Kokkola-lehti

"En ole varmasti mikään suosikkityttö, enkä ole sellaiseksi pyrkinytkään" – kokkolalainen Sari Innanen kuvaa olevansa niin täydellisen asiakeskeinen, ettei hän töissä tai kuntapolitiikassa käytä aikaansa henkilösuhteiden pohtimiseen

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten valtuuston puheenjohtajaSari Innanen (kesk.) on viime syksyn mittaan miettinyt useaan otteeseen, mikä tässä nyt oikein mättää. Soitea rakennettiin vuosia kuin hurmoksen vallassa, ja yhtäkkiä yhteen hiileen puhaltamisen taito vain katosi.

– Se on ihan käsittämätöntä! Soitea luotiin sellaisessa yhteisymmärryksessä, me olimme kaikki niin onnellisia ja hyvillämme ennennäkemättömän hienosta lopputuloksesta – ja nyt sitten, vain hetkeä myöhemmin olemmekin yllättäen tilanteessa, jossa puolin ja toisin onkin aika paljon sanottavaa.

Innanen painottaa, että kaikkien päättäjien ja virkamiesten päämääränä pitäisi olla Soiten rakentaminen sellaiseksi huippuyksiköksi, että se olisi aidosti ja oikeasti Suomen tehokkain sote.

– Sellainen ei synny, jos meillä on eripuraa keskenämme. Meidän pitää nyt paikallistaa, mikä niitä välejä eniten hiertää. Onko se Soiten perussopimus ja vallan jakautuminen vai kenties se, ketä hallituksessa istuu, minkälainen on hallituksen kokoonpano ja millainen sen pitäisi olla?

Innanen toteaa, että taloustieteilijänä hän penää – myös tässä yhteydessä – tehokkuutta.

– Onko hallitus tehokas, jos se on kovin iso? Tutkimusten mukaan 5–7 jäsentä on aivan maksimi, siis aivan maksimi. Hallituksen jäsenen pitäisi lisäksi olla todellinen ammattilainen, jolla aidosti annettavaa hallitustyöskentelyyn ja päätöksentekoon.

Soiten hallituksessa on tällä hetkellä 11 varsinaista jäsentä.

– Kyse on tietysti Soiten perussopimuksessa määritellystä asiasta, ja sitä noudatetaan kunnes toisin päätetään. Mutta kaikista asioista pitää pystyä keskustelemaan ja tehdä uusia päätöksiä, jos aiemmat eivät toimi. Eli se ei voi olla niin, että joku asia olisi voimassa maailman tappiin asti.

Soiten valtuuston, hallituksen ja virkamiesjohdon välit suorastaan kriisiytyivät loppuvuodesta talousarvion käsittelyn yhteydessä. Valtuuston puheenjohtaja on sitä mieltä, että ylin päättävä elin ei saanut riittävästi informaatiota päätöksentekonsa tueksi. Tiedon pimittämisestä hän ei kuitenkaan halua puhua.

– En käytä sitä termiä, mutta ehkä sen oivaltaminen kuinka paljon valtuutettu sitä tietoa tarvitsee, niin se on ollut aika lailla hakusessa. Kysymys on aina lopulta luottamuksesta, Innanen toteaa.

Ulkopuolisillekin suorastaan käsin kosketeltava luottamuspula ei ole kuitenkaan johtanut henkilövaihdoksiin, mikä on usein seurauksena kun pula luottamuksesta nousee poliittisen päätöksenteon tulpaksi, jopa esteeksi.

Oliko Soitessa kyse hetkellisestä luottamuspulasta vai miten sen kanssa nyt on, vuoden vaihduttua?

– Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että nyt on puhuttu ja diskuteerattu jo niin paljon, että enää se ei riitä, vaan nyt täytyy siirtyä puheista tekoihin ja lisätä luottamusta ihan tekojen tasolla. Eikä pelkästään Soiten takia, vaan kyse on koko maakunnan yhtenäisyydestä. Siitä, onko pientä maakunta nimeltään Keski-Pohjanmaa edes kohta olemassa, jos me täällä keskenämme riidellään.

Hyvä veli ja hyvä sisko -verkostot voivat vahvasti ja hyvin Kokkolassa, se on Innasen mukaan sanomattakin selvää.

– Näitä verkostoja nyt on aivan kaikkialla, ei ole mitenkään poikkeuksellista että niitä on myös meillä. Ja siinäkin ohjeeni on, että keskityttäisiin oikeasti asioihin. Sillä lailla saa parasta jälkeä aikaan, kun häärätään ja juonitaan vähemmän, ja tehdään merkittävästi paljon enemmän.

Tiukka asioihin keskittyminen on Innasen periaatteista keskeisimpiä, ja siihen hän puhuessaan myös usein palaa.

– Jokaisen päättäjän ja virkamiehen pitäisi omalta kohdaltaan miettiä, onko omassa päätöksenteossa argumentteja, jotka eivät ole täydellisen asiallisia ja jotka vaikuttavat lopputulokseen. Esimerkiksi virkavalinnoissa pitäisi enemmän miettiä sitä, onko hakija huippuammattilainen kuin sitä, että "sopiiks tää tyyppi tähän tiimiin".

Innanen toteaa tämänkaltaisen "tykkäämisefektin" pesiytyneen käytännössä kaikkiin julkisiin organisaatioihin. Itse hän kertoo olevansa niin täydellisen asiakeskeinen, ettei käytä aikaansa henkilösuhteiden pohtimiselle.

– Keskityn aina asia-argumentteihin. Tykkäämisasioille on eri foorumi, minä esimerkiksi tykkään kotona miehestäni ja lapsestani, vieläpä aivan valtavasti molemmista. Mutta muuten ne jäävät työyhteisön ja politiikan ulkopuolelle, siellä tykkääminen ei voi vaikuttaa.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole täydellisen asiakeskeisiä tai perusteellisia, eivät työelämässä sen enempää kuin politiikassakaan. Niinpä seuraavaa kysymystä ei vain voi ohittaa: Sari Innanen, joudutko herkästi kahnauksiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat suurpiirteisempiä kuin mitä itse olet?

– Ihminen, joka on hakeutunut julkisen organisaation johtotehtäviin tai päätöksentekoelimiin, ei voi vähäisemmässäkään määrin olla suurpiirteinen. Silloin hän on totaalisen väärässä paikassa ja hänen pitää kiireesti etsiä uusia tehtäviä. Kun kyse on julkisesta rahasta, ajatus on täysin tuhoon tuomittu. Sinä et voi olla suurpiirteinen toisten rahojen kanssa.

Sari Innasen vaalislogan viime kuntavaaleissa oli "Sari saa aikaan". Samana vuonna, kun hän uusi paikkansa Kokkolan kaupunginvaltuustossa, hän pääsi myös opiskelemaan oikeustieteitä Turun yliopistoon.

– Valmistuin sieltä oikeusnotaariksi viime keväänä, ja tänä vuonna ajattelin raapaista gradun ja valmistua oikeustieteen maisteriksi.

Innasen mukaan pohjaton tiedonjano on syy sille, miten arkityön ja lukuisten luottamustointen päälle löytyy virtaa vielä opiskeluunkin.

– Kauppatieteiden opinnoissa pääaineenani oli talousoikeus, ja olen aina ajatellut, että suoritan jossain vaiheessa juristin tutkinnon. Vaatiihan se sinniä opiskella näin työn ohessa ja sitä, että jaksaa lyhyillä yöunilla pitkiäkin jaksoja putkeen.

Innanen antaa lopuksi ilmaisen vinkin kaikille aikapulan kanssa painiville kuntoilijoille.

– Hulavanne – se on aivan mainio väline! Siihen tulee sellainen tekniikka, että sitä voi helposti pyörittää kymmenenkin minuuttia samaan aikaan kun lukee tenttiin. Aivan käsittämättömän tehokasta – luet vain sitä kirjaa ja samalla vyötärö ohenee.

Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.