikeudessa.

Miehen mukaan se oli huonoin mahdollinen vaihtoehto.

– Tyttö oli rintaruokinnassa. Annoin lähivanhemmuuden äidille. Äitiyspäivärahalla tai kodinhoitotuella oleva äiti ei suostunut sovitteluihin. Sen sijaan hän lähti hyökkäämään ilmaisella oikeudenkäynnillä ilman perheneuvolan tapaamista.

Mies kertoo maksaneensa oikeudenkäyntikuluja tähän mennessä reilusti yli 10 000 euroa.

Hän kritisoi sitä, että lähivanhemmalle elatuskiistan vieminen oikeuteen ei ole taloudellinen riski.

– Jos lähivanhempi häviää, hän vastaa vain omista kuluistaan. Olemme olleet kolme kertaa käräjillä lasten huoltoa, tapaamista ja elatusta koskevissa kiistoissa. Äiti on laittanut joka kerralla kanteen lasten nimissä. Käyn töissä, mutta varaa asianajajaan ei ole. Etävanhempi voidaan ajaa tässä prosessissa ihan loppuun. Luovuttaminen on käynyt mielessä.

Elatusvelvollisten liitto ry:n puheenjohtajaAhti Hurmalainen kuvailee Suomen oikeuskäytäntöä vääristyneeksi: elatusvelvolliset eivät uskalla viedä elatusapuasioita kulujen pelossa oikeuteen.

– Vastaavasti lähivanhemman intresseissä voi olla asian saattaminen tuomioistuimeen suuren maksun toivossa, sanoo Hurmalainen.

Elatusvelvollisten liitto on tehnyt muutosehdotuksen lapsen elatuksesta annettuun lakiin. Asianosaiset vastaisivat useimmissa tapauksissa itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Hurmalaisen mukaan muutos vähentäisi lapsen elatukseen liittyviä oikeudenkäyntejä ja poistaisi tilanteen, jossa vain toisella osapuolella on kuluriski.

Käräjöinti lapsen elatuksesta on yleistynyt Suomessa 2000-luvulla.

Viime vuonna tapauksia oli jo vajaat viisituhatta.

– Käräjäoikeuteen mennään paljon, koska lähivanhemmalla ei ole riskiä kanteen nostamisessa. Usein taustalla on kiusantekoakin esimerkiksi toisen uuden kumppanin takia. Elatusapuohjeistuksessa on niin paljon muuttuvia tekijöitä, että etävanhempi voi joutua lähivanhemman asuntolainan lyhentäjäksi. Laki tältä osin pitäisi saada kovemmaksi.

Joka seitsemäs erolapsi asuu vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan, mutta virallisesti lapsi voi asua vain yhdessä paikassa.

– Yleisemmin äiti on lähivanhempi. Siihen vaikuttavat osaltaan vanhakantaiset tulkinnat ja perinteet. Olen leski. Kun tyttöni oli pieni, neuvolassa kyseltiin äidin perään, Hurmalainen sanoo.

Olisiko Keskipohjanmaan haastattelema isä voinut tehdä mitään toisin?

– Asioista olisi pitänyt keskustella rakentavasti ammattilaisten avulla. Yleisellä tasolla toivoisin, että kukaan ei käyttäisi lapsiaan lyömäaseena toista vanhempaa kohtaan eroriidoissa. Lapsilla pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiinsa, mies kertoo.

Hän sanoo katuvansa sitä, että hän luopui lähivanhemmuudesta liian helpolla.

– Se on mahdollistanut järjestelmän käyttämisen väärin, eikä oikein mikään instanssi voi puuttua asiaan. Järjestelmässä on aivan älytön epäkohta, mikä on vaikuttanut omaan jaksamiseeni. Ikävä on jäätävä.