Paikallisuutiset

Kun tuli karkaa, edes juosten ei tahdo pysyä mukana – Kuukauden kestänyt maastopalokausi pistää alueen pelastuslaitosten voimavarat koetukselle: "Toukokuu on herkintä ja kriittisintä aikaa"

Maastopalojen syttymissyyt ovat mitä moninaisimmat. Varsin usein palo saa alkunsa ihmisen toiminnasta.

Maastopalokausi on ollut käynnissä huhti-toukokuun vaihteesta asti eli noin kuukauden. Ajankohta ei ole poikkeuksellinen.

Tehtäviä on tullut tipotellen toukokuun alkupuolella. Tahti on kiivastunut sitä mukaa, kun lämpötila on noussut ja pintakosteus maastossa vähentynyt. Viikko sitten maanantaina sammutettiin noin kymmenen hehtaarin laajuista maastopaloa Lestijärvellä.

– Muutaman päivän ajan on ollut vilkasta. Lauantaina ilman suhteellinen kosteusprosentti putosi alle 20 prosentin, mikä todellakin kuivatti maaston. Ei ole satanut vettä, joten maasto voi syttyä pienestäkin kipinästä, Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen pelastusjohtajaJaakko Pukkinen kuvaili tiistaina.

Paloletkut on pesty ja ripustettu kuivumaan Lestijärven maastopalon jäljiltä. Kuvassa Kimi Nygård Kannuksen paloasemalla tiistaina.

Ei ole satanut vettä, joten maasto voi syttyä pienestäkin kipinästä. Jaakko Pukkinen Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja

Toukokuu on Pukkisen sanoin ”herkintä ja kriittisintä aikaa”. Tuolloin aluskasvillisuus ja metsäpohjat ovat kuivia ennen kuin alkaa vihertää. Jokilaaksojen pelastuslaitoksen palopäällikköJouni Pummila sanoo, että seuraava piikki metsäpaloineen osuu tyypillisesti keskikesän tienoille.

Vuosittain Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselle tulee Pukkisen arvion mukaan joitakin kymmeniä maastopalotehtäviä. Jokilaaksojen pelastuslaitoksen lähettämistä tilastoista ilmenee, että tähän mennessä vuonna 2020 on ollut 28 maastopaloa (tilanne tiistaina 26.5.).

Kuuma ja vähäsateinen kesä 2018 oli maastopaloa maastopalon perään. Jokilaaksojen pelastuslaitoksen hälytystehtävädiagrammissa maastopalojen pylväs kohosi tuona kesänä 199 tapaukseen. Pukkisella ei ole antaa tarkkoja lukumääriä, mutta suullinen todistajanlausunto sen vahvistaa: kiirettä piti.

Paloletkut kulkevat toistakymmentä metriä pitkän linjaston läpi.

Maastopalojen syttymissyitä riittää: voimalinjoihin lentänyt lintu, salama, maastoon heitetty tupakan tumppi, karannut kulotus tai roskien poltto, työkoneen aiheuttama kipinä, tulitikkuleikit.

Listaus on lopetettava tähän taitollisista syistä paperiaviisin puolella. Annetaan olla täällä verkossakin. Luettelosta voi tehdä ainakin yhden päätelmän: ihminen on usein osallisena maastopaloon.

Ilkeyttään pelastuslaitokset eivät siis patista ihmisiä pitämään tulentekovälineet sammuksissa. Ne ovat nähneet niin monta kertaa, mitä seuraa, kun harkitsemattomasti sytytetty avotuli ei pysy luojansa hallinnassa.

Jos isälliset muistutukset eivät tehoa, sanktioiden luulisi menevän perille. Kun maastopalo on sytytetty tahallaan tai syttynyt huolimattomuuden takia, pelastuslaitoksen on ilmoitettava siitä poliisille.

– Poliisi harkintansa mukaan lähtee syyttämään. Se on pelastusrikkomus, Pummila painottaa.

Maastopaloihin on varauduttu monin tavoin pelastuslaitoksissa. Kalustotarkistus on tärkeä muttei ainoa osa varautumista.

– On olemassa metsäpalosuunnitelma, johon on listattu muun muassa kalustolliset tarpeet ja alueelliset riskikohteet. On mietitty veden saanti luonnonvesilähteistä sammutusautoihin, Pummila ruotii.

– Meillä on merkittävät suunnitelmat isoihin maastopaloihin. Maastopaloja varten on suunniteltu johtamisjärjestelmät, joita kehitetään joka vuosi, Pukkinen täydentää.

Kannuksen paloaseman uumenista löytyy sammuttajille tarkoitettu vesivarasto.

Jotta maastopalon voi sammuttaa, se on ensin löydettävä. Havainto tehdään lintuperspektiivistä vapaaehtoisten kulolennolta tai ruohonjuuritasolta. Paikalle saapuvien yksiköiden määrä riippuu palon suuruudesta. Mitä täsmällisemmän tiedon ilmoittaja antaa, sen parempi.

– Jos on pieni palo eikä ole leviämisvaaraa, lähetetään yhden paloaseman yksiköt. Jos on suuri palo, laitetaan etupainotteisesti neljän viiden aseman yksiköt.

– Päivystävä palomestari ottaa tarvittaessa lisäresursseja käyttöön. Ensimmäinen yksikkö paikalla aloittaa sammuttamisen ja informoi, paljonko lisävoimia tarvitaan. Kun palo on sammutettu, maanomistajalle jää jälkivartiointi, Pukkinen paketoi lyhyesti sammutustyön kulun.

Kun esimerkiksi neljä vierekkäistä paloasemaa on saman tehtävän kimpussa, on nostettu normaalia valmiusastetta. Yksiköitä liikutellaan tarvittaessa kauempaa tyhjiksi jääville paloasemille, jotta valmius hoitaa muut onnettomuustehtävät säilyy.

– Paikataan toisella yksiköllä, jos jossain on tyhjää. Tämä on palapelin rakentamista. Asiakas on keskiössä, Pukkinen niputtaa.