Paikallisuutiset

Kälviäläisen Jari Isosaaren isovanhemmat vaihtoivat häälahjana saadun lehmän kuuteen minkkiin – Näin hänestä tuli kolmannen polven turkistuottaja ja kansainvälisen turkisyhtiön johtaja

KälviäläinenJari Isosaari on turkistuottaja kolmannessa polvessa. Isosaaren Turkis -yhtiö sai alkunsa vuonna 1952.

– Kun isoisäni ja mummuni avioituivat, he saivat mummun kotoa myötäjäisinä lehmän, mutta isoisä ei halunnut kasvattaa lehmiä, joten he vaihtoivat lehmän kuuteen minkkiin, Isosaari kertoo.

Ensio Isosaari johti perustamaansa turkistarhaa poikansa Erkin kanssa aina 1990-luvun lopulle. Sukupolvenvaihdos on monelle yritykselle ylittämätön paikka. Vain 15 prosenttia Suomen perheyrityksistä jatkaa kolmanteen sukupolveen. Isosaaren Turkis kuuluu tähän pieneen joukkoon.

Jos korona olisi tullut vuonna 2014, ei meillä olisi yhtä suurta hätää. Turkistuottaja Jari Isosaari

Liiketalouden tradenomiksi valmistunut Jari jatkoi perheyrityksen perinteitä.

Nyt hän istuu nahottamon yläpuolella sijaitsevassa toimistohuoneessa.

– Tuotamme minkkiä, suomensupia ja kettuja. Pääyksikkö on Ruotsalossa ja toinen yksikkö sijaitsee Lohtajan Perttulan kylällä. Valmisrehu on aina tehty itse, Isosaari esittelee yhtiön toimintaa.

Minkintuotanto on keskitetty halleihin Hollannista saadun mallin mukaan. Perinteiset varjotalot ovat saaneet väistyä.

– Tarkoituksenamme on rakentaa yksitoista hallia. Seitsemän hallia on jo valmiina ja kahdeksannestakin pohja on valmis. Nyt on kuitenkin päätetty vetää henkeä, koska markkinanäkymät ovat huonot.

Supin ja ketun kasvatus tapahtuu edelleenkin perinteisissä varjotaloissa.

Turkistarhoilla eletään vuoden hiljaisinta aikaa. Penikointikausi on menossa.

– Kaikki eläintyypit penikoivat, joten annamme äideille rauhan synnyttää ja kasvattaa. Penikointikautta jatkuu kesäkuun puolivälin paikkeille saakka.

Päivän lehdessä kerrotaan, että Suomessa kehitetään parhaillaan koronavirustartunnan paljastavaa täsmätestiä turkiseläimille. Euroopassa koronavirusta on tavattu minkkitarhoilla Hollannissa, jossa tartuntoja on neljällä tilalla.

– Koronan tarttuminen eläimiin ei huolestuta, sanoo Isosaari.

Isosaari valittiin Saga Fursin hallituksen puheenjohtajaksi viime vuoden yhtiökokouksessa Kokkolassa. Saga Furs on suomalainen pörssilistattu huutokauppayhtiö, joka myy vuosittain miljoonia ketun ja minkinnahkoja maailmalle. Huutokauppayhtiön turkiksista 99 prosenttia menee vientiin.

Tällä hetkellä hinnat ovat alhaalla.

Saga Furs tiedotti viime viikolla, että yhtiön toimitusjohtaja vaihtuu. Edellinen toimitusjohtaja Pertti Fallenius jätti tehtävänsä välittömästi.

Isosaari pitää "potkuja" liian tylynä sanana. Hän puhuu mieluummin "tehtävästä vapauttamisesta". Edellinen toimitusjohtaja ei nauttinut enää hallituksen luottamusta.

– Tuloskehitys ei ollut sillä tasolla kuin hallitus olisi halunnut sen olevan.

Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Pedersörestä kotoisin oleva, nykyisin Pietarsaaressa asuva Magnus Ljung.

– Ljung tunnetaan asiakkaiden ja tarhaajien joukossa ympäri maailmaa. Hän on meille tuttu mies, sillä hän on tehnyt meille kehityshankkeita bussiness managerina, sanoo Isosaari.

Suhdanteet ovat vaihtuneet turkisalalla aina. Isosaari puhuu seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta.

– Olen ollut alalla 25 vuoden ajan, ja sille ajanjaksolle on osunut kolme jyrkkää nousua. Syklit kuuluvat alaan. Jossakin vaiheessa pää osuu kattoon.

Samalla hän huomauttaa, että seitsemän vuoden sääntö ei riitä kuvaamaan edellistä huippukautta, koska se oli historiallisen pitkä. Minkin hinta nousi jatkuvasti vuodesta 2004 vuoteen 2013. Siniketun hinta alkoi nousta vuonna 2009, ja sitä nousua kesti vuoteen 2015.

Kun varastot ovat täynnä, myös hinnat laskevat. Moni tarhayritys kärsii kannattavuusongelmista. Viisi vuotta sitten Suomessa oli lähes tuhat tarhayritystä, nyt lähestytään 500 yrityksen määrää.

– Minkintuotannosta leikkaantuu arviolta 20 prosenttia ja ketusta lähtee 30 prosenttia, arvioi Isosaari.

– Osa lyö hallitusti hanskat tiskiin ja miettii muita töitä. Toiset jatkavat taas, kun hinnat lähtevät nousuun. Osa jää eläkkeelle.

Nousukauden aikana tulee rahaa. Silloin kannattaa Isosaaren mukaan malttaa mielensä ja hoitaa investoinnit, mutta liikaa ei kannata investoida.

– Toisaalta nyt kannattaisi ostaa tuotantokapasiteettia, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.

Vaikka turkiksia on tuotettu aina, syklejä on vaikea hallita.

– Se tiedetään, missä muoti menee, mutta ennustettavuus on vaikeaa, koska ostajia on ympäri maailmaa, sanoo Isosaari.

Turkisten kysyntään vaikuttaa muodin lisäksi monet tekijät: säätila, öljyn hinta, sekä mahdolliset sodat, kauppasodat ja valuuttakriisit.

Jos päämarkkina-alueella tapahtuu suuri mullistus, se vaikuttaa kysyntään. Koronaa suurempaa mullistusta on vaikea kuvitella.

Kiina on keskeinen tekijä turkisalan maailmanmarkkinoilla. Kiina on suurin turkisten tuottaja ja ostaja. Jalostuksestakin suurin osa tapahtuu Kiinassa.

Turkisala otti ensimmäisten joukossa taloudelliset iskut vastaan, kun koronavirus pysäytti Kiinan. Vuosia kestänyt hintasukellus, ylituotanto ja korona muodostivat liian suuren palan kerralla haukattavaksi.

– Jos korona olisi tullut vuonna 2014, ei meillä olisi yhtä suurta hätää. Mikäpä ala ei olisi nyt vaikeuksissa, Isosaari pohtii.

Hänen mukaan maailmalla turkiksia käyttävät yllättävän nuoret ihmiset, 18-35-vuotiaat.

– Se on semmoinen ikäryhmä, joka seuraa muotia. Turkista ei käytetä pelkästään luksusmuotiin. Sitä käytetään myös talvitakkien kauluksissa ja somisteissa. Maapallolla on alueita, joissa öljypohjainen kangas ei toimi, mikäli pakkanen kipuaa 50 asteeseen.

Ennen koronaa tilanne näytti lupaavalta, kun Isosaari kiersi messuja Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Milanossa näkyi jopa kokoturkiksia pitkästä aikaa.

Muotitalojen päätöksillä on vaikutusta alan imagoon. Tunnetut amerikkalaisbrändit ovat sijoittaneet turkista vaatemalleihinsa. Maailman suurin luksuskonserni LWMH on ilmoittanut käyttävänsä vastuullisesti tuotettua turkista tulevaisuudessa, samoin Kelvin- ryhmä. Toisaalta italialaiset muotijätit Gucci ja Versace ilmoittivat lopettavansa turkisten käytön mallistoissaan.

Turkis jakaa ihmisten mielipiteitä.

Yhä useampi kuluttaja miettii, onko nykyaikana oikein sulkea pientä eläintä häkkiin ja tappaa se vaatteen takia?

Isosaari on tottunut vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat alan eettisyyttä ja eläinten hyvinvointia.

– Eettisyys on ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä. Usein myös ekologisuus sijoitetaan samaan lauseeseen. Jos kuitenkin ihan aluksi erotetaan eettisyys ja ekologisuus toisistaan, aloittaa Isosaari.

Tyynessä valtameressä kelluu Ranskan valtion kokoinen muovilautta. Turkis edustaa muovin vastakohtaa, hajoavaa materiaalia, josta syntyneet jätteetkin kierrätetään lannoitteeksi.

– Jos taas ruvetaan puhumaan eettisyydestä, jokaisella ihmisellä on perusarvonsa. Ne muodostuvat uskonnosta, koulutuksesta ja kasvatuksesta. Silloin ollaan kaltevalla pinnalla.

Isosaari nostaa esille kaikki tuotteet, joita syömme ja joihin pukeudumme. Lompakoita ja kenkiä valmistetaan eläinten nahasta.

– Eettisellä puolella selkä voi olla notkea. Ollaan kriittisiä vain tietyillä osa-alueilla.

Hän puhuu pitkän tovin eläinten hyvinvoinnista. Luotettavaa tietoa eläinten hyvinvoinnista voi saada vain yliopistollisilla tutkimuksilla. Suomessa on useita turkistarhauksesta väitelleitä tohtoreita.

Isosaaren mukaan tutkimuksilla on voitu osoittaa etteivät eläimet kärsi häkkiolosuhteissa.

– Siitoseläinten valintaprosessissa valitaan sellaisia eläimiä, jotka ovat sopeutuneet häkkiin. Eläinten virtsasta voidaan mitata niiden stressitaso. Toinen mittari on lisääntymiskyky eli haluaako eläin tehdä pentuja. Turkiksen on oltava laadukas. Jos eläin ei voi hyvin, laadun voi unohtaa.

Suomalaiset turkistarhaajat puolustavat elinkeinoaan usein vastuullisuudella.

– Meillä on yli kolmenkymmenen kohdan sertifiointijärjestelmä, joka on lakiakin tiukempi.

Moni Euroopan maa on päättänyt kieltää turkistarhauksen, tai harkitsee sen kieltämistä.

Ruotsissa kettujen tarhaus on käytännössä loppunut tiukentuneen lainsäädännön vuoksi. Norja puolestaan aikoo kieltää tarhauksen vuoteen 2025 mennessä. Kalifornia kieltää ensimmäisenä USA:n osavaltiona turkistuotteiden myynnin ja valmistuksen vuonna 2023.

Suomessa lainsäätäjä on suhtautunut myötämielisesti turkistarhaukseen. Isosaari uskoo tarhauksen tulevaisuuteen Suomessa.

– Meillä on pitkät perinteet ja tiukka valvonnan taso.

Jäljelle jää vain kysymys laskukauden päättymisestä. Isosaari ei tiedä milloin käänne tapahtuu. Varmaa on vain se, että jossain vaiheessa uusi nousukausi alkaa.