Paikallisuutiset

Ville Suorsa nauttii lintujen syysmuuton seuraamisesta uudessa kotikaupungissaan Kalajoella – Biologi on huolissaan siitä, että metsien yksipuolistuminen vie linnuilta elinympäristöjä: "Monet eivät enää tiedä, millainen on oikea vanha metsä"

– Onpa tyyntä. Tänne olisi pitänyt ottaa drone, miettiiVille Suorsa tarpoessaan vetistä rantapolkua Kalajoen Letolla.

Tämä on lintuharrastajalle ja valokuvaajalle tuttu paikka. Juuri tällä hetkellä taivaalla ei tosin ole paljon nähtävää, mutta lähiaikoina kyllä tapahtuu.

– Kurjet ovat jo menneet ohi. Hanhet kerääntyvät nyt Liminganlahdelle ja lähtevät sitten, kun oikein säät kylmenevät, Suorsa kertoo.

Hän on kotoisin Oulusta ja asunut ennen Kalajoelle muuttoa viisi vuotta Liminganlahden äärellä. Sieltä muutettiin viime vuoden joulukuussa, kun Kalajoelta lähtöisin oleva vaimo sai täältä opettajan paikan.

Onhan se hienoa, kun pääsee näkemään tuhansittain hanhia ja joutsenia!

Ville Suorsa itse on biologi ja tekee päätyökseen erilaisia ympäristöselvityksiä Pohjois-Suomen alueella.

– Minä pystyn tekemään etätyötä kotoa käsin. Kalajoki oli entuudestaan tuttu paikka – toistakymmentä vuotta olen täällä jo pyörinyt.

Liminganlahti on tunnettu lintuvesi, mutta Kalajokikin kelpaa mainiosti lintuharrastajan asuinpaikaksi.

– Kalajoki on tosi hieno lintupaikka! Kaikki linnut, jotka tulevat Liminganlahdelle, menevät tästä ohi keväisin ja syksyisin. Tässä rannikolla näkee paljon lintuja, ja niitä saa täällä hyvin kuvattua.

Erityisen otollisia lintujen muuton tarkkailupaikkoja Kalajoella ovat Letto, Vasankari sekä Pitkäsenkylän peltoaukeat.

Lintujen tarkkailua Suorsa on harrastanut 7-vuotiaasta asti eli vajaat 30 vuotta.

– Isä harrasti nuorempana lintuja ja innosti meitä lapsia mukaan. Minulla siitä tuli vakavampi harrastus ja ammattikin, ja lisäksi mukaan tuli luontokuvaus.

Kuvaaminen lähti tarpeesta dokumentoida havaintoja. Suorsa oli lukiolaisena kesätöissä Siikajoen Tauvossa tekemässä pesimälinnustoselvitystä, ja niillä tienesteillä hän osti ensimmäisen kameransa.

Ville Suorsa on valokuvaajana itseoppinut mutta saa parhaillaan lisäoppia Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä Kälviän kansanopistolla, missä hän suorittaa media-alan ammattitutkintoa valokuvaamisen osaamisalueella.

Osaamisen tasosta kertoo se, että hän on saanut kunniamaininnan Vuoden luontokuvat 2018 -kisassa. Tänä vuonnakin hänen kuviaan pääsi semifinaaliin asti.

Eniten Suorsa on kuvannut lintuja. Hän toteaa, etteivät kaikki harvinaiset linnut ole erityisen koreita, mutta sekä harvinainen että näyttävä oli ainakin hänen viime vuonna Yli-Iissä ikuistamansa sininärhi.

– Se on säihkyvän sininen ja näyttää erikoiselta suomalaisessa maalaismaisemassa. Pääsin kuvaamaan sen auton ikkunasta. Se oli minulle uusi laji Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella, ja näitä aluepinnoja käydään aina katsomassa.

Suorsan mukaan lintuharrastuksessa on jossain määrin kilpailuhenkisyyttä.

– Mutta ainakin täällä pohjoisessa se on terveellä pohjalla.

Itse hän ei kulje harvinaisuuksien perässä Etelä-Suomea myöten vaan bongailee niitä maksimissaan 150–200 kilometrin säteellä.

Lempilintuja kysyttäessä Suorsalle tulevat ensimmäiseksi mieleen ristisorsa ja pikkutiira.

– Ne ovat tuttuja jo Siikajoen kesätyön ajoilta. Ne ovat Perämeren erikoisuuksia ja jotenkin sympaattisia.

Tänä vuonna Ville Suorsa on ollut työnsä puolesta tarkkailemassa lintujen muuttoa Raahessa.

– Aamusta mennään paikalle ja ollaan niin pitkään kuin lintuja muuttaa. Joskus saa todeta, ettei tämä ollutkaan muuttopäivä, vaikka säätiedotus antoi sellaista odottaa. Välillä taas rannikolla on kiirettä, kun joka puolella muuttaa paljon lintuja.

Silloin lintuharrastaja onkin elementissään:

– Onhan se hienoa, kun pääsee näkemään tuhansittain hanhia ja joutsenia! Varsinkin, jos pääsee ihan keskelle muuttoa.

Suorsa toteaa, ettei täällä nähdä Etelä-Suomen veroisia massoja, mutta paikallisesti hyviä muuttoja pääsee kyllä seuraamaan.

Hänen tekemänsä luontoselvitykset liittyvät usein tuulivoimarakentamiseen. Kalajoelle tuulivoimaloita on rakennettu erityisen paljon.

– Kalajoen seudulla niiden vaikutukset linnustoon näyttävät jääneen aika vähäisiksi. Linnut osaavat väistää voimaloita, hän toteaa.

Suurempia ongelmia linnustolle aiheuttavat hänen mukaansa muut ihmisen toimet. Moni lintulaji on vähentynyt elinympäristöjen kutistuessa.

– Enemmän on lajeja, jotka vähenevät, kuin niitä jotka lisääntyvät. Hömötiainenkin on uhanalainen.

Suorsa toivookin, että metsätaloudessa kiinnitettäisiin huomiota elinympäristön monimuotoisuuteen.

– Pitäisi huomata, että on muitakin tapoja hoitaa metsää kuin se, mihin on viime aikoina totuttu. Vanhoja metsiä tulisi säilyttää, sillä silloin säilyisi myös linnustoa ja muuta eliöstöä. Oikeassa metsässä on paljon mukavampi kulkea kuin avohakkuualueella tai yksipuolisessa taimikossa.

Hän arvelee ihmisten tottuneen yksipuoliseen talousmetsään niin, etteivät kaikki enää edes tiedä, millainen oikea vanha metsä on.

– Kalajoella Siiponjokivarren luonnonsuojelualueella on paikoitellen hienoa metsää, mutta ne ovat hyvin kapeita alueita.

Löytyykö matkailualueeksi rakennetulta Hiekkasärkiltä enää mitään kuvattavaa luontokuvaajalle?

– Keskuskarissa on vielä tällä hetkellä hyvin lintuja kuvattavissa, mutta jatkosta ei tiedä, kun se alue muuttuu. Hiekkasärkät on lähinnä maisemakuvauspaikka. Olen monesti kuvannut sitä pitkää hiekkasärkkää, joka pistää mereen, Suorsa kertoo.

Hän käy merenrannassa vähintään viikoittain, työtilanteesta riippuen. Pieni luontoretki katkaisee toisinaan mukavasti etätyöpäivän kotitoimistolla.

– Kotoa on niin lyhyt matka rantaan, että on helppo pistäytyä katsomassa, mitä siellä näkyy.

Uusi koti on juuri valmistunut Kalajoen keskustan tuntumaan, ja rakennusprojekti on hiukan rajoittanut luontoretkeilyä tänä vuonna.

Kesäyöt ovat Ville Suorsalle mieluisimpia ajankohtia luonnossa liikkumiselle.

– Silloin voi olla liikkeellä auringonlaskusta auringonnousuun. Eläimetkin ovat aktiivisesti liikkeellä viileinä kesäöinä. Myös keväällä on komeaa, kun Perämeri vapautuu jäistä ja lintuja alkaa liikkua rannassa.

Talvellakin merenrannassa riittää nähtävää. Esimerkiksi rantakiviin jäätyvät tyrskyt tarjoavat kuvaajalle luonnon taidetta.

Nyt syksyllä luonnossa on monenlaista muutakin seurattavaa kuin lintujen muutto:

– Loppuviikolle on ennustettu revontulimyrskyä. Tarkoitus on yrittää taas kuvata revontulia.