Paikallisuutiset

Varjoja Tokion olympialaisten yllä – Koronaviruspandemian vuoksi ensi kesään siirrettyjen kesäolympialaisten järjestäminen on yhä epävarmaa. Yli puolet urheilijoiden kisapaikoistakin on jakamatta

Olympiakomitean huippu-urheilujohtajaMika Lehtimäki vastaa maanantaiaamuna puhelimeen työpaikaltaan. Menossa on normipäivä toimistolla.

Jos vuonna 2020 arki olisi soljunut normaalisti, Lehtimäki olisi Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevan konttorin sijaan Tokiossa. Kesäolympialaisissa olisi maanantaina alkanut viimeinen kisaviikko. 32:nnen olympiadin kisat huipentuisivat tänä viikonloppuna.

– Niin, yleisurheiluviikkohan olisi nyt meneillään. Jossain siihen liittyvässä hommassa olisin mukana. Sen tarkemmin en muista, kun kalenteri piti keväällä pyyhkäistä uusiksi, Lehtimäki vastaa.

Niinpä. Maailmaa kiertävän koronaviruspandemian vuoksi yksi jos toinenkin kalenteri on pyyhkäisty tänä vuonna uusiksi. Niin kävi myös Lehtimäellä, joka normioloissa olisi viettänyt viisi viikkoa Tokiossa.

– 13. heinäkuuta olisi ollut lähtö Tokioon. Ensin neljä viikkoa olympialaisissa, sitten viikoksi kotiin ja vielä viikoksi paralympialaisiin, Lehtimäki kaivaa aikataulujaan.

Ensimmäiset tiedot uudesta virustyypistä alkoivat vuodenvaihteessa kiiriä Kiinasta maailmalla. Tuossa vaiheessa uutinen kuitattiin yleisesti olankohautuksella, mutta kevään edetessä sävy muuttui. Viimeistään keväällä koronahelvetti oli irti.

– Tilanne alkoi valjeta kaikessa vakavuudessaan keväällä, kun Italiasta alkoi kuulua karmeita uutisia ja pian tauti levisi Espanjaan ja Ranskaan. Kesän olympialaisten näkökulmasta huoli kasvoi, kun tajusin, kuinka oleellinen aika esimerkiksi olympiakarsintojen kannalta on maalis–toukokuun välinen aika, Lehtimäki muistelee.

Tokion kesäkisojen peruminen tai siirtäminen tuli nopeasti yhä todennäköisemmäksi.

– Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) luonnollisesti aika pitkään panttasi lopullista päätöstä. Kyse on kuitenkin niin suuresta tapahtumasta, että asiasta pitää olla täysi varmuus.

Varmuus tuli 24. maaliskuuta, jolloin KOK ja Japanin pääministeri Shinzo Abe tiedottivat, että Tokion kisoja siirretään vuodella eteenpäin.

Maaliskuussa urheiluelämä hiljeni täydellisesti meillä ja maailmalla – mitä nyt Valko-Venäjällä ja Tadzhikistanissa annettiin mennä koronasta piittaamatta. Hiljaiselo kesti kesään, jonka jälkeen urheilussakin alkoi hiljalleen paluu kohti uutta normaalia.

Mutta silti. Voidaanko Tokion olympiakisoja järjestää ensi vuonnakaan?

– Minulta ei siihen tässä kohtaa irtoa lausuntoa. Se olisi turhan painava lausunto. Henkilökohtainen ja varmasti koko urheilevan maailman toive on, että kisat voidaan järjestää. Sitä viestiä viemme eteenpäin ainakin siihen asti kunnes joku toisin kertoo. Ylipäätään olen tältä pohdinnalta pitänyt itseni tietoisesti sivussa. Päättäjät ovat toisaalla: he tekevät päätökset ja sen mukaan eletään.

Naulaamatta lopullista kantaa kiinni, yleisellä tasolla voi kuitenkin spekuloida. Kun katsoo tilannetta maailmalla, pandemia on edelleen valloillaan Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, samoin Afrikassa. Aasiassa, Australiassa ja Euroopassa on huolestuttavia merkkejä alkavasta toisesta aallosta, joka on nousemassa rajoitusten purkamisen myötä.

–  Jokainen voi päätellä, että kiirus tulee. Jo ensi vuodenvaihteessa näkymän pitäisi olla selkeästi parempi, jotta karsintasysteemi voitaisiin turvallisesti käynnistää keväällä. Esimerkiksi olisi pystyttävä purkamaan maailmanlaajuisesti matkustusrajoitukset, Lehtimäki huomauttaa.

Jos koronatilanne helpottuu, joka tapauksessa olympiakarsinnoille tulee maailmanlaajuinen kiire ensi vuoden alkupuoliskolla. Tokion kesäkisoissa on mukana noin 12 000 urheilijaa, noin puolet paikoista on vielä jakamatta. Se on paljon.

– Yksi mahdollisuus on muuttaa olympialaisten karsintasysteemiä. Kyllä kisoihin urheilijoita saadaan, mutta sitten pitäisi karsinnoissa oikoa aika paljon, Lehtimäki lisää.

Suomella on tällä hetkellä 15 paikkaa Tokioon 2021. Seitsemän urheilijaa on jo valittu kisoihin. Kaikkia maapaikan hankkineita tai esimerkiksi yleisurheilussa tulosrajan rikkoneita urheilijoita ei ole vielä valittu.

– Moni on pitänyt määrää tässä vaiheessa vähäisenä, mutta olimme keväällä aikataulussa, jonka mukaan Tokion kokoonpano olisi ollut lähellä Rion 2016 lukemia (54 urheilijaa). Sitä paitsi tänä kesänä suomalaiset yleisurheilijat ovat tehneet niin hyviä tuloksia, että yleisurheilujoukkueen koko olisi ollut aikaisempia kisoja suurempi.

Lehtimäkikin kohdistaa toiveensa lääketieteeseen.

– Jotta tilanne vuodenvaihteen 2021 tienoilla olisi parempi, lääketieteessä pitäisi ottaa huomattavia edistysaskelia esimerkiksi rokotteen kehittämisen, valmistamisen ja jakelun suhteen. Koska en ole lääketieteen asiantuntija, en voi tietää, kuinka realistinen tämä toive on.

Eli ei voi kuin odottaa, seurata tilannetta, yrittää omilla toimillaan pitää tartunnat kurissa – ja toivoa parasta.

Urheilijoiden karsinta ja olympiapaikkojen jako on vain yksi isoista ratkaistavista kysymyksistä. Heinäkuun lopulla Tokion kesäolympialaisten toimitusjohtaja Toshiro Muto esitti, että kisojen yleisömäärää saatetaan rajata tartuntojen leviämisen estämiseksi.

– Jos kisoihin tulee 12 000 urheilijaa, tarvitaan suurin piirtein saman verran valmentajia, huoltajia, taustahenkilöitä. Kun siihen päälle lisätään vielä toimitsijoiden määrä, puhutaan liki 30 000 ihmisen kuplasta. Eli kyse on täysin eri kokoluokan operaatiosta verrattuna esimerkiksi tänä kesänä NBA:ssa ja NHL:ssä toteutettuihin kupliin. Ei sitä käytännössä voida toteuttaa samaan tapaan olympialaisissa, Lehtimäki arvioi.

Yleisömäärien rajaaminen on Lehtimäen mukaan vaihtoehto, jota vakavasti harkitaan.

– Yleisömäärien rajaaminen iskee eniten järjestäjiin juuri talouden kautta. Olisi taloudellisesti todella kova isku, jos kisat vietäisiin läpi ilman yleisöä. Mutta kesäkisoissa on kyse myös maailmanlaajuisesta tv-tapahtumasta. Niillä tuloilla on myös merkitystä, kun mietitään millä ehdoin olympialaiset voitaisiin viedä läpi, Lehtimäki pohtii.

Eikä tässä vielä kaikki. Vain seitsemän kuukautta Tokiosta 2021 odottavat Pekingin talviolympialaiset 2022. Kuinka realistinen vaihtoehto niiden kisojen toteutuminen on?

– Se on seitsemän kuukautta realistisempi vaihtoehto. Jos Tokio perutaan kokonaan, eihän se hyvältä näytä Pekinginkään suhteen. Tosin talvikisat ovat selvästi pienempi tapahtuma, eikä kaikista maanosista tule yhtä mittavalla tavalla osanottajia. Esimerkiksi Riossa 2016 olympiamitalin sai 87 maan edustaja, 2018 Pyeongchangissa osallistuvia maita oli 92. Siinä on se mittasuhde-ero. Rioon 2016 osallistui urheilijoita 207 maasta.

Lehtimäki sanoo, että edustustason urheilijoihin on pitkin poikkeuksellista kevättä ja kesää pidetty yhteyttä.

– On keskusteltu ihan käytännön arkeen liittyvistä asioista heti maaliskuun alusta tähän päivään asti ja käydään edelleen. Tässä tilanteessa pitää kiittää suomalaista yhteiskuntaa, viranomaisia ja kuntapäättäjiä hyvästä yhteistyöstä, jolla olympiatason urheilijat ovat päässeet poikkeusoloissa harjoittelemaan.

Lehtimäki lisää, että huippu-urheilijoiden on normiarjessakin oltava valmiita ottamaan erilaista palautetta vastaan ja reagoimaan siihen.

– Huippu-urheilijat ovat sopeutumisen maailmanmestareita.

Sekin on muistettava, ettei tilanteeseen oltu varauduttu. Viime kesänä kellekään ei olisi tullut mieleen, että nyt oltaisiin tällaisessa tilanteessa.

– Toki valtava massa kansallisen tason urheilijoista on myös tilanteesta kärsinyt, mutta huippujemme tilanne on ollut hyvä verrattuna moneen muuhun maahan. Suomalaiset ovat saaneet kilpailuetua, jos mietitään lähtötilannetta ensi kauteen. Esimerkiksi yleisurheilukilpailuja on voitu järjestää, samoin palloilusarjat ovat käynnistyneet ja muukin urheiluelämä heinäkuun alusta lähtien.

Mitä tämä poikkeusaika on opettanut urheiluliikkeelle?

– Mittasuhteita. Sen se opetti nopeasti, että mikä on urheilun paikka. Vaikka kuinka olisi tulosorientoitunut ihminen, oppii ymmärtämään asioiden todellisen merkityksen. Isojen terveyskysymysten rinnalla urheilu on mitätön asia, Lehtimäki aloittaa.

Sitten on kolikon toinen puoli.

– Urheilulla on yleismaailmallinen merkitys ihmisten vapaa-ajan kannalta. Tässä suhteessa huippu-urheilulla on oma arvonsa. Tänä kesänä oli tulossa oikein urheilun supervuosi jääkiekon MM-kisoineen, EM-futiksineen ja kesäolympialaisineen. Moni suunnitteli lomansakin niiden mukaan. Monelle tuli iso tyhjiö, kun urheilu keväällä nykäistiin kokonaan pois. Yleensäkin asian arvon huomaa vasta silloin, kun se viedään pois.