Paikallisuutiset

Merijärvellä Kehräämö Christinassa kehrätään lankaa niin suomenlampaan villasta kuin koirankarvoistakin: "Monet sanovat, että kaupan langat ovat kylmiä", sanoo sataprosenttiseen lampaanvillalankaan ihastunut Nina Karkulahti

Merijärvisessä Kehräämö Christinassa riittää töitä tähän aikaan vuodesta. Vaikka suomenlampaan villasta valmistetut tuotteet ovat suosittuja joulumarkkinoilla, ei kehräämön kiire johdu joulusta.

Kehräämön varastossa odottavat villat ovat peräisin lampureilta, jotka ovat kerinneet lampaansa. Lampaanvillasta halutaan tehdä tuotteita, ja alalle on tullut myös paljon pienlampureita, jotka haluavat hyödyntää villan.

Vuoroaan odottamassa on noin 70 kilon suursäkkejä ja pienempiä 10 kilon villasäkkejä.

– Töitä on tehtäväksi eikä näytä loppuvan tekemällä. Iso satsi tuli perjantaina ja tällä hetkelläkin on kuusi lähetystä Matkahuollossa odottamassa, yrittäjäNina Karkulahti sanoo.

Kehräämön asiakkaat ovat lampureita ja käsityöyrittäjiä.

– Meillä on kuuden kuukauden jonot, mutta asiakkaat ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä. Kehräämöjä on niin vähän Suomessa, Karkulahti sanoo.

– Meillä on vielä etuna se, että täältä saa omansa takaisin. Emme sekoita villoja keskenään.

Pienin määrä, jonka kehräämö ottaa vastaan, on kolme kiloa. Silloin on usein kyse lemmikkieläimen karvoista.

Kehräämö Christinassa kehrätään lankaa myös koirankarvoista, joista eläinten omistajat haluavat neuloa esimerkiksi sukkia. Tosin koirankarvalanka ei ole kovin kestävä, jos lemmikistä haluaa pitkäaikaisen muiston.

– Kaikkien pitkäkarvaisten koirien kammattu tai harjattu karva sopii langaksi, mutta leikattu karva ei ole hyvä. Karstakoneet pudottavat lyhyen karvan pois, Nina Karkulahti kertoo.

Pelkästään koirankarvoista lankaa ei voi tehdä, vaan sekaan laitetaan noin puolet villaa. Koirankarvalankaa tehdään kehräämössä säännöllisesti mutta useampi tilaus kerrallaan.

Sadasta kilosta lampaanvilloja kehrätään noin 70 kiloa lankaa. Yhdestä lampaasta lähtee keritessä alle kilo, puolitoista villaa.

– Lampurit myyvät lankoja paljon eteenpäin tai pitävät langat itsellään, jos ne ovat lemmikkilampaista, Nina Karkulahti sanoo.

Suomenlampaan villasta tehdylle langalle on kysyntää. Yksityisasiakkaat esimerkiksi ostavat villalankaa hailuotolaispaitojen neulomista varten.

– Ihmiset haluavat sen sataprosenttisen villalangan, joillekin se on ehdoton. Toiset taas ovat sitä mieltä, että pitää olla nailoniakin, jotta sukka kestää.

Sataprosenttinen villa on aina kaikkein lämpimin.

– Monet sanovat, että kaupan langat ovat kylmiä. Sen pitää olla oikeaa suomenlampaan villaa, jotta tulee lämmin, Karkulahti sanoo.

Kehräämö Christinassa kehrätään myös omaa lankaa, kolmisäikeistä karstalankaa, jota voi tilata tai käydä ostamassa paikan päältä. Lisäksi myynnissä on mm. hahtuvalankaa. Verkkokauppa ei ole tällä hetkellä toiminnassa.

Jotkut arvostelevat lampaanvillasta tehdyn langan rasvaisuutta. Jos ostaa täysin pesemättömän lankavyyhdin, se kannattaa pestä ensin.

– Samalla kierteet aukeavat hieman eikä lanka tunnu niin kovalta neuloessa, Karkulahti neuvoo.

Kehräämö Christinan tarina sai alkunsa Nina Karkulahden käsityöinnostuksesta. Karkulahti haaveili nuorena käsityöammatista ja on koko aikuisikänsä ommellut vaatteita, neulonut ja askarrellut. Hän myös ompelee itse kaikki vaatteet myös perheen lapsille.

Hän on itse oppinut ja etsii edelleen esimerkiksi netistä ohjeita mielenkiintoiseen tekemiseen.

– Käsillä pitää aina olla jotain tekemistä. Nyt parhaillaan teen sytykesipsejä ja syttöruusuja (sytytysapuvälineitä), mutta steariini on lopussa. Jos jollain on kynttilänjämiä, otan mielelläni vastaan, Karkulahti huokaisee.

Hän on myös toiminut posliininmaalauksen opettajana. Muutaman vuoden ajan hän piti kauppapuutarhaa ja tykkäsi varsinkin joulukukkien myynnistä.

Sitten villainnostus iski oikein kunnolla.

– Innostuin käsin kehräämisestä ja kyselin lammastilalta villaa. Mukaan tuli kaksi lammasta, sitten haettiin kymmenen lisää ja lopulta lampaita oli sata, Nina Karkulahti kertoo.

Hän lähetti villoja kehräämöön Perniöön ja sai kuulla kehräämön olevan lopettamassa. ”Joo, me ostetaan sitten ne”, Karkulahti muistelee kertoneensa omistajalle.

Lopulta koneet tulivat myyntiin lehti-ilmoituksen kautta. Nina ja Jyrki Karkulahti kävivät Perniössä ostamassa kehräämön kaikki koneet, jotka ovat noin 70 vuotta vanhoja.

Kotona Merijärvellä koneet putsattiin ja entinen omistaja kävi antamassa parin päivän käyttökoulutuksen. Vanhoja koneita on helppo huoltaa, ja tekemällä oppii lisää.

Kehräämöstä löytyy sekoittaja, karsta, hahtuvakone, rukki, kertauskone ja vyyhtikone. Kun katsoo pitkää rukkia, johon Jyrki Karkulahti asettelee hahtuvakerät, ymmärtää langan valmistuvan käsityönä.

Merijärvellä kehrätään laatulankaa käsityön ystäville.

– Melkein sataprosenttisesti saamme hyvää palautetta. Kaikki sanovat, että meillä on niin hyvä lanka, Nina Karkulahti sanoo.

Kehräämö nimettiin Christinaksi Nina Karkulahden toisen nimen mukaan. Pariskunta työskentelee kehräämössä tällä hetkellä kahdestaan, mutta perheen tytärkin on ollut siellä töissä seitsemän vuotta.

Myös perheen pojat toimivat taustalla. Vanhin pojista on graafinen suunnittelija, joka on suunnitellut muun muassa kehräämön oman langan vyötteet sekä nettisivut. Toinen pojista on metallimies ja pystyy auttamaan kehräämön koneiden huollossa. Kieltenopiskelijapoika puolestaan on innostunut neulomisesta äitinsä tavoin.

Perheen nuorimmaisen mukaan sujuu yrittäjäperheen arki niin, ettei Nina Karkulahti enää jää iltaisinkin kehräämöhommiin. Toisaalta krooninen selkäkipukin rajoittaa tekemistä.

Villalanka jaksaa innostaa edelleen, mutta arki yksityisyrittäjänä voi olla kovaa. Ennen kehräämöä Karkulahdet olivat maatalousyrittäjiä.

– Kyllä valtio joutaisi katsomaan paremmin yrittäjien verotuksen perään, jos se haluaa, että yritykset säilyvät. Monet haluaisivat perustaa yrityksen, mutta paperisota on liian rankkaa, Karkulahti miettii.