Paikallisuutiset

Tie vie harvoin kaupan tiskille – Suomi on metsästyksen suurvalta, mutta riistalihaa ei tahdo riittää kuluttajille asti, "Keski-Pohjanmaalla hirvenliha hankitaan enimmäkseen tuttujen ja sukulaisten kautta"

Suomi saattaa olla metsästyksen suurvalta. Lihan kulutuksessa se ei aina näy.

Riistapaistit päätyvät enimmäkseen metsästäjien pakastimiin. "Kiusallinen yksityiskohta", kuvailee Suomen Riistakeskuksen viestintäpäällikköKlaus Ekman.

– Kuluttajan saaman riistalihan osalta olemme pienvalta. Hirvenlihaa saatetaan tuoda Uudesta-Seelannista, Virosta ja Ruotsista, Ekman sanoo.

Suomessa keskusteltiin viime vuonna siitä, miksi Uudessa-Seelannissa tarhattua saksanhirveä myydään ravintoloissa riistana. Ruotsissa vastaava temppu nimettiin vuoden ruokahuijaukseksi.

Hirviporukat ovat saaneet lahtivajansa tehtyä. Isoja rakennustarpeita ja rahan tarvetta ei ole niin kuin takavuosina. Antti Kylmänen

Suomen riistakeskus myönsi tälle pyyntikaudelle yli 50 000 hirven kaatolupaa. Keski- ja Etelä-Pohjanmaalle myönnettiin 4 197 lupaa. Määrä on suurempi kuin edellisvuonna.

Kyllä siitä kuluttajillekin riittää. Tätä mieltä on K-kauppiasRami Appelgren Kokkolasta.

– Hirvenlihan saatavuus vaihtelee, mutta kyllä sitä joka vuosi saadaan. Liha hankitaan lähialueen metsästysseurojen kautta, jos metsästäjien omien tarpeiden jälkeen jotain jää myytäväksi asti.

Appelgrenin mukaan saatavuus Keski-Pohjanmaalla on "aika lähellä kysynnän tasoa".

– Hirvikanta on korkea. Suuri osa hirvenlihaa haluavista ihmisistä saa sen sukulaisten ja tuttujen kautta. Kaupassa kysyntä kohdistuu syksyyn. Nautaan verrattuna hirvi on aika paljon arvokkaampaa.

Hirvenlihan huono saatavuus on lähinnä isojen kaupunkiseutujen ilmiö.

Klaus Ekman näkee yhtenä syynä sen, että metsästysseurojen lihabisnes on hankalaa.

– Lihan saaminen liikkeelle on byrokratian takia vaikeaa. Kuluttajakyselyiden mukaan kotimaista riistalihaa ostettaisiin merkittävästi nykyistä enemmän, jos sitä olisi myytävänä, Ekman sanoo.

Hirvenliha on helpoin jakaa hirviporukan kesken, pohtii Toholammin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajaMatti Honkonen.

– Meillä Kleemolan porukassa on 24 jako-osuutta. Jokainen saa, mitä haluaa. Periaatteessa bisnes olisi mahdollista, mutta meillä ei ole sellaista teurastamoa, josta lihaa voisi myydä. Sellaisia teurastamoita kuitenkin on; esimerkiksi Lohtajalla, Vetelissä ja Perhossa, sanoo Honkonen.

Onko hirven tie tiskille liian vaikeakulkuinen?

Riistalinjan tutkintovastaavaJorma Koivuniemi Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän Perhon toimipaikasta toivoo, että paikallinen hirvenliha näkyisi nykyistä enemmän kaupoissa.

– Lähinnä löytyy esimerkiksi Säilyke Herttuan purkittamaa hirvenlihaa. Metsästysseuralle lihan myyminen suoraan kaupalle on vaikeammin järjestettävissä, sanoo Koivuniemi.

Lihan tarkastuskäytäntöihin on tehty tällä vuosikymmenellä helpotuksia.

Matka metsästä kauppaan on silti monivaiheinen.

– Seuralla pitää olla koulutettu metsästäjä, joka osaa tarkistaa hirven ampumisen jälkeen. Sen jälkeen tarvitaan hyväksytty riistan käsittelylaitos ja eläinlääkäri, joka tarkistaa ruhon. Yleensä liha tahtoo jäädä metsästäjien omaan käyttöön, korkeintaan hirvi tai pari myydään, sanoo Koivuniemi.

Pohjois-Pohjanmaalla toimiva Kylmänen Food Oy hakee parhaillaan tuoretta hirvenlihaa. Liha ostetaan kokonaisina ruhoina.

Yrityksen hallituksen puheenjohtajaAntti Kylmänen odottaa, että ruhoja saadaan noin 300–500.

– Se on vähemmän kuin 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin ostimme pitkälle yli tuhat ruhoa. Yksi syy on hirvikantojen pienenemisessä. Toinen se, että hirviporukat ovat saaneet lahtivajansa tehtyä. Isoja rakennustarpeita ja rahan tarvetta ei ole niin kuin takavuosina, Kylmänen kertoo.

Hänen mukaansa hirvenlihaa voisi myydä jopa 2–3 kertaa nykyistä enemmän.

– Myymme lihaa supermarketteihin ja suurkeittiöille. Ostajilta vaaditaan osaamista, jotta hirven osista osataan ottaa kaikki hyöty irti. Hirvenlihalle on tyypillistä suuri hävikki, koska ampuminen aiheuttaa repeytymiä ja vahinkoja. Hävikki on yli 25 prosentissa, kertoo Kylmänen.