lauantai 28.3.2020 | 10:18
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Klaus Härön Elämää kuoleman jälkeen -elokuvan taustalla on omakohtainen kokemus äidin kuolemasta – Ohjaaja vieraili Pietarsaaressa kertomassa seitsemännestä ohjauksestaan

Hannu Björkbacka
Ma 24.2.2020 klo 08:30

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Elokuvaohjaaja Klaus Härö on aiemmin tehnyt mm. elokuvat Postia pappi Jaakobille, Äideistä parhain ja Tuntematon mestari. Hän on Jussi-voittaja, ja ollut Miekkailija-filmillään Golden Globe -ehdokkaanakin. Härö vieraili tällä viikolla Pietarsaaressa kertomassa tulevasta ruotsinkielisestä ensi-illastaan Elämää kuoleman jälkeen.

Elämää kuoleman jälkeen on 48-vuotiaan Klaus Härön seitsemäs teatterielokuva. Se on ensimmäinen, jossa on hänen alkuperäinen käsikirjoituksensa. Omaelämäkerrallisuus on filmissä käsinkosketeltavaa, mutta ei kahlitsevaa.

– Äitini kuoli, kun olin kaksikymppinen elokuvaopiskelija. Olisin halunnut keskittyä suruuni, mutta kaikki vain miettivät, tuleeko hautajaisiin tarjolle voileipiä vai voileipäkakkua. Se oli minusta absurdia, Härö kertoo.

– Kirjoitin tunnoistani muistiinpanoja jo tuolloin. Siitä mitä kaikkea ihmiset sanoivat ja tekivät. Ja mietin, että vielä joku päivä tästä syntyy jotakin. Muistiinpanot makasivat yöpöydän laatikossa toistakymmentä vuotta. Muita papereita säilytin työpöydällä, mutta nämä olivat erityisen rakkaita. En vain tiennyt, missä muodossa niitä käyttäisi.

– Muistan ajatelleeni silloin, että jos tämä ei olisi niin surullista, niin se olisi melkein hauskaa. Hykertelin merkinnöilleni vuosien varrella. Kun sitten välissä tein muita elokuvia, viimein rohkaistuin. Ajattelin, etten odottaisi enää seuraavaa 25 vuotta ennen käsikirjoituksen tekemistä.

– Toki henkilöitä on elokuvassa kärjistetty. Minähän sain päättää, mitä hahmot tekivät ja mihin kehittyivät. Ne eivät ole yksi yhteen tosipohjaisia, mutta tällaisia tapahtui ihmisten välillä, ohjaaja vakuuttaa.

– Mukana on tyylittelyä. Ei isäni suinkaan ollut jatkuvasti äreä. Ja elokuvan poika Stefan on paljon pehmeämpi kuin minä siihen aikaan. Poika on diplomaatti perheen ja suvun välillä. Ohjatessani elokuvaa Martin (Paul) ei suinkaan näytellyt minua, vaan käsikirjoituksen Stefania.

Pietarsaaren lehdistönäytöksessä ohjaajan mukana oli filmin nuori tähti, Martin Paul, jonka ensimmäinen elokuvarooli Elämää kuoleman jälkeen on.

– Ei minulla ole kokemusta tällaisesta surusta. Mutta teemahan on hyvin yleisinhimillinen. Stefanin tarina kertoo paljon isän ja pojan välisestä suhteesta. Siitä löytyi paljon samaistumispintaa, Paul sanoo.

– Ja Stefan on elokuvan ainoa järkevä henkilö, ohjaaja Härö naurahtaa.

– Itse en osannut silloin olla noin fiksu. Provosoin ja tein tyhmempiä asioita kuin mitä Stefan elokuvassa.

Martin Paul opiskelee ruotsinkielisessä teatterikorkeakoulussa viimeistä vuotta.

– Pääsin elokuvaan ihan koekuvauksista. Olen näytellyt harrastajateatterissa 13-vuotiaasta. Nuoruudessa tosin oli kausi, jolloin halusin myös elokuvaohjaajaksi.

– Nyt tunnustit, kun lehdistö on paikalla, tokaisee Härö.

– Mutta mieli kyllä muuttui heti, kun pääsin näyttelemään ja teatterikorkeaan, Paul myöntää.

Elämää kuoleman jälkeen käsittelee niitä ristiriitaisiakin tapoja, mitä kuolema perheessä aiheuttaa. Joku pitäisi surun itsellään, privaattina. Toiset haluavat olla jakamassa yhteistä menetystä. Ja on niitäkin, jotka viimeiseen asti pitävät toivoa yllä ja uskovat ihmeparantumiseen.

– Suhtautuminen voi tuntua pöyristyttävältä. Eihän nyt suola tai magneetti paranna syöpää! Mutta ihmisten hyväntahtoisuutta, sitä hyvää tarkoitusta ei voi tuomita. Asioita katsotaan niin eri näkövinkkelistä. Usein halutaan tarjota helppoja ratkaisuja hyvin vaikeisiin ongelmiin, kuten vakaviin sairauksiin, Härö pohtii.

Elämää kuoleman jälkeen esittelee suurelle yleisölle vähemmän tuttuja näyttelijöitä.

– Tätiä esittävä Lena Labart oli Tuntemattomassa mestarissa sivuosassa. Isän roolin tekevä Peik Stenberg on hänkin ruotsinkieliseltä puolelta, lastenlaulujen tekijänäkin suosittu pitkän linjan näyttelijä. Tutustuin häneen mainoksia tehdessäni. Peikissä on harvinaista juurevuutta, jota halusin tähän elokuvaan, Härö kertoo.

– Ruotsinkielinen näyttelijäkaarti on pienempi kuin suomenkielinen. Löytyy tunnettuja, hienoja näyttelijöitä, mutta he ovat usein valmiiksi tyypiteltyjä. Joku näyttelee aina herrasmiestä, toinen roistoa. Halusin pois ennalta-arvattavuudesta. Ettei katsoja heti tiedä, mitä saa. Näihin hahmoihin tutustutaan tarinan aikana ja heitä ruvetaan ymmärtämään, uskoo ohjaaja.

– Rahoituspuolelta kuulee jatkuvasti, että projektiin pitäisi saada tunnettuja kasvoja. Sitä pidetään ainoana tapana saada yleisö liikkeelle. Mutta jos kysyy yleisöltä, niin se arvostaa, ettei elokuvissa ole aina niitä samoja naamoja.

Härö torjuu ajatuksen, että olisi halunnut Elämässä kuoleman jälkeen tehdä pienen ja intiimin välityön kontrastiksi isommille projekteille.

– Olen harjoitellut kuudella aiemmalla elokuvallani tehdäkseni tämän. Jokaiseen työhön haluaa käyttää kaiken energiansa. En ajatellut nyt erityisesti tekeväni pientä ja intiimiä, vaan halusin kuvata juuri tämän tarinan. Prosessi oli poikkeuksellisen hauska. Vaikka aihe on vakava, harjoituksissa naurettiin. Tätä oli nautinnollista tehdä pienellä ryhmällä. Isommissa elokuvissa infrastruktuuri voi viedä hyökyaaltona mukanaan. Tässä oli kotoisampi tekemisen meininki.

– Elämää kuoleman jälkeen ei ole suora komedia, mutta siinä on komediallisia aineksia. Minulta on vuosia kysytty, että miksi elokuvani ovat niin surumielisiä, vaikka itse olen privaatissa välillä hauskakin veikko. Haluan tehdä myös hauskaa elokuvaa. Jos luen sata sivua tekstiä, enkä ole nauranut kertaakaan, se on huono merkki. Miten katsojan odottaa nauravan, jos itseäni ei naurata, ohjaaja kysyy.

Klaus Härö on kotoisin Porvoosta, mutta elokuvan tienoot ja talo löytyivät Siuntion ja Lohjan rajalta.

– Pellon laidalla näkyi kellanvihreä mummonmökki funkis-lisäosalla. Väri sointui filmin vihreään autoon, kun meillä kotona 1990-luvulla oli sellainen, Toyota Liteace. Talo oli väärin remontoidun näköinen, mutta hassun sympaattinen. Mielsin sen elokuvan tunnusmerkiksi: ei kaunista ja hienoa, vaan lutuista ja inhimillistä, luonehtii Härö.

Elokuva Elämää kuoleman jälkeen on ensi-illassa 6.3.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »