Paikallisuutiset

Keskipohjanmaa näyttää Hannu Ilmolahden johtamaa yhteislaulua Tullipakkahuoneelta sunnuntaina – Ota tästä sanat talteen

Hannu Ilmolahti vetää sunnuntaina yhteislaulua Tapani Riipan säestyksellä Kokkolan Tullipakkahuoneella. Lähetys on vapaasti katsottavissa klo 14.00 alkaen tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella Keskipohjanmaan verkkosivuilta tai Keskipohjanmaa-mobiilisovelluksen kautta sekä Youtubesta.

Nikkelimarkka Kyllä minä maksan sen

nikkelimarkan,

jonka minä olen sulta lainannut.

Olethan jo varmaankin

ollut sitä vailla

ja kauankin markkaasi kaivannut.

Ainahan on maksettava eikös juu,

mitä tässä maailmassa

velkaantuu.

Mutta sinä itse milloinka

sä maksat

surut jotka olet mulle tuottanut.

Kaihoni kalvan jonka minä sain,

kun olen sinun sanoihisi luottanut.

Ainahan on maksettava eikös juu,

mitä tässä maailmassa

velkaantuu.

Ystävän lauluMistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Anna meren se selvittää,

kuka viereesi jää

Ja jos silloin kun myrsky soi

Vain sun kumppanis vaikeroi,

vene lähimpään rantaan vie,

jääköön pois mikä lie!

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Anna tunturin selvittää,

Kuka viereesi jää.

Kun on kaukana kaikki muu

Ja kun päättyvät pitkospuut

kuka rinnallas ruikuttaa

takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän?

Onko oikea sulle hän?

Ajat ankeimmat selvittää

kuka viereesi jää.

Kun on sinulla vaikeaa

ja kun tarvitset auttajaa,

silloin ystävyys punnitaan,

menee muut menojaan.

Siitä tunnet sä ystävän,

kun on vierelläs vielä hän.

Turhat tuttavat luotas ois

hävinneet pian pois.

Kultainen nuoruusLapsena tuntenut murheita en,

riemuja vain kohdata sain.

Siksi kai aika tuo onnellinen

säilyykin muistelmissain.

Ei kultainen nuoruus

jää unholaan,

vaan muistoissain jälleen,

sen luoksein saan.

Päivinä nuoruuden onnellisen,

kohdata sain rakkahimpain.

Hetkeä tuota mä unhoita en,

muistoissain säilyy se ain.

Ei kultainen nuoruus…

NuoruusmuistojaOn arkea elomme tää

Ja kaikki mi jäljelle jää

Päivät sen nuoruuden

Usein muistoissa kimaltelee

Ei aina se ruusuja suo

Ei aina se onnea tuo

Kuitenkin tiedän sen

Nuoruuden aika

on rakkauden

Taas muistelen aikaa nuoruuden

Kauneinta aikaa rakkauden

Kirkkainta päivää

Yötöntä yötä

Kanssasi viettää sain

Nuo kuvina silmissäni näin

Häävalssit, hunnut ystäväin

Ilot ja surut

Ne kullan murut

Kaikki on muistoja vain

On elomme muistoja vain

On elomme haaveita vain

Päivät sen nuoruuden

Kulkee ohitse kimaltaen

Ei aina se ruusuja suo

Ei aina se onnea tuo

Kuitenkin tiedän sen

Nuoruuden aika on rakkauden

Taas muistelen aikaa…

KotiniTiedän paikan armahan,

rauhallisen, ihanan,

joss’ on olo onnekas,

elo tyyni, suojakas.

Sepä kotikulta on,

koti kallis, verraton.

Eipä paikkaa olekaan

kodin vertaa ollenkaan.

Siell’ on isä rakkahin,

siellä äiti armahin,

siellä siskot, veikkoset

riemurinnat, iloiset.

Suojaa, Herra, kotini,

anna sille armosi,

anna olla enkelein

vartijana kodillein!

Kun ma kerran suureks’ saan,

joudun mailman pauhinaan,

silloin aina etsin sun,

rauhan majan kaivatun.

SaunavihdatLapsoset ketterät kotihaasta,

koivuista oksat taittaa.

Noistapa nopsilla käsillänsä

saunahan vihdat laittaa.

Lauteilla saunan kotoisen taas

illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta,

äiti jos vihtomassa.

Lämpöinen löyly on kotisaunan, toisin on vierahassa.

Jospahan säilyis äidin lapset

kylmältä maailmassa.

Oolannin sotaJa se Oolannin sota oli kauhia,

hurraa, huraa, huraa,

Kun kolmella sadalla laivalla

seilas engelsmanni

Suomemme rannoilla,

Sumfaraa, sumfaraa,

sumfarallallalaa

Hurraa, huraa, huraa.

Ja se oli niin komiata kattella,

hurraa, huraa, huraa,

Kun engelsmanni seilasi lahdella.

Juuri Oolannin fästingin kohdalla,

Sumfaraa, sumfaraa,

sumfarallallala,

Hurraa, huraa, huraa!

Ja se oli vihollisen meininki,

hurraa, huraa, huraa,

Että ampua moskaksi fästinki,

Ja ottaa sen sotaväki fangiksi,

Sumfaraa, sumfaraa,

sumfarallallala,

Hurraa, huraa, huraa!

Mutta Suomen pojat ne ampuivat,

hurraa, huraa, huraa.

Että fästingin muurit ne kaikuivat

Ja Oolannin rannat ne raikuivat,

Sumfaraa, sumfaraa,

sumfarallallala,

Hurraa, huraa, huraa!

Heili KarjalastaKauas maailmaan

läksin kulkemaan

kuljin niin iloisna

ja huoletonna vain

Jouduin Karjalaan,

kuinkas sattuikaan

lemmenpiston sydämeeni sain.

Hei Karjalasta heilin minä löysin

löysin heilin pienen herttaisen.

Hän kohta minut sitoi

lemmen köysin

sitoi hurmahan iäisehen.

Tunne outo rinnassani

on kuin paino povellani

ja kuitenkin niin onnellinen oon.

Hei Karjalasta heilin minä löysin

vaivuin hurmahan iäisehen.

Vaan en saanutkaan

tuonne onnelaan

jäädä – täytyi jälleen

rientää kauas pois.

Mutta rinnassain

yks on aatos vain:

Jospa Karjalaan taas päästä vois.

Hei Karjalasta heilin minä löysin...

Ja mä tiedän sen, impi armainen

oottaa siellä karjalan mailla

ystävää.

Jok ei konsanaan,

luovu aarteestaan,

vaan sen sydämessään säilyttää.

Hei Karjalasta heilin

minä löysin.

Mökin laittajaNytpä tahdon olla ma

Pienen mökin laittaja:

Seinät kun saan valmihiksi,

Toisen pään teen kamariksi,

Päähän toiseen pirttisen,

Sievän, hauskan, puhtoisen.

Sitten vielä rakennan

Tallin, aitan, ometan;

Hyv’ on olla myöskin sauna,

Jossa kylven lauantaina,

Riihi metsän rinnassa,

Nuottakota rannalla;

Tallis’ oiva hevonen

Panna auran etehen,

Neljä lehmää ometassa,

Pieni porsas karsinassa,

Lampahina vuonineen

Määrillensä kymmenen;

Pellot kauniit, viljavat,

Niityt, nurmet ruohoisat,

Paljon voimaa tehdä työtä,

Sekä aina onni myötä –

Siin’ on kaikki toivehein,

Josta laulun tään mä tein.

Juokse sinä hummaJuokse sinä humma

Kun tuo taivas on niin tumma

Ja taival on pitkänlainen

Eihän se tyttö minun

kyytiini tullut

Kun olen poika hurjanlainen

Hummani hei, hummani hei,

huputiti hummani hei

Juokse sinä humma

Kun tuo taivas on niin tumma

Ja kahden tässä hiljaa mennään

Humma on poijalla ainoa aarre

Ja sellaista ei ole kellään

Hummani hei, hummani hei,

huputiti hummani hei

Juokse sinä humma

Kun tuo taivas on niin tumma

Ja varjot ne tietäni peittää

Maantieltä hiljaa mun

lauluni kuuluu

Ja Liinukka harjaa heittää

Hummani hei, hummani hei,

huputiti hummani hei

Juokse sinä humma

Kun tuo taivas on niin tumma

Ja tiuku on aisan alla

Voi kuinka pieninä palasina

onkaan

Mun leipäni maailmalla

Hummani hei, hummani hei,

huputiti hummani hei

Käymme yhdessä ainMuistathan, kuinka niin

Silloin kun me kohdattiin

Aina toistemme seurassa

olla luvattiin

Tunsin sen, enää en

Yksin voi vaeltaa

Yhteinen onni kun odottaa

Käymme yhdessä ain

Käymme aina rinnakkain

Vaikka esteitä on

Joskus tiellä kohtalon

Voimme kaikki ne voittaa

Kun kuljemme vain

Tiemme yhdessä näin rinnakkain

Huominen, rakkahin

Meidät vie luo alttarin

Valat nuo, jotka vannoimme,

saavat sinetin

Kun sä polvistut viereeni,

tunnemme sen

Onni meidän nyt on ikuinen

Käymme yhdessä ain

Käymme aina rinnakkain

Vaikka esteitä on

Joskus tiellä kohtalon

Voimme kaikki ne voittaa

Kun kuljemme vain

Tiemme yhdessä näin rinnakkain

Varmaan ymmärrät sen

Kun on mennyt huominen

Polku johtava on

eteen vastoinkäymisten

Ethän pelkää, kun yhdessä

kuljemme näin

Kätes voit ojentaa, ystäväin

Käymme yhdessä ain

Käymme aina rinnakkain

Vaikka esteitä on

Joskus tiellä kohtalon

Voimme kaikki ne voittaa

Kun kuljemme vain

Tiemme yhdessä näin

rinnakkain...

Kulkurin valssiLinnoissa Kreivien häät vietetään on morsiammella kruunattu pää

Siel viihdyn suo viini ja shamppanja vaan, sydän kylmä voi

olla kuin jää

Siks mieluummin maantiellä tanssin, kun metsien humina

se soi

Tuon kultaisen kulkurin valssin tule kanssani tyttö ohoi!

Linnojen Kruunut ne valoa luo

ja kristallit kimmaltelee

Ei liikuta kulkuria laisinkaan tuo kun armaansa kans astelee

Hän pistää ain raitilla tanssiks kun metsien humina se soi

Tuon kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttö, ohoi!

Tähtinen taivas ja kuutamo yö tienviittana kulkurin on

Jos liiaksi matkalla kiristää vyöt niin poikkean taas talohon

Siel laulan, taas laulan ja tanssin kun metsien humina se soi

Tuon kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttö, ohoi!

Sieltä valitsen armaan

mä itselleni, jota salassa

lemmin mä vain

Hän itse ei tietää saa lemmestäni, se on lohtuna kulkiessain

Nyt muistellen häntä

mä tanssin, kun metsien humina se soi

Tuon kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttö, ohoi!

SoittajapaimenTein minä pillin pajupuusta

Toki vain pajupuusta, hei

Soreasti, koreasti pillini soipi

Toki vain pajupuusta, hei

Soreasti, koreasti pillini soipi

Toki vain pajupuusta

Metsässä soitan illansuussa

Toki vain illansuussa, hei

Soreasti, koreasti pillini soipi

Toki vain illansuussa, hei

Soreasti, koreasti pillini soipi

Toki vain illansuussa

Karjankin kellot kilvan soittaa

Toki vain kilvan soittaa, hei

Soreasti, koreasti

karjankin kellot

Toki vain kilvan soittaa, hei

Soreasti, koreasti

karjankin kellot

Toki vain kilvan soittaa

Lainehet lammen loiskien laulaa

Toki vain loiskien laulaa, hei

Soreasti, koreasti lainehet

lammen

Toki vain loiskien laulaa, hei

Soreasti, koreasti lainehet

lammen

Toki vain loiskien laulaa

Kapteeni katsoi horisonttihinKapteeni katsoi horisonttihin

oli myrsky alkava,

oli myrsky alkava.

Kapteeni katsoi horisonttihin,

Oli myrsky alkava.

Hurraa me nuoret meripoiat,

Ilo ompi meillä aina,

eikä suru meitä paina.

Hurraa, me nuoret meripoiat,

ilo ompi meillä ain`!

Kapteeni katsoi kelloansa,

oli myrsky alkava,

oli myrsky alkava.

Kapteeni katsoi kelloansa,

oli myrsky alkava.

Hurraa, me nuoret…

Kaksitoista miestä meni

mastoihin,

ja kuusi pumppuihin

ja kuusi pumppuihin.

Kaksitoista miestä meni

mastoihin,

ja kuusi pumppuihin.

Hurraa, me nuoret…

Ja Suomen laivan mastossa

oli lippu liehuva, oli lippu liehuva.

Ja Suomen laivan mastossa

oli lippu liehuva.

Hurraa, me nuoret…

On neidolla punapaulaOn neidolla punapaula,

kun tanssihin käy

Käsvartehen kultansa

solmii hän sen

Miks niin lujalle sä solmit,

oi armahani?

Vai luuletko että mä

karkajan pois?

Vem kan segla förutan vindVem kan segla förutan vind,

Vem kan ro utan åror?

Vem kan skiljas från vännen sin

Utan att fälla tårar?

Jag kan segla förutan vind

Jag kan ro utan åror

Men ej skiljas

från vännen min

Utan att fälla tårar

Ken voi seilata tyynessä,

kenpä airoitta soutaa?

Keltä voi ilman kyyneltä

kulta nyt toiselle joutaa?

Vaikka seilaisin tyynessä,

voisin airoitta soutaa,

eipä vois ilman kyyneltä

kultani toiselle joutaa.

KeltaruusuMinä keltaruusun kerran

näin mailla Texasin.

Vain mulle hymyn silloin,

soi ruusu kaunehin.

Kun luotaan minä lähdin,

jäi kukka itkemään,

vaan onnellinen silloin

en kai ollut minäkään.

Moni poika hänenlaistaan

ei kohtaa milloinkaan.

Kuin kastehelmet kirkkaat

on hällä katseessaan.

Monta sievää kukkaa elämä

myös minun tiellein toi,

mutta keltaruusun vertaa

minä en vain löytää voi.

Kerran Rio Granden rantaa

kun hiljaa astelin,

niin siellä keltaruusun

ma jälleen kohtasin.

Kun kuljin häntä kohden,

hän katsoi kysyen:

Kai vielä sentään muistaa voit

sä keltaruususen?

Moni poika hänenlaistaan…

Häntä etsimään nyt lähden

ja löydän varmaankin.

Suo mulle hymyn jälleen

tuo ruusu kaunehin.

Ma silloin tartuin banjoon

ja ryhdyin laulamaan:

Oi keltaruusu Texasin,

oon luonas ainiaan.

Moni poika hänenlaistaan…

Musta RudolfNäin laulaen meriä kulkee,

Mies tumma kuin tropiikin yö.

Hän syliinsä tyttöjä sulkee,

Se hetki kun hänelle lyö.

On mielessä etelän kukka

Ja kirsikanpunainen suu.

Jäi kauaksi tuo tummatukka,

Mi kuiskasi: ”I love you.”

Tää laiva meriä kiitää

Kai vuosia monia viel’.

Sun luokses’ mun aatoksein

liitää,

Mua ootathan tyttöni siell’!

Oi, missä on etelän kukka,

Ja kirsikanpunainen suu?

Oi, missä on tuo tummatukka,

Mi kuiskasi: ”I love you.”

Syysmyrsky kun merellä pauhaa,

On kuvasi ain’ mielessäin.

Sun silmäs’ ei mulle suo rauhaa,

Siks’ kuiskaan mä yhäti näin

Mä saavun, oi etelän kukka,

Vaikk’ matka ois’ viimeinen tää.

Sun luoksesi,

oi tummatukka,

Mä ainiaaks’ kohta kai jään!

SatumaaAavan meren tuolla puolen jossakin on maa

missä onnen kaukorantaan laine liplattaa

missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan

siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois

niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois

vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan

vain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan

Lennä laulu sinne missä siintää satumaa

sinne missä mua oma armain odottaa

lennä laulu sinne lailla linnun liitävän

kerro että aatoksissain on vain yksin hän

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois

niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois

vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan

vain aatoksin mi kauas entää

sinne käydä saan

Keski-Pohjanmaan lauluNäät, kuinka rannat viljavat

on virtain kahta puolta

ja kylät suuret kansoineen,

mi maasta pitää huolta,

mi tuttu meren myrskyisen

ja hallan hyisen, katehen.

Kas siitä soinnun saa

tää Keski-Pohjanmaa.

Ja urheasti kestäneet

on miehet taiston tulta,

maan eestä henkens´ antaneet,

ja peittänyt tää multa.

Myös sankar´isäin lapset me

maan eestä kaiken annamme.

Kas siitä turvan saa

tää Keski-Pohjanmaa.

Virtaimme juuret juontavat

niin kauas syömmeen Suomen,

ne rannan tuomet, pihlajat

juottavat joka huomen.

Myös kansan juuret maassa on,

sen turva taivaan taattohon.

Kas siitä voiman saa

tää Keski-Pohjanmaa.