Paikallisuutiset

Helppoa ja mukavaa neulaspolkua sekä oikein kunnon röllikivikkoa – Yli 20 vuotta maastopyöräilyä harrastanut nivalalainen Jukka Kivirinta kertoo, että tältä alueelta löytyy maastopyöräilyreittejä jokaisen makuun

Ulos ja luontoon.

Siinä on kiteytettynä suomalaisten käytös korona-aikana, kun sisäliikuntapaikat ovat olleet kiinni. Nivalalainen maastopyöräilyaktiiviJukka Kivirinta sanoo, että metsäpoluilla on näkynyt selkeä muutos tänä keväänä.

– Ei täällä (Pyssymäellä) yksin tarvitse olla, kun täällä käy pyöräilemässä. Varsinkin kävelijöitä ja vaeltajia on ollut paljon. Ja kyllä täällä aina myös muita pyöräilijöitä näkyy.

Kivirinta hurahti maastopyöräilyyn yli 20 vuotta sitten. Ajettuja kilometrejä on takana paljon, mutta maastopyöräilyssä viehättävät edelleen samat asiat kuin alkuaikoina.

– Tässä kiehtoo erityisesti se, että metsässä saa ajaa rauhassa. Ei ole autoja, vaan sen sijasta kuulee linnunlaulua. Juuri oli työpaikalla puhetta, että aika moni kuuntelee lenkkien aikana musiikkia tai äänikirjoja. Minulla ei ole ollut varmaan kymmeneen vuoteen nappeja korvissa. Älämölöä on muutenkin joka puolella ihan liikaa. Metsässä sitä ei ole, vaan siellä on rauhallista, Kivirinta selvittää.

Ennen maastopyöräilystä innostumistaan Kivirinta harrasti yleistä kuntoliikuntaa kuten rullaluistelua, laskettelua ja golfia. Maastopyöräilyn pariin Kivirinta päätyi varsin tavanomaista reittiä.

– Kaveri houkutteli mukaan ja siitä se sitten lähti. Into kasvoi sitä mukaa, kun omat taidot kehittyivät.

Maailma on täynnä tapauksia, joissa joku on innostunut jostakin lajista, mutta aloittanut uuden harrastuksen liian vaativalta tasolta. Kivirinta muistuttaa, ettei aloittelijan kannata lähteä heti vaativille poluille.

– Kannattaa pyytää kaveriksi joku, joka on maastopyöräilyä jo harrastanut. Sitten vain lähdetään hissuksiin ajelemaan ja opettelemaan. Ensin kannattaa harjoitella jossakin helpommassa paikassa, kuten metsäautoteillä. Siihen aina väliin pikkuisen polkua sekaan, niin siitä se lähtee. Missään nimessä ei kannata aloittaa liian vaativasta maastosta. Minulle kävi kerran niin, että ostin liian vaativat laskettelusukset. Pakko myöntää, että sinä talvena harrastus kärsi paljon, Kivirinta opastaa.

Urallaan maastopyöräilyn 50-vuotiaiden SM-kullan ja kaksi pronssia saavuttanut Kivirinta lopetti aktiivikisaamisen kolme vuotta sitten. Kiivaimmillaan Kivirinta kisasi kuukaudessa kolmena viikonloppuna, joten aika monet maastot Suomessa ovat tulleet tutuksi. Luonnollisesti myös tämän alueen tarjoamat mahdollisuudet.

– Täällä on vaikka ja mitä. Aloittelijalle on oikein mukavia reittejä Kalajoen ympäristössä. Helppoa, mukavaa ja tasaista neulaspolkua, jossa on välillä pieniä haasteita. Kokkolan alue puolestaan tarjoaa ihan varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä löytyy oikein kunnon röllikivikkoa, mutta myös oikein mukavaa polkua, Kivirinta listaa.

Muista hyvistä kohteista Kivirinta mainitsee Huhmarin alueen Ylivieskassa sekä tietysti kotoisan Pyssymäen Nivalassa. Vaihtoehtoja maastopyöräilijöille on tarjolla, mutta moni ei niistä tiedä.

– On äärettömän paljon kiinni siitä, että emme ole osanneet markkinoida meidän reittejä. Jollakin tavalla pitäisi saada kunnat mukaan markkinoimaan paikallisia harrastepaikkoja. Nyt olisi otollinen hetki, kun luonto kiinnostaa eikä ulkomaille pääse kovin helpolla. Jokainen, joka tänne tulee, jättää rahaa jonnekin. Jossakin pitää syödä ja jossakin pitää yöpyä. Maastopyöräilymahdollisuuksien markkinoiminen toisi varmasti sen pienenkin panoksen takaisin.

Toki myös niitä kohteita on, joita on osattu markkinoida. Kivirinta antaa Kalajoelle kiitokset siitä, että siellä pyöräilykin on hoksattu hyvänä mahdollisuutena. Pyssymäen rata puolestaan tunnetaan maastopyöräilijöiden keskuudessa hyvin. Erityisesti reilun kilometrin mittainen osuus, Miljoonan kiven polku, tuo maastopyöräilijöitä Pyssymäelle kokeilemaan rajojaan.

– Tuon pätkän tietävät kaikki, jotka ovat pyöräilyä vähänkään kilpailumielessä harrastaneet. Täällä käy yllättävän paljon sellaisia ulkopaikkakuntalaisia, jotka ovat työ- tai lomamatkalla ja pysähtyvät Pyssymäellä ohikulkiessaan. Pysähtyvät tässä, käyvät ajelemassa ja jatkavat matkaa, Kivirinta tietää.

Myös se helpottaisi maastopyöräilystä kiinnostuneiden lomalaisten matkasuunnitelmia, jos joltakin nettisivulta löytyisi kattavasti kaikki tarjolla olevat reitit.

– Tällä hetkellä on paljon kehitelmiä, jotka jossain vaiheessa johtavat johonkin. Aika paljon porukka on mennyt Facebookiin, jossa on paljon erilaisia, joko suljettuja tai avoimia ryhmiä. Niistä löytyy reittejä, samoin paikallisten pyöräilyseurojen sivuilta. Tällä alueella tietoa on hyvin esimerkiksi Kokkolan Kammenkiertäjien sivulla, Kivirinta opastaa.

Kivirinnan mukaan maastopyöräily on saanut Suomessa vankan jalansijan.

– Oikeastaan 2000-luvun alkupuolella suosio lähti ensimmäisen kerran kunnolla nousuun Suomessa. Silloin varsinkin kilpailutoiminta alkoi kunnolla vilkastumaan, kun lähdettiin ottamaan Virosta mallia, että miten sitä voidaan hoitaa. Tasainen ja rauhallinen kasvu jatkui kymmenisen vuotta.

Iso harppaus maastopyöräilyn suosiossa tapahtui läskipyörien tultua markkinoille. Viimeisten 2–3 vuoden aikana suosio on lisääntynyt sähkömaastopyörien myötä.

– Moni kysyy, onko sähköpyöräily pyöräilyä ollenkaan. Kyllä siinäkin tulee hiki, mutta se tulee eri tavalla. Luomupyörällä hiki tulee, kun noustaan ylämäkeen. Sähköpyörällä hiki tulee alamäissä, koska ne pystyy ajamaan niin paljon rajummin ja nopeammin. Koska sähköpyörä painaa yli puolet enemmän, sen heitteleminen on raskasta kunnon alamäessä, Kivirinta kertoo.

Vaikka Kivirinta ei ole juuri tällä hetkellä itselleen sähköpyörää hankkimassa, suosittelee hän sitä muille.

– Se on äärettömän hyvä vehje. Sillä voi lähteä liikkeelle myös huonokuntoisempi tai sellainen henkilö, jolla on jotain terveysvaivaa. Tiedän perheitä, jotka ovat voineet hävittää kakkosautonsa ihan sen takia, että ovat hankkineet sähköllä toimivat läskipyörät. Siihen kärry perään, niin saa ostokset ja lapset kuljetettua. Sähköläskipyörä on aivan loistava peli lyhyillä etäisyyksillä kaupunkiolosuhteissa, Kivirinta kehuu.

Aktiiviuran päättymisen jälkeen Kivirinta on jättänyt kaikkein haastavimpien maastojen kiertämisen vähemmälle. Suomessa metsää riittää ja se tietää sitä, että täällä riittää myös metsäautoteitä. Kivirinta vihjaa, että metsäautotiet ovat erittäin hyvä paikka maastopyöräilyn harrastamiselle.

– Nykyään varmaan noin 70 prosenttia kilometreistäni tulee ajettua metsäautoteillä. Jos kotoa lähden, voin tehdä noin 200 kilometrin lenkin, johon tulee vain noin 15 kilometriä asfalttia. Tuolle reitille tulee metsäautoteitä, peltoteitä sekä kyläteitä. Ja pääsääntöisesti saan ajella luonnon rauhassa, Kivirinta fiilistelee.

Kuten muussakin harrastamisessa, myös maastopyöräilyssä välineillä on väliä. Vanha sääntö pätee tälläkin kertaa: halvalla ei välttämättä saa hyvää.

– Puhutaan maastopyöristä tai läskipyöristä, niin summassa saisi olla neljä numeroa, että saa kunnon pyörän. Käytettyjä pyöriä ei kannata karsastaa yhtään, sillä minäkin olen ostanut sekä läskipyöräni että kilpapyöräni käytettynä. Se toki on iso ongelma, että käytetyt läskipyörät menevät kaupaksi todella nopeasti, Kivirinta vinkkaa.

Toki sekin vaihtoehto kannattaa muistaa, että maastopyöräilyyn voi tutustua vuokrapyörällä.

– Hiihtokeskuksilla on kesätoimintaa ja niistä voi pyöriä vuokrata. Tarjolla on niin läski- kuin maastopyöriä. Ja löytyy sekä luomu- että sähköpyöriä, joita voi kokeilla, Kivirinta sanoo.