Kokkola-lehti

Veistokset muistuttavat Kokkolan juhlavuosista – 300-vuotisjuhlassa päärooliin nousi kielikysymys, 50 vuotta myöhemmin kieliriita vältettiin juhlimalla erikseen suomeksi ja ruotsiksi

Vuonna 1620 Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf perusti samana päivänä kaksi kaupunkia. Kokkola niistä vanhempana kantoi nimeä Gamlakarleby, kunnes kuntaliitos Kaarlelan kanssa muutti ruotsinkielisen nimen Karlebyyksi.

Ensi vuonna Kokkola juhlii siis olemassa olonsa 400-vuotista taivalta. Juhlista on kantautunut monenlaisia kaikuja jo ennakkoon. Mutta miten kaupungissa on juhlittu aiempia tasavuosia?

– Kokkolan kaupungin historiakirjat eivät kerro, miten kaupunki juhli ensimmäisen vuosisatansa täyttymistä. Ehkei juhlinutkaan, elettiinhän vuonna 1720 Venäjän vallan alaisina Isonvihan aikakautta, pohtii kulttuuritoimenjohtajaSampo Purontaus.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tuolloin kaupungissa asui muutamia satoja ihmisiä. Pelkkä taistelu olemassaolosta on vaatinut kaupunkilaisilta niin paljon voimavaroja, että niitä tuskin on riittänyt kaupungin perustamisen juhlintaan.

300-vuotisjuhlasta on runsaasti dokumentteja. Se sai hyvin palstatilaa kaupungin sanomalehdistössä. Tosin siellä nousi kielikysymys melkeinpä pääasiaksi. Sampo Purontaus Kokkolan kaupungin kulttuuritoimenjohtaja
Sampo Purontaus toteaa, että tulevaan juhlavuoteen on otettu mallia aiemmista. – Kunnioitamme traditioita, mutta astelemme myös uutta polkua.
Sampo Purontaus toteaa, että tulevaan juhlavuoteen on otettu mallia aiemmista. – Kunnioitamme traditioita, mutta astelemme myös uutta polkua. Kuva: Clas-Olav Slotte

Sata vuotta myöhemmin, kaupungin perustamisen 200-vuotisjuhlien aikaan, elettiin jälleen Venäjän vallan alla. Kaupungin historiakirja kyseiseltä ajalta vaikenee täysin mahdollisesta juhlasta.

– Kaupungin ruotsalainen historia tuskin oli maamme valtaapitävien piirissä kovin mieluinen esittelyn aihe, arvelee Purontaus.

Sen sijaan Kokkolan historia kuvaa seikkaperäisesti suuriruhtinas Aleksanteri I:n vierailua kaupungissa edellisessä syyskuussa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Se on ollut suuri ponnistus kaupungilta, vaikka itse vierailu kesti vain päivän.

Hallitsijavierailu on päässyt historiakirjojen lisäksi kaunokirjallisuuteenkin. Kirjailija Anneli Meriläisen novellikokoelmasta ”Kuppi kahvia keisarille” löytyy tarina vierailusta.

”Kauppias Anders Roos nuoremman jykevässä porvaristalossa Isokadun ja Pitkänsillankadun kulmauksessa on eletty kiihkeitä toiminnan viikkoja keisarin vierailun onnistumiseksi. […] Yläkerran kulmahuone on sisustettu keisarin makuuhuoneeksi. Siellä on suuri laivanmuotoinen mahonkisänky muistuttamassa keisaria Kokkolan asemasta tärkeänä merenkulkukaupunkina.”

Novelli paljastaa, että makuuhuonetta ei tarvittu. Keisari halusi vain nauttia hetken perheen vieraanvaraisuudesta - ja kupillisen kahvia. Sen jälkeen matka jatkui.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pettymys lyhyestä vierailusta sai hiukan korvausta keisarin lahjoitettua talon rouvalle briljantein kimaltavan kaulakorun, joka on nähtävissä Roosin talon seinällä olevassa Maria Sofia Roosin muotokuvassa.

Kolmen vuosisadan olemassaoloaan Kokkola sen sijaan on juhlinut komeasti. Kokkolan kaupungin historiateoksen neljännessä osassa Hillevi Toiviainen hehkuttaa:

”Itsenäisyyden ajan arvovaltaisin juhlatapahtuma Kokkolan kaupungissa on epäilemättä ollut kaupungin perustamisen 300-vuotisjuhla syyskuussa 1920. Sen aikaisen Suomen oloja ajatellen juhlahetken ajankohta oli melkein ensimmäinen sopiva. Itsenäisyys oli saavutettu ja kansalaissota oli takanapäin.”

Purontaus allekirjoittaa Toiviaisen ajatukset. Hän toteaa, ettei vuotta aikaisemmin vastaavaan juhlaan olisi ollut mahdollisuuksia. Silloin oli vielä sodan jäljiltä epävakaata, mutta 1920 tilanne oli jo vakiintunut. Isänmaallinen henkikin oli nousussa.

Juhlan isänmaallisesta sävystä kertoo myös raatihuoneen eteen paljastettu vapaussodassa kaatuneiden muistopatsas, jonka veisti Johan Munsterhjelm.

– Juhlalle sopivassa ajankohdassa oli kyse osin myös voimavaroista. Suurella osalla kaupungin asukkaista päivittäinen selviytyminen ei ollut enää kynnyskysymys. Elämän perustarpeet olivat hallinnassa ja voimia jäi muuhunkin.

Purontaus muistuttaa, että musiikkiharrastus oli virinnyt jo vuosisadan vaihteessa.

– Juhliin oli siten tarjolla sisältöä - oli soittokunnat, kuorot ja teatteriharrastusta.

Juhlapäivään kaupunkilaiset herätti kirkonkellojen soitto. ”Puoli yhdeksältä soi jo torvimusiikki ja tunti myöhemmin alkoi juhlajumalanpalvelus,” kertoo Hillevi Toiviainen historiateoksessa.

Kaupungintalona oli siihen aikaan 1837 rakennettu raatihuone. Siellä pidettiin jumalanpalveluksen jälkeen kaupunginvaltuuston juhlaistunto.

Ennen puolta päivää oli palokunnan talolla varattomille kaupunkilaisille järjestetty ruokailu. Palokunnan talo oli ollut aikanaan J.V. Snellmanin ensimmäinen koti Suomessa.

Varattomien jouluruokailussa keskustelemassa piipahti myös juhlille saapunut presidentti K. J. Ståhlberg puolisonsa Esterin kanssa. Raatihuoneella puheen pitänyt Ståhlberg iloitsi voidessaan vierailla seudulla, jossa hän oli aloittanut uransa tuomiokunnan kihlakunnan apulaisena.

Pääjuhla pidettiin Kokkolan kirkossa. Sen päänumero oli von Kothenin ja Knapen laatima juhlakantaatti ”Till Hembygden”.

Alkuillasta pidettiin lisäksi kansanjuhla Länsipuistossa, jossa presidenttipari oli läsnä. Ohjelmassa oli muun muassa puhallinmusiikkia ja vanhanaikaiset talonpoikaishäät. Päätteeksi oli ilotulitus.

Juhlien aikana valtioneuvos Donner ilmoitti Donnereiden nimellä tehdystä lahjoituksesta. Se oli tarkoitettu varattomien kokkolalaisten kaupallisten opintojen tukemiseen.

Kutsuvieraille tarjottiin juhla-ateria ruotsalaisella keskikoululla. Vieraiden joukossa olivat presidenttiparin lisäksi muun muassa pääministeri R. Erich, maaherra B. Sarlin ja Saksan pääkonsuli Goldbeck-Löwe. Juhlailta päättyi tanssiaisiin raatihuoneella.

Hillevi Toiviainen kertoo historiateoksessa, että presidenttipari lähti kotimatkalle puoli kolmen aikaan lähteneessä yöjunassa, mutta pääministeri jäi kaupunkiin osallistuakseen seuraavan päivän juhlallisuuksiin Ykspihlajassa.

– 300-vuotisjuhlasta on runsaasti dokumentteja. Se sai hyvin palstatilaa kaupungin sanomalehdistössä. Tosin siellä nousi kielikysymys melkeinpä pääasiaksi.

Purontaus toteaa, että kielikysymys näyttäytyy lehdistössä kuitenkin aika tasapuolisesti. Österbottning valitti, että merkittävä osa juhlasta jäi kertomatta ruotsiksi ja suomenkielinen lehdistö, lähinnä Kokkola-lehti väitti ruotsin kielen vieneen pääosan.

Mannerheimin aukion patsas pystytettiin Kokkolan 300-vuotisjuhlassa.
Mannerheimin aukion patsas pystytettiin Kokkolan 300-vuotisjuhlassa. Kuva: Clas-Olav Slotte

Historiateoksessaan Toiviainen toteaa kuitenkin, että riitasoinnuista huolimatta ei ollut osoitettavissa, että kielikysymys olisi pilannut juhlatunnelmaa.

Purontaus on samaa mieltä.

– Juhla oli epäilemättä tunteisiin käyvä ja kaupunkilaisille ikimuistoisa.

50 vuotta myöhemmin kieliriita vältettiin. Purontaus kertoo, että kaupungissa järjestettiin kaksi juhlaa – ruotsinkielinen ja suomenkielinen. Jopa Erik Fordellin juhlakantaatista tehtiin versio molemmilla kielillä.

Juhlavuoden graafinen ilme 50 vuotta sitten oli Bo Aurénin suunnittelema. Sampo Purontaus kiittelee, että se kantoi vuosikymmenet. – 400-vuotisjuhlan tunnukset ja värit on suunnitellut taidegraafikko Elina Warsta.
Juhlavuoden graafinen ilme 50 vuotta sitten oli Bo Aurénin suunnittelema. Sampo Purontaus kiittelee, että se kantoi vuosikymmenet. – 400-vuotisjuhlan tunnukset ja värit on suunnitellut taidegraafikko Elina Warsta. Kuva: Clas-Olav Slotte

Syksyllä 1970 kaupungin perustamisen 350-vuotisjuhlavuoden vietto käynnistyi oikeastaan jo Venetsialaisista ja kesti reilun viikon, huipentuen Kokkola-päivään 7. syyskuuta.

– Aivan kuten jo 50 vuotta aikaisemmin oli puhallinmusiikilla merkittävä osa juhlinnassa. Juhlaviikon aikana kuultiin toki monipuolisesti muutakin musiikkia, muun muassa Keski-Pohjanmaan musiikkiopisto piti juhlakonsertin.

Teatterilaisetkin olivat juhlassa mukana. Vartiolinnan näyttämöllä sai kantaesityksensä näytelmä ”Kuningas saapuu”. Karleby Unfdomsförening taas toi Jungsborgin näyttämölleen ”Tjärtunnan” kantaesityksen.

Nyt ravittiin kaikki halukkaat kaupunkilaiset. Suntin rannassa grillattiin härkä.

– Liekö ollut vähän sitkasta, mutta mitään huikeita makumuistoja se ei tunnu tuottaneen, nauraa Purontaus.

Juhlapäivänä pormestari K. E. Anderson luki Kokkolan kaupungin perustamiskirjan raatihuoneen portailta, jonka jälkeen kaupunginvaltuusto piti juhlaistunnon. Juhlapäivä huipentui urheilutalossa järjestettyyn pääjuhlaan ja sen jälkeiseen kutsuvieraille tarjottuun juhlaillalliseen.

Juhlintaan liittyi myös Länsipuistossa järjestetty lastenjuhla. Nuorisolle oli tanssit urheilutalolla ja senioreille kahvit vanhusten palveluyksiköissä.

Laivastokin juhlisti 350-vuotiasta tekemällä kaupunkiin vierailun. Samoin Lahden Reipas pelasi KPV:n kanssa kaupungin juhlaottelun.

– Juhlan viettoon liittyi myös joitakin merkittäviä uudiskohteita. Kokkolan vanhainkoti eli Kuusikumpu vihittiin käyttöönsä. Katariinantori sai hylkeensä.

Ensi vuonna Kokkolassa juhlitaan jälleen. Sampo Purontaus muistuttaa, että kypsään ikään ehtineen instituution yksi tunnusmerkki on perinteiden kunnioitus.

– Vuonna 2020 Kokkola ei tarvitse mitään pastissia edellisistä juhlista, mutta onhan siinä tiettyä ryhtiä ja historiasta kumpuavaa ylpeyttä, kun juhlinnassa on piirteitä, jotka liittävät nyt järjestettävän juhlan vuosisataiseen traditioon.

Purontaus painottaa, että Kokkola on päättänyt kantaa hartioilleen kertyneet vuodet pystypäin.

– Osoitamme siten kunniaa myös niille sukupolville, jotka olivat paikalla silloin kuin edellisiä pyöreitä juhlittiin.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä