Paikallisuutiset

Kaustislainen kansanmusiikkiyhtye Akkapelimannit on yhdeksän ammattimuusikon taidonnäyte – Yli 30-vuotisen taipaleen jälkeen tulossa on ensimmäinen yhteinen levy

Kaustisella elävät rinnakkain klassinen ja pelimannimusiikki. Monet kaustislaiset musiikin ammattilaiset ovat aloittaneet musisointinsa korvakuulolta alle kouluikäisenä. Niin myös yhdeksän naisen Akkapelimannit.

Yhtyeen kokoonpano on hiukan elänyt vuosien saatossa, mutta tällä hetkellä siinä soittavat Kreeta-Maria Kentala, Merja Wirkkala, Päivikki Wirkkala-Malmqvist, Jaana Virkkala, Maria Pulakka, Kaarina Nisonen, Leenakaisa Sandberg, Minna Järvelä ja Kaija Saarikettu.

Yhtyeellä oli 30-vuotiskonsertti viime kesänä ja nyt se tekee ensimmäistä levyään. Akkapelimannien alkutahtien tarkkaa aikaa kukaan ei pysty sanomaan.

Kansanmusiikkia Akkapelimannitkin ovat alun perin oppineet soittamaan korvakuulolta. Nykyään ovat nuotitkin käytössä. Pääskysvalssin nuotti oli hakusessa, mutta Facebook-kyselyn jälkeen kollega lähetti sen valokuvana.

– Olimme kaikki ammattimuusikoita, mutta soitimme vähintään festivaaleilla kansanmusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa. Kerran mietimme, että olisi hauska soittaa yhdessä, muisteleeMerja Wirkkala.

Kreeta-Maria Kentala toteaa, että tuohon aikaan yhtyeet olivat miesvoittoisia. – Halusimme estradille naisnäkökulmaa. Nythän tilanne on toinen, yhtyeet ovat monipuolistuneet.

Akkapelimannit-nimen synty on jäänyt historian hämäriin. Yhtyeen perustamisvaiheessa kaikki olivat vielä ”neiti-ihmisiä”, ei siis millään muotoa akkoja vielä. – Jotain hurttia huumoria kai siinä oli, naiset miettivät.

Kansanmusiikkipohja klassisen musiikin ammattilaisille on hyvä perusta, todistavat Akkapelimannit.

– Emme olisi ammattimuusikoita nyt, jos emme olisi soittaneet kansanmusiikkia lapsina. Musiikki on meillä ytimessä, veressä.

Kaija Saarikettu painottaa, että Kaustisella kansanmusiikki ja klassinen ovat kautta historian olleet suorassa vuorovaikutuksessa.

– Ne ovat kulkeneet ja kulkevat käsi kädessä ja ruokkivat toinen toisiaan.

Jaana Virkkala myöntää, että välillä törmää ammattimuusikoihin, jotka vierastavat kansanmusiikkia.

– Kaustisella koemme rinnakkaiselon tai oikeastaan tyylien limittymisen rikkaudeksi.

Kreeta-Maria Kentala pohtii, että kansanmusiikkitausta helpottaakin klassisen soittamista. – Svengiin ja rytmiin liittyviä asioita ei tarvitsee opettaa kenellekään, jolla on pelimannitausta ja rytmi veressä.

Naiset muistuttavat, että Kaustisella on jo sata vuotta sitten ollut klassisenkin musiikin yhtye, Salonkylän jousikvartetti. Muutenkin pelimannit soittivat jo silloin yleisesti klassista ja kansanmusiikkia.

– Sitä paitsi kaustislaisen pelimannin viulun ääni on hyvin klassinen ja hän käyttää soittaessaan koko jousta, Kentala painottaa.

Summa summarum: Naiset toteavat, että kun on kerran ollut pelimanni, ei se lähde pesemälläkään pois, vaikka olisi miten pitkälle klassisella saralla koulutettu.

– Ja me olemme ylpeitä siitä,Minna Järvelä sanoo.

Akkapelimanneilla on keskenään hyvin samanlainen tausta. Heitä yhdistää paitsi kaustislaisuus, myös sukulaisuus. Ei tarvitse mennä kuin 1750-luvulle, niin heille löytyy yhteinen esiäiti.

– Tärkeintä kuitenkin on, että meitä yhdistää kaipuu päästä soittamaan kaustislaista. Meidän on helppo tulla yhteen ja ruveta soittamaan – ja vähän laulamaankin, Maria Pulakka kertoo.

Yhdessä soittaminen on tuttua naisille ihan lapsuudesta asti. Minna Järvelä muistelee, että kylään lähtiessä pakattiin autoon aina viulut mukaan.

– Samoin kun meille tuli vieraita, otettiin soittimet esiin ja musisoitiin yhdessä. Se oli hyvin luontevaa.

Musiikki menee edelleen sukupolvelta toiselle. Jos on Akkapelimanneilla pitkästi pelimanniesi-isiä ja -äitejä, on heillä myös soittavia lapsia ja lapsenlapsiakin. Perhekonserttia on lupa odottaa, jos ei vielä ensi festivaaleilla, ehkä seuraavilla.

– Ensi kesän festivaalit menevät meillä levyn julkistamisen merkeissä.

Kreeta-Maria Kentala sanoo, että Akkapelimanneissa on demokraattinen meininki, mutta myöntää omaavansa tietynlaisen ”veto-oikeuden”.

Vaikka Akkapelimannit ovat soittaneet jo kolme vuosikymmentä yhdessä, levyä on saatu odottaa tähän saakka.Maria Pulakka myöntää, että mielessä levy on ollut useinkin ja sitä ovat kuulijat kyselleet, mutta ajatuksista tekoihin päästiin vasta nyt.

– Koska asumme hyvin eri puolilla maata, yhteisen äänitysviikonlopun löytämisessä on ollut tekemistä.

Akkapelimannien ohjelmisto on vuosien saatossa ollut laaja. Kansanmusiikin lisäksi siihen on mahtunut muun muassa tangoja.

– Tanssisoitoissa olemme tangoja soittaneet, tai oikeammin laulaneet kolmiäänisesti, ja niistä ne ovat jääneet ohjelmistoomme.

Laajasta ohjelmistosta levylle äänitettävien valinnassa onkin ollut työtä.

– Meillä on niin hirveä määrä bravuureja, nauraa Kreeta-Maria Kentala.

Keskeinen ajatus on toki ollut koko ajan selvä: Viljami Niittykoskea, Konsta Jylhää, Aaro Kentalaa ja muita suvun säveltäjiä, perinteistä kaustislaista ohjelmistoa sekä uudempiakin.

– Varilan Tiltan polkka pitää aina konserteissakin soittaa sekä Niittykosken pitkä valssi Luonnon ääniä.

Akkapelimannit ovat itsekin säveltäneet musiikkia. Kreeta-Maria Kentala laittoi viime kesänä viestiä soittokavereilleen, että hän kirjoitti yhden kappaleen – Mosalan Olokan flikuleerin - ja käski muita tekemään perässä.

– Aikaa oli viikko ja ajattelin, että ei ikinä. Mutta kuinkas kävikään, nauraa Maria Pulakka, joka parissa päivässä sävelsi komean Pulakan polokan.

Mitenkään ryppyotsaisesti naiset eivät säveltämiseen suhtautuneet. Esimerkiksi Minna Järvelä kirjoitti Tiskivalssin.

– Naisen elämäähän niiden sävellysten piti käsitellä.

Levy äänitettiin toissa viikonloppuna Salonkylän nuorisoseurantalolla. Kaksi pitkää päivää soitto soi ja välillä nauru raikui. Mukaan valikoitui lopulta kolmisenkymmentä kappaletta.

– Halusimme vähän kaikkea mukaan ja aika paljonhan tuntiin mahtuukin.

Levy julkistetaan ensi kesän festivaaleilla. Sitä ennen pääsee Akkapelimanneja kuulemaan tammikuussa Kaustisen kamarimusiikkiviikolla Talkookonsertissa.