torstai 28.5.2020 | 23:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Ari-Pekka Lahden sunnuntaipakina: Jalkapallohistorian suurin hetki

Ari-Pekka Lahti
Su 20.10.2019 klo 08:30

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Myöhään tiistai-iltana 15.10. koin suurimpia tunteita, mitä olen koskaan kokenut urheilua seuratessa. Kyseessä ei ollut jääkiekko-ottelu, eikä tapahtumassa urheillut yksikään suomalainen. Miten se voi olla mahdollista?

Palataan vuoteen 1998. Vaikkei voitto Unkarista olisikaan vienyt Suomen jalkapallomaajoukkuetta MM-kisoihin, niin tapa, jolla ovi sulkeutui, traumatisoi minut pitkäksi aikaa. Ajauduin pohtimaan suomalaista itsetuntoa, ja sitä hirvittävän huonoa tuuria, joka kulminoitui siihen hetkeen, kun Unkarin maali syntyi.

Toivo heräsi hetkeksi, kun nihilisti Roy Hodgson palkattiin Suomen maajoukkueen peräsimeen. Luotin siihen, että brittijalkapallon kävelevä tietosanakirja olisi luotsannut kultaisen sukupolven EM-kisoihin. Valitettavasti unelma murskaantui jo Bakussa, kun Azerbaidžan voitti Suomen karsintojen ensimmäisessä pelissä.

Kun Hans Backen seuraajaksi vuosia myöhemmin nimitettiin Markku Kanerva, ajattelin koko palloliiton tulleen hulluksi. Miten suomalainen Kanerva voisi onnistua siinä, missä kansainväliset huippunimet olivat epäonnistuneet?

Sitten alkoi tapahtua. Kanerva loi työntekoon perustuvan näkemyksen, jossa maajoukkueen menestymisen eteen tehdään kaikki mahdollinen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Lukuisat oikeat valinnat johtivat siihen tilanteeseen, että Armenia kaatui Turussa komeasti 3-0. Suomen EM-kisapaikka alkoi tuntua ensimmäistä kertaa mahdolliselta.

Saavuttiin tämän kirjoituksen alussa mainittuun tiistai-iltaan 15.10. Jos Kreikan maajoukkue veisi pisteen Bosnia-Hertsegovinalta, olisi Suomen EM-kisapaikka yhden voiton päässä. Kun Kreikka sitten vastoin odotuksia kukisti Bosnian, itkin minä vuolaasti. Koin suurempaa onnea kuin vuonna 1995, kun Suomi voitti ensimmäisen kerran jääkiekon MM-kultaa. Olisi tehnyt mieli lähteä yksin torille ryyppäämään. Kreikan voitto tarkoitti sitä, että kohtalon ottelussa vastaan asettuu Liechtenstein.

Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajat ovat nyt erikoisessa tilanteessa. Elämä on osoittanut sen, että arvokisapaikka ei ole vieläkään varma, mutta se alkaa olla jo niin lähellä, että nyt on lupa unelmoida jostain sellaisesta, mikä ei koskaan tuntunut olevan mahdollista.

Kun Liechtenstein saapuu Suomeen marraskuun puolivälissä, kohtaa Suomi oman menneisyytensä, ei niinkään Liechtensteinin surkeaa maajoukkuetta. Tuo menneisyys on niin karu ja kamala, että saatamme hävitä, vaikkei kentällä olisi yhtään vastustajan pelaajaa. Jollain ilmeellä pallo voi päätyä omaan maaliin, vaikka sitten jumalallisen väliintulon kautta.

Miten tahansa tässä hirvittävässä sisäisessä taistelussa käykään, tunnen minä valtavaa kiitollisuutta. Tämä saavutus on pelaajien ja valmennusjohdon lisäksi niiden lukuisten suomalaisten jalkapallovalmentajien, seurojen ja taustavaikuttajien ansiota, jotka ovat jaksaneet uskoa omaan tekemiseensä vuosikymmenestä toiseen sama mitä on tapahtunut.

Suomen jalkapallomaajoukkue pelaa marraskuussa EM-kisapaikasta. Suomalaisella jalkapalloilulla on siis tulevaisuus. Sitä ei olisi uskonut monikaan ennen näitä karsintoja. Vielä ei ole suurimpien bileiden aika, mutta nyt kannattaa jo tutkia, miten ensi kesän EM-kisoihin voi saada lippuja.

Kirjoittaja on Kokkolasta lähtöisin oleva entinen Kokkolan kaupunginteatterin johtaja. Hän asuu nykyisin perheineen Espoossa, mutta työskentelee freelancerina teatterin parissa ympäri Suomen.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »