Videot

Katso video pienestä kyyttövasikasta, joka sulattaa sydämet Kannuksen maaseutuopistolla – Toimipaikkaan hankittiin Miina Äkkijyrkän itäsuomenkarjaa alkuperäisrodun ylläpitämiseksi: "Tämä on tärkeä asia sekä luonnon että maaseutuyrittäjyyden monimuotoisuuden kannalta"

Keski-Pohjanmaan ammattiopiston Kannuksen toimipaikan opetusnavetassa tulijoita katselee aran oloisena pieni, reilun viikon ikäinen kyyttövasikka. Ei aikaakaan, kun sen Cincer-emä tekee suojamuurin vieraiden ja vasikan väliin. Samassa aitauksessa olevat hiehot Lumme ja Vanessa seuraavat pian Cincerin esimerkkiä ja kävelevät vasikan suojaksi. Viereisessä aitauksessa tilannetta ihmettelevät Kaija-hieho ja Ukko-sonni.

– Juuri tällainen on niille luontaista käytöstä, kertoo kuluvalla viikolla opiston karjamestarina aloittanutKimmo Järvi.

– Nämä ovat todella älykkäitä eläimiä. Kotieläinopettajat ovat sanoneet, että kyytöistä oikein näkee, kuinka ne miettivät ja pohtivat. Kaikki siirtämiset sujuvat hyvin, sillä eläimet ovat siroja, ketteriä ja harvinaisen jouhevaliikkeisiä, kuvailee Keski-Pohjanmaan ammattiopiston luonnonvara-alan toimialapäällikköHanna-Mari Laitala.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä hankittiin Kannuksen maaseutuopistolle viime vuoden lopulla. Näistä viisi oli hiehoja ja yksi sonni, mutta iloisen perhetapahtuman johdosta sonneja on nyt kaksi. Kyytöt ovat peräisin taiteilija Miina Äkkijyrkän karjasta, joka on täysin alkuperäistä kyyttökantaa.

Taannoin luonnonvara-alan opistojen yhteisillä päivillä Laitala itse esitti haasteen, että alan opiston ottaisivat enemmän vastuuta kansallisten geenivarantojen säilyttämisestä. Alkuperäisrotujen sukupuutto tarkoittaisi muun muassa geneettisen vaihtelun ja kansallisen kulttuuriperinnön katoamista. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen koordinoiman kansallinen eläingeenivaraohjelman päätavoitteena on kannustaa kotimaisten kotieläinrotujen ja niiden geenivarojen kestävään käyttöön ja ylläpitoon.

Koska haaste oli heitetty, oli siihen tartuttava myös itse. Laitala puhui sattumalta asiasta Jukkolanmäen navetanvintin Eija Jukkolalle, joka tiesi, että Äkkijyrkällä saattaisi olla tilallaan ylimääräisiä hiehoja. Lopulta kuusi Äkkijyrkän kyyttöä muutti Kannukseen joulukuun puolivälissä. Ensin ne tuotiin karanteeniin kannuslaiselle maatilalle mahdollisten tautiriskien poissulkemiseksi, mutta viime viikon perjantaina kyytöt muuttivat opistolle.

Suomessa on vain 850 kyyttöä.

Opiston maidontuotantoon kyyttöjä ei oteta pienen tuotoksen takia, vaan niiden tehtävä on ympäristöyrittäjyyden ja maisemanhoidon parissa. Laitalan mukaan ensimmäisenä opisto todennäköisesti selvittää Pohjanmaan Ravinneratas -hankkeen kanssa, miten opisto pystyisi hyödyntämään rantaviivansa, jota heillä on lähes 500 metriä.

– Jokipenkka on tällä hetkellä kauheassa kunnossa, ja se kasvaa pajua, horsmaa ja vieraskasvilajeja. Laitamme kyytöt jokirantaan, ja ne saavat siivota sen. Olemme tehneet myös kartoitusta, mistä muualta opiston mailta voisi löytyä sopivia perinnebiotooppeja.

Kyyttöjen hankkiminen oli Laitalan mukaan ajankohtaista myös siksi, että Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-ohjelman tavoitteena on kunnostaa vuoden 2023 loppuun mennessä 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja eli ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Kunnostuskohteet valitaan Ely-keskuksen kartoitusten perusteella.

– Laiduntamisen edistämiseen Helmi-projekti on iso mahdollisuus. Mitä enemmän alueelta löytyy kohteita, joista saa ympäristökorvauksen, sitä enemmän on todennäköistä, että joku yrittäjä voi saada siitä elantonsa.

Laitala painottaa, että opiston toiminnan pääpaino ei ole kyytöissä, vaan ne ovat opistolle enemmän "pehmopuolta".

– Se, että ihmiset oikeasti saavat elinkeinonsa tältä alalta ja tuottavat maitoa, on meidän intohimomme ja päätekeminen. Mutta kyllä täälläkin monipuolisemman maaseudun ja maaseutuyrittämisen tarve tulee kasvamaan viiden, kymmenen vuoden aikana. Tilakoot kasvavat niin valtavasti, että mitä tullaan tekemään niillä pienillä tiloilla, jotka eivät enää tuota suuria maitomääriä. Tällaisille tiloille kyytöt ovat hyvä vaihtoehto, sillä rakennuksia ei tarvitsisi jättää kylmilleen.

– Tämä on tärkeä asia sekä luonnon että maaseutuyrittäjyyden monimuotoisuuden kannalta.

Laitala muistuttaa myös, että kyytöt ovat tavallisia lehmiä halvempia ylläpitää. Pienen maitotuotoksen takia niiden rehukustannukset ovat pienempiä, sillä se syö pääasiassa kuivaa heinää.

– Meillä on myös kunnianhimoinen tavoite, että meidän eläintenkouluttajamme kesyttäisivät kyytöt sellaisiksi, että pystyisimme käyttämään niitä green care -toiminnassa ja muussa suhdetoiminnassa. Tavoite on, että niistä tulee rapsuteltavia elukoita.

Kannuksen toimipaikan lehtoriJari Orjala antaa eläinten "pehmopuolesta" hyvän esimerkin, sillä opiston alueella sijaitsevan uuden päiväkotiryhmän lapset olivat olleet haastattelupäivän aamuna "lammaskävelyllä".

– Kun heitä puhuttelin, niin he tuntuivat olevan kovin tyytyväisiä opiston ympäristöön ja siihen, minkälaisia virikkeitä se päiväkodille tuo. Loman jälkeen he saavat myös uuden traktorin tähän pihalle ihmeteltäväksi, kertoo Orjala.

Kommentti