Paikallisuutiset

Entistä useampi eläkeläinen tahtoo töihin – Kannuslainen Raimo Ranta-Nilkku rakasti perusarkeaan niin paljon, että tuttu työputki jatkui pitkään eläköitymisen jälkeenkin

Kokkola

Vanhuuseläkkeellä on aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita. Entistä useammalle se on työ.

Eläketurvakeskuksen kokoamien tietojen mukaan vuosina 2007–2017 työssä käyvien eläkkeensaajien määrä kasvoi yli 30 prosentilla. Kasvu keskittyi vanhuuseläkeläisiin.

Vuonna 2017 jo 9,3 prosenttia 63–67-vuotiaista eläkkeensaajista teki töitä. Kun joulukuussa 2007 töissä kävi 18 000 vanhuuseläkeläistä, vuonna 2017 vastaava henkilömäärä oli jo 35 000.

Jäin vanhuuseläkkeelle 61-vuotiaana, mutta se oli vain muodollisuus. Ilmoitin, että minulle voi soitella. Raimo Ranta-Nilkku

Eläkeläisreserviä käytetään etenkin terveydenhuoltoalalla.

– Eläkeläiset ovat meille tärkeitä. Heidän jääminen pois tuottaisi vaikeuksia. Tyypillisesti töitä tehdään parina päivän viikossa, sanoo Soiten palvelusuhdepäällikköSirpa Hannula.

Töitä tekevä eläkeläinen kokee usein olevansa elämänsä kunnossa. Kun virtaa riittää, toimintaa ja sosiaalisia ympyröitä kaivataan.

Eläke- ja ansiotulojen perusteella eläkkeen niukkuus ja lisäansio eivät ole pääasiallinen työnteon kannustin.

– Työssä käyvien eläkeläisten eläkkeet ovat muita eläkkeensaajia korkeampia. Toimeentuloltaan he eivät ole heikoimmassa asemassa, kuvailee Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö ja tilastoasiantuntijaJari Kannisto.

Kun on terveyttä ja työhaluja, täytyy olla myös osaamista, jolle on kysyntää.

­– Sairaanhoitaja voi ilmoittautua pooliin, josta kysellään töihin vaikka huomiseksi. Talvella tehdään huomattavasti enemmän töitä kuin kesällä. Se kuvaa sitä, että eläkkeellä olevat tekevät töitä omista lähtökohdistaan, silloin kun huvittaa. Kesällä ollaan vaikka mökillä.

KannuslainenRaimo Ranta-Nilkku vastaa puhelimeen Äänekoskelta. Sieltä löytyy vapaa-ajanasunto.

Ranta-Nilkku jäi vanhuuseläkkeelle vuonna 2012. Tutut työympyrät hän jätti kuitenkin vasta tämän vuoden vappuna.

– Tein jo talvella päätöksen, että johonkin se raja on vedettävä. Olen kumminkin kohta 70-vuotias. Ehdin olla seitsemän vuotta keikkalaisena, sanoo 68-vuotias Ranta-Nilkku.

Hän aloitti työuransa lääkintävahtimestarina vuonna 1975. ”Hoitotieteellisen herätyksensä” koettuaan Ranta-Nilkku opiskeli sisätautikirurgiseksi sairaanhoitajaksi ja myöhemmin päivystäväksi sairaanhoitajaksi.

– Tein koko työurani Keski-Pohjanmaan keskussairaalan ensiavussa ja sittemmin päivystyksessä. Jäin vanhuuseläkkeelle 61-vuotiaana, mutta se oli vain muodollisuus. Ilmoitin, että minulle voi soitella. Ja nehän soittelivat! Kävin töissä keskimäärin parina päivänä viikossa. Pidin alasta ja ennen kaikkea työkavereista. Kannustavaan ympäristöön oli helppo mennä vanhanakin.

Ranta-Nilkulle ”kantavana voimana” ei ollut raha.

– Yhteenkuuluvuuden tunne ja työn antoisuus olivat tärkeämpiä. Vaimo tykkäsi, kun hän näki minun piristyvän. Olen parhaimmillani, kun saan lähteä töihin ja tulla takaisin. Lähes sadan kilometrin lenkki Kannuksesta kannatti tehdä, vaikka huomattavan osan ansioista lipaisikin verotus. Eläkkeeseeni sain korotusta vaatimattomat alle sata euroa.

Nyt keikkatöitä ei enää ole. Jäikö jäljelle vain tyhjiö?

– Ei. Teen metsätöitä, pikku puubisnestä ja harrastan eränkäyntiä.

Naisvaltaisilla aloilla osa-aikaista työtä on tarjolla eniten. Tällaisia ovat esimerkiksi kaupan ja hoiva-alan työpaikat.

– Olen joskus todennut, että naiset hoivaavat ja siivoavat, miehet kuljettavat ja huoltavat. Niissä hommissa tarvitaan paljon lyhytaikaista lisätyövoimaa ja tuuraavaa henkilökuntaa. Tarvetta on myös opetusalalla, sanoo Jari Kannisto.

Kannisto nostaa esille yhden erityisryhmän: sotilaat. Heidän keskuudessaan työuran jatkaminen vanhuuseläkkeen rinnalla on yleistä.

Sotilasuran puolustusvoimissa tehneillä on ollut alhainen eläkeikä muuhun väestöön verrattuna.

– Heillä on selvästi halua ja kykyä jatkaa työelämässä. Entinen kapiainen voi tehdä toisen työuran yksityisellä puolella esimerkiksi vartiointiliikkeessä, sanoo Kanninen.