keskiviikko 3.6.2020 | 00:24
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Elokuva-arvostelu: Fingerpori sammuttaisi kaiken elämänilon, jollei se epäonnistuisi siinäkin pyrkimyksessä yhtä surkeasti kuin kaikessa muussakin.

Hannu Björkbacka
Pe 18.10.2019 klo 19:00

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Fingerpori. Ohjaus Mikko Kouki. Käsikirjoitus Pertti Jarlan sarjakuvan pohjalta Petja Lähde ja Mikko Kouki. Kuvaus Konsta Sohlberg. Pääosissa Kari Väänänen, Jenni Kokander, Pirjo Lonka, Santtu Karvonen. 85 min. K12. Bio Rex, Kokkola. Kinokulma, Oulainen. BioRex, Pietarsaari.

50-vuotisjuhlansa kunniaksi Suomen elokuvasäätiö päätti tukea Fingerporia 687 000 eurolla puolentoista millin budjetista. Lopputulos ei ehkä ole maailmankaikkeuden huonoin. Mieluummin silti kestäisin puolitoista tuntia kynsien riipimistä liitutaulua vasten kuin katsoisin filmi-Fingerporin uudestaan. Mikko Koukin ohjaus on, ei suinkaan hävyttömän, vaan hävettävän heikko.

Edellisen voi tietysti tulkita monellakin tavalla, mutta en kyllä menisi panemaan lehti-ilmoituksiin. Anteeksi! Pertti Jarlan sarjakuvissa kaksimielisyyksiä sentään ryydittävät piirrosten omaperäisyys ja idearunsaus, mikä pakostakin tuottaa inspiroituneita onnistumisia. Jarlan stripeissä on myös ihastuttavan kuivaa epäsuomalaista huumoria toteavaan kirjaimellisuuteen fiksusti piilotettuna.

Filmissä puujalkojen kitinä on pelkästään latteaa ja lopulta tylsyydessään puuduttavaa. Syystalven alkuun olisi ollut tervetullut jonkinlainen elokuvallinen ilopilleri, mutta saatiin vain masentava maanantaikappale.

Pieni toivonpilkahdus herätetään alussa, jossa Kari Väänäsen mainiosti ruumiillistama Homelius tekee pontevan sisääntulon. (Anteeksi.) Sen jälkeen kuviin marssitetaan Homeliustakin rumempia, vieläpä alastomia miehiä. Siinäpä sen jakson vitsi onkin.

Laiskat käsikirjoittajat eivät ole viitsineet edes yrittää minkäänlaisen tarinan väsäämistä. Yhtenäinen, tai edes läpijuokseva juoni tuntuisi luontevalta elokuvaversioon, koska Fingerporin kaupunki yhdistää suositun sarjakuvan hahmoja. Sen sijaan tekijät pyrkivät matkimaan muutaman ruudun strippiä lyhytfilmimuodolla ja sketsimäisillä episodeilla. Ne voisivat toimia Fingerporin rakastetuimpien tyyppien esittelyinä, mutta karahtavat kiville yksi toisensa jälkeen.

Kun alkuperäisten veroisia vitsejä ei filmiin löydetä ja Jarlan piirrosten myötäily elävillä asetelmilla on kuoliaana syntynyt idea, katsoja tuntee vain kiusaantuneisuutta. Kyseessä ei ole oivalluksia herättävä myötähäpeä tai mietityttävä vaivautuneisuus, vaan typertyminen susihuonon elokuvan äärellä.

Naisvihamielisyydestä Fingerporia ei kannata syyttää, ihmisvihamielisyydestä kylläkin. Anoppivitsejä? Ruksi siihen. Juoppo sinkku? Kiimainen vanhapiika? Ruksit. Tyhmiä ja läskejä naisia? Tyhmiä ja läskejä miehiä? Ruksit. Hitler-vitsejä? Niitäkin tietysti.

Peruukkinäyttelijöitä kävisi sääliksi, ellei tietäisi tähtinimien kyllä kuittaavan palkkionsa.

Fingerpori sammuttaisi kaiken elämänilon, jollei se epäonnistuisi siinäkin pyrkimyksessä yhtä surkeasti kuin kaikessa muussakin. Pohjanoteeraus, jonka rinnalla halvinkin Speden uunoilu virkistää kuin vuoripuro, on filmin viimeinen, katsojaa loukkaavan harrastelijamainen kuva. Siinä yhtä salaperäinen kuin turhanpäiväinenkin, epätoivoisilla aasinsilloilla jonkinlaista yhtenäisyyttä erillään repsottavien episodien ammottavien kuilujen välille rakentava kertoja viimein paljastaa (!) itsensä.

Lopputekstien luulisi armahtavan yleisöä, mutta ei. Silloin paukahtaa soimaan Teflon Brothersin ja Kalevauvan teemabiisi Juhannussimaa. Solistit painottavat tavut siltä varalta, ettei ”vitsi” välity paikalle numero 247. Jos tämä ei olisi perhelehti, niin kirjoittaisin Pertti Jarlan viimeistä sarjakuvastrippiä myötäillen Fingerpori-elokuvan olevan kauheaa pa*kaa.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »