Paikallisuutiset

Syöpä sokeutti Kalajoelta lähtöisin olevan tekoälytutkija Timo Honkelan, mutta ilman sitä hänen rauhaa edistävä kirjansa olisi jäänyt kirjoittamatta – "Rauhankone tulee muuttamaan maailmaa"

Ensitapaaminen tekoälytutkija, professoriTimo Honkelan kanssa kesällä 2016 oli mieleenpainuva. Haastattelu tehtiin Honkelan synnyinkaupungin Kalajoen silloisessa kirjastossa, ja heti alkuun hän kertoi sairastavansa parantumatonta aivosyöpää(KP 4.7.2016).

Honkela oli saanut syöpädiagnoosin vuonna 2014. Noin puolet vastaavan diagnoosin saaneista kuolee vuoden sisällä.

Nyt Honkela vastaa puhelimeen kotonaan Helsingissä. Hän kertoo eläneensä syövän kanssa viime aikoina "mielenkiintoista jaksoa".

– Puolisen vuotta sitten toinen puoli näkökentästäni alkoi mustua, ja nyt olen sokea. Kasvain on ottanut lisää valtaa. Näkökyvyn menettäminen ei tietenkään ole mukavaa, mutta olen lähtenyt siitä, että sen kanssa tulee toimeen.

Näkökyvyn menettäminen ei tietenkään ole mukavaa, mutta olen lähtenyt siitä, että sen kanssa tulee toimeen. Timo Honkela

Vielä ei ole varmaa tietoa siitä, onko syöpä saatu hoidoilla hallintaan.

– Mutta kun oireet eivät tällä hetkellä ole vakavia, niin eletään seurantavaiheessa.

Puoli vuotta Kalajoen kirjastossa tehdyn haastattelun jälkeen, tammikuussa 2017 Timo Honkela sai kauaskantoisen ajatuksen. Hän oli tutkinut tekoälyä 30 vuotta ja miettinyt pitkään, mitä myönteistä sillä voisi tehdä.

– Ajattelin, että maailmanrauha olisi tietysti mahtava juttu, mutta sehän on mahdoton. Mutta kun avasin sen portin, niin sieltähän alkoi tulla kaikenlaista, hän kertoo.

Näin sai alkunsa kirja nimeltään Rauhankone – Tekoälytutkijan testamentti, joka julkaistiin jo syksyllä 2017. Kirjassaan Honkela käsittelee sitä, miten tekoäly ja koneoppiminen voitaisiin valjastaa luomaan entistä rauhanomaisempaa maailmaa.

Oikean puolen näkökenttänsä Honkela oli jo aiemmin menettänyt kasvaimelle. Siksi hän käytännössä saneli kirjansa puhelimelle asennettuun ohjelmistoon, joka muutti puheen tekstiksi.

Tarvittava apu kirjan kirjoittamiseen hankittiin mittavalla joukkorahoituskampanjalla, jonka yhtenä käynnistäjänä oli toinen kalajokislähtöinen professori Juho Saari.

Kirjahanke muutti Timo Honkelan elämää. Häntä haastateltiin lukuisiin medioihin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja kesällä 2018 hän kävi Tokiossa asti kertomassa ajatuksistaan yliopistoyleisölle. Suomen Mensa ry myönsi hänelle Vuoden 2018 Mensa-palkinnon.

– Pari vuotta sitten minulla oli pahimmillaan tai parhaimmillaan kolmekin haastattelua samana päivänä, hän muistelee.

Rauhankone oli Honkelalle itselleen jonkinlainen pelastus.

– Sain elämälle tarkoituksen sen sijaan, että olisin pohtinut, kuinka monta vuotta tässä nyt elellään. Sillä oli positiivinen vaikutus vointiini.

Edelleen Honkela osallistuu aktiivisesti keskusteluihin.

– Ilahduttava määrä tahoja on ottanut yhteyttä. Olin juuri puhumassa liikenne- ja viestintäministeriön tilaisuudessa, jossa oli yli 400 osallistujaa. Rauhankone-asia on esillä myös Porissa ensi kesänä. On paljon tilaisuuksia, joissa Rauhankone on läsnä, ja se on pistänyt asioita liikkeelle yhteiskunnallisissa piireissä.

Syksyllä 2018 perustettiin Rauhankone-yhdistys. Kirja puolestaan on julkaistu myös Virossa ja viimeksi helmikuussa Ranskassa.

Kirjassaan Honkela hahmottelee niin tekoälyyn perustuvia arkisia kanssakäymisen ja neuvottelun apuvälineitä kuin miljoonia ihmisiä osallistavia päätöksentekomenetelmiäkin. Hän on sitä mieltä, että maailmanrauhaa on mahdollista vähintäänkin edistää olennaisesti.

– Maailman diktaattorit eivät pysty pysäyttämään Rauhankonetta, vaan se tulee muuttamaan maailmaa. Olen antanut siihen ainakin jonkinlaisen hipaisun, hän uskoo.

Ilman aivosyöpää kirjaa ei olisi syntynyt.

– Kyllä syöpää on kiittäminen. Monesti kielteiseltä näyttävissä tilanteissa on hyvin vahvasti positiivisiakin puolia.

Kun mies suhtautuu optimistisesti maailmanrauhan edistymiseen eikä lannistu aivokasvaimestakaan, voi todellakin jo puhua positiivisesta elämänasenteesta. Mistä se mahtaa kummuta?

– Se on hyvä kysymys. Äitini kuoli traagisesti ja isäni elämään vaikuttivat hänen sotakokemuksensa, joten ei tuo tausta ainakaan sitä selitä, Honkela pohtii.

Hänen äitinsä teki itsemurhan hänen ollessaan 8-vuotias. Sitä ennen vanhemmilla oli raastavia riitoja, jotka vaikuttivat pikkupojan ajatteluun ja kenties ohjasivat häntä jo silloin kohti Rauhankonetta.

– Riita poikki ja voita väliin oli usein käyttämäni sanonta, kun olin 6–7-vuotias.

Honkela kiittää selviytymisestään vahvaa sosiaalista verkostoa, joka hänellä oli tukenaan Kalajoella.

– Koulussa oli hyvät opettajat, ja kaverit sekä heidän vanhempansa kannattelivat elämässä. Oli sellaiset kalajokiset puitteet.

Kirjassaan Timo Honkela kertoo avoimesti omista elämänkokemuksistaan. Henkilökohtaisuus oli hänelle tietoinen valinta.

– Halusin olla aidosti läsnä ihmisenä, enkä vain tieteen tekijänä – vaikka tällaiselle kirjalle on vaikeampi löytää kustantajia. Jos olisin tehnyt kirjan tieteellisellä tavalla, se olisi ollut helppo julkaista tiedeteoksena.

Käännöksiä varten Honkelan oli tarkoitus muokata kirjaansa, mutta hänen sokeutumisensa vuoksi kirja on julkaistu Virossa ja Ranskassa aika lailla suomalaisen version mukaisena.

– Mikä tarkoittaa sitä, että Kalajoki on käännöksissäkin läsnä.

Kirjansa maailmanvalloituksen Honkela toivoo jatkuvan.

– Toivon, että englanninkielinen versio julkaistaisiin mahdollisimman pian. Ja olisi hienoa, jos kirja julkaistaisiin myös kiinaksi ja venäjäksi.

Rauhankone on jo käännetty englanniksi, mutta julkaisija on vielä etsinnässä.

– USA:ssa kommentoidaan, että minun pitäisi ottaa vahvemmin kantaa jonkin puolesta ja jotain vastaan. Pyrin olemaan välittäjä näkökulmien välillä, ja tätä lähestymistapaa ei siellä oteta helposti vastaan, Honkela selittää.

Amerikkalaisten toive on ironinen sikäli, että kirja käsittelee nimenomaan ihmisten välisen ymmärryksen lisäämistä ja ristiriitojen ratkaisemista rauhanomaisin keinoin. Honkela toteaa, että USA:n politiikassakin ajatellaan toisen olevan vahvasti oikeassa ja toisen pahasti väärässä. Jyrkkä kaksipuoluejärjestelmä osaltaan ajaa tähän.

Mitä USA:n poliittiselle järjestelmälle mahtaisi tapahtua, jos Rauhankone alkaisi vaikuttaa siellä?

– Sano muuta! Honkela naurahtaa.

– Nöyrä toive on, että tämmöinen pilleri syötettäisiin ja se vaikuttaisi niin että keskinäinen ymmärrys, kunnioitus ja tunteiden hallinta tulee osaksi työkalupakkia, jota ihmiset käyttävät yhteiskunnassa.

Valtapyrkimykset tuskin katoavat minnekään, sen Honkela myöntää. Hänen mielestään asioita pitäisi kuitenkin pystyä käsittelemään tasapuolisesti, ja päätöksentekoa pitäisi laajentaa harvoilta päättäjiltä kansalaisille. Siitäkin huolimatta, ettei verkkofoorumeilla vellova kansalaiskeskustelu aina mieltä ylennä.

– Tämä on verkkomaailmassa tuore ilmiö. Lainsäädännöllä on ollut liian vähän aikaa löytää balanssi sananvapauden ja henkisen väkivallan välille, Honkela huomauttaa.

Hän uskoo, että vihapuheen hallinta tulee tehostumaan. Sen eteen tekee töitä ainakin suomalainen yritys, jonka vetäjä on tehnyt väitöskirjansa hänen ohjauksessaan.

– Asioilla on tapana järjestyä, Honkela vakuuttaa.

Tutkijana Timo Honkela lähtee siitä, että kaikesta voi oppia. Jopa sokeutumisesta.

– Kun jotain viedään, niin jotain positiivista voi tulla tilalle. Oppii ehkä keskittymään olennaisuuksiin, hän pohtii.

Tällä hetkellä hänen arkeensa kuuluu muun muassa kepin käytön opettelua henkilökohtaisen avustajan tuella. Tekoälystäkin on apua, sillä puhelut ja tekstiviestittely sujuvat Applen Siri-sovelluksella.

– Tekniikka kehittyy koko ajan, Honkela kehuu.

Hän on intohimoinen klassisen musiikin ystävä ja on käynyt sokeutumisensa jälkeenkin Musiikkitalon konserteissa.

– Oli mielenkiintoista istua eturivissä näkemättä mitään. Siitä tulee myös oma vahvuutensa kokemukseen.

Kun lukeminen ei enää onnistu, niin hän kuuntelee senkin edestä.

– Pidän radiota auki ja soittelen ihmisten kanssa. Nyt minun tehtäväni on kirjoittaa ja puhua sen sijaan, että lukisin.

Honkela on muun muassa sanellut Tieteessä tapahtuu -lehteen artikkelin, jonka kirjoitti tekstiksi sattumoisin eräs toinen entinen kalajokinen. Kalajokiset puitteet kannattelevat siis edelleen.

Pohdinnassa on ensi kesänä kyläilyreissu Kalajoelle, missä Honkelan äitipuoli edelleen asuu.

– Vaikka syövän kanssa on jo toinen kierros käynnissä, niin en ole ollenkaan luovuttamassa enkä tappiomielialalla.