maanantai 1.6.2020 | 16:29
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Notre Dame on Disney-musikaali vailla marenkikuorrutusta – Tampereen Teatterin Suomen kantaesitys on universaali tarina rakkaudesta ja toisaalta suhtautumisestamme erilaisuuteen.

Jussi Kareinen
Su 22.9.2019 klo 11:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Tampereen Teatteri: Notre Damen kellonsoittaja. Ohjaus: Georg Malvius. Suomen kantaesitys: Päänäyttämöllä 13.9.

Disney-musikaali herättää monenlaisia assosiaatioita. Ensimmäiseksi mieleen tulee lapsille suunnattu perusmyönteinen tarina, jossa paha saa palkkansa ja meillä kaikilla on niin mukavaa. Disney -kapiteetti musikaalin nimen yhteydessä on myös eräänlainen kuluttajan suojaan liittyvä asia. Katsojana tiedän mitä tilaan. Näillä ennakkokäsityksillä marssin Tampereen Teatterin Disney-musikaali Notre Damen ensi-iltaan.

Esityksen nähtyäni voin vain todeta, että enpä olisi voinut ennakkokäsityksine olla enempää väärässä. Georg Malviuksen ohjaama Victor Hugon alkuperäisromaaniin (1831) ja Disneyn piirretyn (1996) musiikkiin väljästi pohjaava musikaali on mestariteos. TT:n päänäyttämöllä näytellään, lauletaan ja tanssitaan suurella sydämellä. Tämä tulkinta Notre Damen kellonsoittajasta on tarina rakkaudesta, ihmisten pahuudesta ja suhtautumisesta erilaisuutta kohtaan.

Marjatta Kuivasto on ottanut koko salin katsomoineen käyttöön lavastaessaan Pariisin kuulua katedraalia tarinan tapahtumapaikaksi. Huomaan seuraavani esitystä tapahtumien keskipisteessä keskellä kirkkosalia. TT:n suuri näyttämö on mitoiltaan pieni tämän koko luokan tuotannoille, mutta Kuivasto ja koko lavastusryhmä on tehnyt mestarillista työtä sovittaessaan rajalliset tilat musikaalin käyttöön.

Notre Damen kellonsoittajan musiikki on hyvin oopperamaista, ja esityksen säestyksestä vastaa peräti 11-henkinen orkesteri. Kokonaisuutta tukee upeasti soiva, parven molemmille puolille sijoitettu Kamarikuoro Tampere Capella, jonka laulajat ovat maskeerattu oivaltavasti Notre Damen patsaiksi.

Toki Disney-lisenssi asettaa omat raaminsa tuotantoon. Yhtiö valvoo esimerkiksi erityisen tarkasti käännöksiä, eikä kohtauksiakaan saa sovittaa miten tahansa. Mikko Koivusalo on käännöstyössään päätynyt kirjakielen käyttöön ja se tuntuu sopivan oopperamaiseen kontekstiin mainiosti.

Isoissa musikaalituotannoissa yksi ohjaajan keskeisiä tehtäviä on saada koko iso koneisto puhaltamaan samaan hiileen. Tämä tuntuu olevan yksi ohjaaja Georg Malviuksen ohjaajan työn salaisuuksista. TT:n Notre Damessa tulkinnan jokainen osa-alue on balanssissa, eikä tuotannosta löydy heikkoa lenkkiä etsimälläkään.

Helsingin kaupunginteatterista ”kaapatun” Petrus Kähkösen kellosoittaja Quasimodon roolityön monitasoisuudessa on jotain poikkeuksellista. Kähkönen nyanssoi taitavasti puheilmaisussaan epäselvän ramman ja puolikuuron, mutta lauluosuuksissaan kuulaan ja rytmisesti onnistuneen välillä.

Oopperalavoilta paremmin tunnetun Ilkka Hämäläisen rooli Quasimodoa nöyryyttävänä arkkidiakoni Claude Frollona on mietittyä työtä sekin. Frollon pahuudessa on myös kääntöpuolensa, jonka Hämäläinen tuo hyvin esiin.

Josefin Silen mustalaistyttö Esmeralda taas on kolmen miehen halujen kohde, muttei tyydy objektiksi vaan on aktiivinen toimija, joka vie osaltaan tarinaa eteenpäin. Silenin Esmeraldassa on roolin onnistumiseen tarvittavaa temperamenttia ja herkkyyttä, ja hänen solistinen osaaminen on ensiluokkaista.

TT:n ja Malviuksen luottonäyttelijä Lari Halme kapteeni Phoebuksena hoitaa oman tonttinsa myös mallikkaasti. Halmeen karaktääri sopii erityisen hyvin nilkin tai puolipahiksen rooleihin, joissa hänet on usein nähtykin, mutta tässä tulkinnassa Halme näyttää, että kyllä ensirakastajan roolikin luonnistuu, kun sellainen on tarjolla.

TT:n Notre Dame on Disney-musikaali vailla marenkikuorrutusta. Se on tarina universaali tarina rakkaudesta ja toisaalta suhtautumisestamme erilaisuuteen. TT:n näyttämöllä se on aidosti lihaa ja verta, ja siksi niin tosi.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »