Ei käy kateeksi (tänäkään syksynä) kuntien talouspäälliköitä. Jos vain mahdollista, monissa kunnissa taloudet raamit ovat entistäkin tiukemmassa. Valtiovarainministeriön jo keväällä julkaisema kuntatalousohjelma vuosille 2020-2023 kertoo karun faktan: Talouden sopeutuspaine on suuri lähes kaikissa kuntakokoryhmissä. Tämän selvityksen mukaan veroprosentin korotuspaineita tulevalle vuodelle olisi noin kahdella kolmasosalla kunnista ja viidesosalla talous saataisiin kohtalaiseen kuntoon vain, jos kunnallisveroa nostettaisiin yli kolme prosenttiyksikköä.

Kokkolassakin talousjohtaja Jari Saarisen johdolla kaupungin talousohjelmaa seuraavalle kolmelle vuodelle puidaan tänään kaupunginhallituksessa. Keskustelun lähtökohtana esityslistaa lainaten on se, että "talouden perusasioiden on oltava tasapainossa niin nousu- kuin laskusuhdanteessakin. Vain tämä mahdollistaa kaupungin perustehtävän hoitamisen eli kuntalaisten hyvinvoinnin, elinvoimaisen kaupunkiseudun ja laadukkaat palvelut."

Monissa liikeyrityksissä tämän tästä mietitään firman toiminnan tarkoitusta? Kun päätehtävä on selvillä, tavoitteet asetetaan sen mukaisesti. Asiaa voi katsoa samalta kantilta kunnissa. Miksi kunnat ovat olemassa? Mitkä ovat kunnan päätehtävät? "Kuntalaisten hyvinvointi" ja "laadukkaat palvelut" sanat tulevat varmasti nopeasti esille, mutta mitä ne käytännössä tarkoittavat?

Olemme väistämättömästi tilanteessa, että läheskään nykyisillä veroprosenteilla kunnat eivät voi palvella kuntalaisiaan nykyisellä tasolla tulevaisuudessa. Tämä fakta on tiedostettava niin päättäjien kuin kaikkien kuntalaistenkin – käytännössä kaikissa keskipohjalaiskunnissa.

On erinomaista, että esimerkiksi Kokkolassa suunnitellaan kuntalaiskyselyä talouden arvoasetelmista ja prioriteeteista. Mitä enemmän jokainen kuntalainen on tietoinen kuntansa taloustilanteesta ja palveluiden hinnasta, sen parempi. Jokaisella on varmasti mielipide siihen, mitä kaupungin tulisi verorahoilla tehdä, mutta samalla tulisi olla mielipide myös siitä palvelusta, mitä voisi supistaa.