Paikallisuutiset

Ahdistusta, toivottomuuttakin: Näin yli 70-vuotiaat kokivat kotiin eristäytymisen koronakeväänä –  Ylivieskalaisen Tuokiotuvan kävijät kertovat selviytymiskeinoistaan, katso tuolijumppavideot ja kommentoi juttua

– Tämä on hyvä, nyt minäkin uskallan laulaa mukana, kun laitan mikin kiinni.

Tuokiotuvalla Ylivieskassa lauletaan yhteislauluna Tuuli hiljaa henkäilee Teams-videopuhelualustan kautta. Laulua johtaa ylivieskalainenKerttu Illikainen, kuten hän on tehnyt Tuokiotuvan alusta, vuodesta 2014 saakka.

Laulamassa ovat Tuokiotuvan emäntäIrene Visuri sekäLeena Haapalehto jaKirsi Konttila. Yhteisestä Ovesta ry:n toiminnanjohtajaAnne Isokoski osallistuu yhteislauluun kotoaan, ja jutun alussa oleva sitaatti on hänen suustaan.

Keskipohjanmaa-lehti pääsi seuraamaan läheltä Tuokiotuvan selviytymistä korona-aikana. Tuokiotuvan ovet ovat olleet suljettuina maaliskuun 17. päivästä lähtien eikä ole tietoa, milloin ne voidaan jälleen avata.

Sulun tekee merkittäväksi se, että toimintansa alusta saakka Tuokiotupa on ollut joka päivä auki. Kunnes tuli korona.

Laulutuokio onnistuu kaikkien iloksi ilman laulun kiertämistä tai kaikumista, joten etätuokioita aiotaan jatkaa kunnes kesäkuussa päästään laulamaan Tuokiotuvan pihalle. Sinne voi kokoontua maksimissaan 50 ihmistä.

Mahdollisuus järjestää ryhmätoimintoja ulkona on ensimmäinen askel eteenpäin. Anne Isokoski sanoo sen riittävän alkuun.

– Tosin mahdollisuus avautui aivan ”viime hetkillä”. Katsotaan, miten väki lähtee liikkeelle ja osallistuu, Isokoski sanoo.

Samoin ystäväpalvelussa saadaan ulkoilukaveritoiminta taas käyntiin. Yhteisiä Porinalenkkejäkin on nyt useampia joka viikko, jotta päästäisiin helpommin taas käyntiin ja olisi helppoa lähteä mukaan.

– Tiistaisin aloitamme jälleen myös tuolijumpat tuvan puutarhassa, turvavälit ja käsienpesut huomioiden, Isokoski sanoo.

Kevään aikana Tuokiotupa on siirtänyt toimintaansa digitaaliseen maailmaan, ja esimerkiksi tuolijumpat ovat katsottavissa Tuokiotuvan Facebook-sivuilta taiYouTube-kanavalta.

Kahden kuukauden kotikaranteeni on ollut raskasta aikaa monelle yli 70-vuotiaalle. Läheisten kontaktien, harrastus-, virkistys- ja perhetapaamisten ja muiden tapaamisten puute alkoi pian näkyä.

–  Monet ovat kokeneet yksinäisyyttä juuri siitä syystä, että kohtaamiset ovat jääneet pois. Päivät ovat pitkiä, vaikka lenkilläkin kävisi tai puutarhassa touhuaisi. Kauppareissuillakin tapaa yleensä tuttuja, millä on suuri merkitys. Nyt päivät ovat helposti täyttyneet tyhjästä, Isokoski sanoo.

Tuokiotuvan työntekijät ja vapaaehtoiset ovat kahden kuukauden aikana pitäneet puhelimitse yhteyttä yli 70-vuotiaisiin. Moni vapaaehtoinen on halunnut itselleen lisää tehtäviä auttaakseen muita. He ovat myös olleet mukana jakamassa "koronakirjeitä" maaliskuusta lähtien parin viikon välein. Kirjeissä on infoa, jumppaohjeita ja muita tehtäviä.

– Vaikeimmassa tilanteessa on se osa ikäihmisistä, joka on lähes täysin sulkeutunut kotiin monien viikkojen ajaksi ja monilla heistä tilanne alkaa jo kärjistyä, Isokoski sanoo.

Tuokiotuvan toiminnan keskiössä ovat kotona asuvat ikäihmiset, joista moni ei välttämättä tapaa tai edes kuule ketään toista ihmistä läheskään joka päivä normaalioloissakaan.

Huolten purkaminen puhelimessa on ollut tarpeen. Valtaosa tuntuu pärjänneen hyvin.

– Mutta on puheluissa ilmennyt ahdistustakin, toivottomuutta. Eräs ikäihminen sanoi, että "Toivon joka ilta, että ei aamulla enää tarttisi herätä”, Anne Isokoski kertoo.

Yli 70-vuotiaat ovat pohtineet myös tulevaisuuttaan. Yksi iso huoli on ollut, kun ei voi nähdä lapsenlapsia, ja varsinkin monia vanhimmista on huolettanut, näkeekö heitä enää koskaan.

Myös koronaepidemian jatkuminen huolettaa: "Kuolenko näkemättä, tapaamatta enää koskaan ketään. Mikä on minun tulevaisuus."

Koronataistelua on verrattu myös sodasta selviytymiseen, mikä oli helpompaa, koska sota-aika oli konkreettisempaa: "Mutta kun tätä koronaa ei näe eikä ymmärrä."

Keskusteluissa moni on tuonut esille toiveitaan poikkeustilan jälkeisistä ”kahvikekkereistä”, joissa voi ”tavata, halata ja raatata”. THL:n uudet ohjeet tapaamisista tulivat viime tingassa.

– Puhumattomuus ja myös toisen ihmisen läheisyyden puute ovat lisänneet yksinäisyyden tunnetta karanteeniaikana. ”Ihmisiä on ikävä” ovat monet sanoneetkin, Isokoski kertoo.

Koetun asteinen, pari kuukautta jatkunut eristäytyminen voi Isokosken mukaan aiheuttaa taantumaa toimintakykyyn monilta osin.

–Sosiaalinen yksinäisyys saattaa heikentää puhekykyä, jopa näkö ja kuulokin ovat saattaneet kevään kuluessa heikentyä.

– Nämä kaikki tai vaikka yksikin aiheuttavat epävarmuutta liikkumiseen ja siten fyysinen toimintakyky alkaa heikentyä ja myös mieliala luonnollisesti laskee. Kierre on valmis, Isokoski sanoo

Kun arvioidaan THL:n ja hallituksen ohjeita yli 70-vuotiaille, Isokoski toivoo, että niissä olisi selkeämmin kerrottu mitä voi tehdä ja mitä kaikki arjessa tarkoittaa yli 70-vuotiaille.

– Kiellot ja rajoitukset ovat kyllä nyt liikaa korostuneet. Ohjeistukset ja rajoitukset ovat näkyneet uutisoinnissa kärjistyneinä. Tiedottamisella on suuri merkitys ja valitettavasti nyt sekä epätietoisuutta että väärinkäsityksiä on ollut turhan paljon.

Onneksi tämän viikon ohjeistukset olivat jo selkeämmät ja monipuolisemmat.

Isokoski muistuttaa, että ikäihmiset, kuten muutkin suomalaiset, ovat kuuliaista kansaa, joten rajoituksia on luettu tarkasti eikä noudattamisesta lipsuta.

Tuokiotuvan kävijätMarjatta Kaunisvesi (80) jaLiisa Pisilä (69) tuntevat hyvin ikäihmisten tilanteen. Molemmat ovat soittaneet ystäväpuheluita muille tuokiotupalaisille.

– Olen kysellyt, että mitä kuuluu ja että miten voit. Useimmat sanovat, että kiitos ihan mukavasti, mutta kyllähän tämä yksitoikkoiselta tuntuu, Pisilä sanoo.

Kaunisveden kokemus on, että yli 70-vuotiaat pärjäävät kotonaan ihan hyvin rajoituksista huolimatta.

– He ovat aina iloisia, kun joku soittaa. Puhelinsoitto voi olla hyvinkin tärkeä, Kaunisvesi sanoo.

Hän ymmärtää kurjan olon iskevän helposti.

– Joskus on ollut matalapainepäiviä. Minä itken herkästi mutta sitten ajattelen, että höpsistä, se menee ohi, Kaunisvesi hymyilee.

– Osaltaan auttaa tämä vuodenaika, kun lämpenee ja on valoisaa. Sekin vaikuttaa mielialaan, Pisilä sanoo.

Molemmat pitävät THL:n uusia ohjeita sopivina.

– Ollaan varovaisia edelleen, Pisilä sanoo.

Hän suunnittelee, että ilmojen lämmetessä hän voi kutsua lasten perheet pihalle syömään. Kaunisvesi on jo näin tehnyt, rajoitukset huomioiden.

– Olisi harmi, jos epidemia tulee uudestaan syksyllä ja tulee samat määräykset. Marraskuu on synkkää aikaa olla kotona, Kaunisvesi sanoo.

Epidemian aikana Kaunisvesi on oppinut uusia digitaitoja sekä lastenlapsilta että Tuokiotuvan Annelta. Kaunisvesi opetteli ensin käyttämään älypuhelinta, jonka hänen poikansa osti hänelle.

– Olemme lähetelleet viestejä sekä pidetty tietokilpailuja. Onhan se ollut opettelua, mutta kannettavalla tietokoneella toimiminen on ollut helpompaa. Olen osallistunut Teamsin kautta lukupiiriin, Kaunisvesi kertoo.

Myös Pisilä on saanut oppia lapsenlapsilta, myös kymmenvuotiaalta.

– Digioppaassakin sanottiin, että jos et ymmärrä, niin kysyä naapurin 10-vuotiaalta, Pisilä nauraa.

Hän on osallistunut myös Tuokiotuvan tuolijumppavideoiden tekoon.

– Tämä porukka ei enää jännitä. Uskaltaa olla lapsellinenkin ja heittäytyä, Pisilä kertoo.

Digiosaaminen ei kuitenkaan ole uutta Tuokiotuvalla. Erilaisia digi-opastuksia on järjestetty tuvalla vuodesta 2014 lähtien, mutta korona-aikana tuvan toimintaa on järjestetty WhatsAppin, Teamsin, Facebookin ja viimeisimpänä YouTuben kautta.

Tuokiotuvan etäjumpat on viime tiistaista lähtien julkaistu yhdistyksen Facebookissa ja niitä voi katsoa myös YouTube-kanavalta.

– Poikkeusaikana aloitimme erilaisia ”etäryhmiä”. Suosittu on ollut WhatsApp -tietovisailu aina torstaisin.

Digiloikkaa on loikattu myös järjestämällä Teams-videopuhelualustalla hyvinvointikutsuja eri teemoilla sekä viimeisimpänä keskiviikon yhteislaulutuokio.

Sulun aikana Tuokiotupa on sopeuttanut toimintaa niin, että jokainen voi osallistua vaikkei digiosaamista tai laitteita olisikaan. Tavallinen puhelin ja esimerkiksi ryhmäpuhelut ovat usein käytössä.

Jos ikäihmisellä on käytössä älypuhelin, Isokoski suosittelee WhatsAppin käytön opettelemista.

– Se on monipuolinen ja toimii tekstein, äänellä ja myös kuvaa saa mukaan. Älypuhelimen se tosin vaatii, mutta siitä on hyvä aloittaa ja pärjää mainiosti.

Korona-aika on kurittanut myös Tuokiotuvan taloutta.

– Kiinteistön kiinteät kulut kuten sähkö, vesi ja jätehuolto pitää maksaa koko ajan. Kuten myös toimistohuoneen vuokra. Niitä on maksettu kahvinmyynnillä, jota nyt ei ole, Isokoski kertoo.

Toiminnan päärahoitus tulee tälle vuodelle sosiaali- ja terveysministeriöltä, ja syyskuussa toiminnalle haetaan jatkorahoitusta taas ensi vuodelle. Tästä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA antaa tarkempaa ohjeistusta kesän jälkeen. Myös toiminnan tuloksellisuusraportointi tulee muuttumaan, Isokoski tietää.

- Jo ennen koronaa, Veikkauksen tilanteen takia myös STEA:n kautta ohjautuvien avustusmäärien ilmoitettiin pienenevän ensi vuodelle, joten tilanne on monin tavoin mielenkiintoinen ja vähintäänkin haastava myös taloudellisesti.

//22.5. kello 18.28 Muokattu otsikkoa.

Lue myös: KTM Anne Isokoski johtaa Ylivieskassa ainutlaatuista Tuokiotupaa, joka toimii ikäihmisten yksinäisyyttä vastaan: Jokainen ihminen pitää kohdata. Tiskit joutavat odottamaan, mutta ihmiset eivät