Kokkola-lehti

Erikoisin kevät opiskelijalle miesmuistiin – Kokkolan suomalaisen lukion abiturientit Senja Rintala ja Roope Saarinen kertovat kokemuksistaan: "Se viikko oli niin raskas, että piti vain pistää parastaan"

On tainnut olla aika erikoinen kevät.

Esitän haastattelun alkajaisiksi toteaman, joka on jotain väitteen ja arvauksen välimaastosta. Kysymyksenasettelusta (?) voisi tukistaa toimittajaa. Hänhän muodostamallaan lauserakenteella ohjaa haastateltavia eli tässä tapauksessa Kokkolan suomalaisen lukion abiturienttejaSenja Rintalaa jaRoope Saarista.

Ehkä niin. Oli miten oli, kumpikaan haastateltavista ei kiistä väitettä.

Rintala puhuu erikoisimmasta keväästä ikinä. No, on se erikoisin ainakin hänen tähänastisella opintiellään. Tähän Rintala viitannee. On kohtalaisen lähellä totuutta tuo kaikkien aikojen erikoisin kevätkin, jos puhutaan suomalaisesta yhteiskunnasta.

Toivon, että saisi tähän tilanteeseen varmuutta ja että saisi viettää armeijassa mukavan kesän. Roope Saarinen abiturientti

Kevät olisi ollut Rintalan ja Saarisen edustamalle joukolle erityislaatuinen ilman koronavirustakin. Abiturienteilla oli edessään kirjoitusrupeama – se hetki, jolloin tulisi antaa kaikkensa. Koittaisi se hetki, johon yli kymmenen vuotta kestänyt pänttääminen tietyssä mielessä huipentuisi.

– Nopeasti on kevät mennyt, kun on ollut kirjoitukset ja on pitänyt lukea paljon. Koko ajan on joutunut vähän jännittämään, miten tilanne kehittyy, Rintala sanoo.

Se viikko oli niin raskas, että piti vain pistää parastaan. Senja Rintala viimeisestä kirjoitusviikosta

Jännitettävää on ollut kaksin verroin. Olenko lukenut riittävästi ja pystynkö kaivamaan kolmen vuoden aikana omaksumani asiat pääkopasta tietokoneelle? Toisaalta: Voidaanko kirjoitukset järjestää kokonaisuudessaan? Lykkääkö virus valmistumistani?

Tämän problematiikan varaan rakentuu julistukseni abiturientin erikoisesta keväästä. Valmistumista kohti matkaavien opiskelijoiden on täytynyt sopeutua muutoksiin ja sietää epävarmuutta aivan poikkeuksellisella tavalla.

On myönnettävä, että käyttämäni ilmaus ei ole täysin tyydyttävä. Rintalan ja Saarisen haastatteluissa saan kuulla, että poikkeusolot ovat vaikuttaneet suoraan abiturienttien arkeen perin rajallisesti. Lähinnä kirjoituksiin, siinä kaikki.

Vaan nyt kielitieteelliseksi paatokseksi ajoittain ryöstäytyvästä monologista niihin muuttujiin – erikoisen kevään elementteihin.

Rintalan ja Saarisen kevään ensimmäinen ylioppilaskirjoitus oli vastikään takana. Äidinkieli oli tentitty kahdessa osassa: tiistaina 10.3. ja torstaina 12.3.

Koronaviruksen uhka leijui ilmassa, mutta toistaiseksi kirjoituspäiviin ei ollut kajottu. Esimerkiksi hygieniaan oli jo satsattu kouluilla tartuntariskin minimoimiseksi. Koronavirus oli toki puheenaihe opiskelijoiden keskuudessa, mutta joukkohysteriaa se ei ollut saanut aikaan.

Kuusi koetta kevääksi haalinut Rintala ja viiden kirjoituspäivän Saarinen valmistautuivatkin tavalliseen tapaan seuraavan kahden viikon rypistyksiin.

Asiat kuitenkin muuttuivat yhdessä yössä. Ylioppilaskirjoitusten aikaikkuna kapeni viikolla perjantaina 13.3. Sopiva päivä, voisi joku ilkkua.

Mainittuna päivänä ilmoitettiin, että reaalikoepäiviä aikaistetaan viikolla koronavirustilanteen takia. Rintala ja Saarinen muistavat hyvin ensireaktionsa.

– Olin kotona lukemassa. Kun pidin tauon, katsoin puhelinta. Kaveri oli laittanut viestiä ja kysynyt, olenko huomannut uutisen. Hän soitti vielä ja sanoi, että reaalikokeet ovat siirtyneet, Rintala kertaa ja jatkaa:

– Olin järkyttynyt. Laitoin perheeni ryhmään viestiä, jossa pohdin: "Mitäs nyt?". He muistuttivat pian, että se on sama kaikille abiturienteille, mikä on ihan totta. Ajatus siitä, että siirtyminen tuli niin myöhään, aiheutti minulle alkujärkytyksen, Rintala selittää.

– Olin syömässä, kun kuulin asiasta. Katsoin ensin, onko todella näin. Siinä vaiheessa tuntui aika kauhealta, mutta jälkikäteen ajateltuna muutos ei ollut niin kauhea, Saarinen puolestaan kommentoi.

Aikataulut menivät samaisella hetkellä silppuriin. Saarisella tulevan viikon koemäärä tuplaantui kahdesta koepäivästä neljään. Rintala joutui kestämään viiden (!) koepäivän kuorman. Stressitaso nousi – siitäkin huolimatta, että molemmat tiesivät valmistautuneensa kirjoituksiin hyvin ja ajoissa.

– Minulla oli jonkinlaisia arvosanatavoitteita. En kuitenkaan voinut vaatia itseltäni enää samaa, kun tuli kaikenlaista härdelliä. Se viikko oli niin raskas, että piti vain pistää parastaan, Rintala muistelee härkäviikkoaan.

– Olen kirjoituksissa melkein aina loppuun asti. Kun on kuusi tuntia salissa, on aika loppu. Kun ei tule välipäiviä, se on tosi pitkä viikko. Torstaina ja perjantaina en varmastikaan pystynyt enää antamaan kaikkea. Olin semmoisessa tilassa, etten saanut enää kaikkea itsestäni irti, hän tunnustaa.

Kirjoitukset saatiin kuin saatiinkin pidettyä. Kumpikaan haastateltavista ei moiti tiivistysratkaisua jälkikäteen. Se taisi olla pienimmän riesan tie eli vaihtoehdoista vähiten huono. Kun lähtökohdat otetaan huomioon, kirjoituksista on jäänyt hyvä maku.

– Paljon asiasta keskusteltiin (opiskelijoiden keskuudessa). Kaikki olivat sitä mieltä, että on tärkeintä, että kirjoitukset saadaan järjestettyä. Jossain vaiheessa asian kanssa piti olla sujut. Meni ihan hyvin – tietysti parantamisen varaa on aina, Rintala miettii.

– Olen tyytyväinen kirjoitustuloksiin. Kävi hyvä lotto tehtävissä. Tulivat ne tehtävät, jotka osasin ja joita olin aikaisemminkin tehnyt, kemiaan panostanut, alustavien arvosanojen perusteella tukun E- ja L-arvosanoja napsinut Saarinen analysoi.

Nyt odotetaan lopullisia tuloksia ja sitä myötä oikeutta pistää ylioppilaslakki päähänsä valmistumisen merkiksi. Toinen juttu on se, missä ja milloin valkopäähineiden rivistö seisoo kukitettavana.

On esitetty menettelytapaa, jossa todistukset jaettaisiin etänä, eli ne saapuisivat postitse alkuperäisen juhlapäivän tienoilla touko-kesäkuussa. Yhteisöllinen juhlatapahtuma – yksityiset ylioppilasjuhlat siinä sivussa – pidettäisiin vasta syksyllä. Kokkolassa tuo juhlapäivä on määrä järjestää 29.8. osana kaupungin venetsialaisjuhlallisuuksia.

Mitä tästä ajattelevat juhlakalut? Rintalan ja Saarisen yhtenevän näkemyksen voi ilmaista klassisella sananparrella: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Järkeily ei silti tukahduta täysin negatiivisia tunteita. Lykkäys kismittää.

– Harmittaahan se, jos juhla siirtyy. Se on kuitenkin päätösjuhla, jota ykköseltä asti on odotettu. Päivä on tärkeä kaikille ylioppilaille, Rintala aprikoi viikko sitten ennen kuin virallinen tieto tuli julki.

Tilanteeseen on osattu varautua, eli juhlavalmisteluja ei ole viety äärettömän pitkälle. Juhlat olisi järjestetty kummankin kotona, joten juhlapaikkavarauksista ei tarvitse murehtia. Pientä pintaremonttia ja muuta valmistelua on luonnollisesti tehty juhlat taka-ajatuksena – ei kuitenkaan massiivisia leipomis- tai rakennusprojekteja.

Eivätkä odottelu ja epätietoisuus tähän lopu. Lähestytään sitä aikaa, jolloin yliopistot ja ammattikorkeakoulut rekrytoivat valintakokeiden avulla uudet opiskelijansa. Niiden toteutustavasta tai tarkasta ajankohdasta eivät tiedä sen enempää Saarinen ja Rintala kuin muutkaan opiskelijat.

He arvelevat, että lisätietoa tihkunee huhtikuun lopulla. Aikaisempina vuosina pääsykokeet on järjestetty toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.

Uusi lukuvuosi on alkanut yleensä elo-syyskuun taitteessa. Eipä takuuseen voi mennä tästäkään – varsinkin, jos epidemia pahenee tai ei osoita laantumisen merkkejä.

Hakulomakkeet sentään on täytetty ja lähetetty. Saarinen haaveilee proviisorin koulutuksesta Helsingin yliopistossa tai Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Rintala pyrkii eläinlääkärin koulutukseen Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan.

Taitaa kurjuudessa kieriskely riittää. Vaihdetaan positiiviseen poljentoon– elämähän jatkuu. Erikoisesta keväästä siirrytään ennen pitkää kohti kesää. Sen jälkeen tulee syksy niin kuin aina ennenkin.

Vuodenaikojen olemusta ei näissä olosuhteissa uskalla ennustaa, joten jätetään laatusanat jemmaan. Abiturienttien harras toive on, että terveydellinen vitsaus hellittäisi otettaan. Kaikki palaisi normaaliksi, ennalleen, arkeen tai jotain sinnepäin.

Tavalliselta – ei pidä tulkita vähättelynä – kalskahtavia suunnitelmia tulevaisuuden varalle on jo hahmoteltu.

– Minulla ei ole sellaista (pakkoa), että minun pitäisi päästä kouluun. On ihan okei, vaikka tulisi välivuosi. Ensi vuonna sitten menee uudestaan pääsykokeisiin, tokaisee Rintala, joka tietenkin haluaa saada opiskelupaikan.

– Vaikuttaa paljon (kesään ja syksyyn), miten yleisille paikoille käy. Aukeavatko kahvilat, pääseekö urheilemaan? Pelaan jalkapalloa ja tykkään liikkua paljon. Se on osa arkeani, Rintala virkkoo.

– Armeija kutsuu heinäkuun kuudentena päivänä. Sen jälkeen aion mennä opiskelemaan. Armeija taitaa viedä suurimman osan ajastani kesällä. Toivon, että saisi tähän tilanteeseen varmuutta ja että saisi viettää armeijassa mukavan kesän, Saarinen päättää.

Varmuutta tilanteeseen. Mukava kesä. Löytyvät henkilökohtaiselta toivelistaltani. Uskoakseni monen lukijankin.

Lue myös:

Ylioppilasjuhla siirtyy toukokuulta venetsialaislauantaille Kokkolassa – Juhlatilaisuutta on suunniteltu torille ja kaupungintalolle: "Odotamme isoa tapahtumaa ja näyttävää tilaisuutta"