Paikallisuutiset

Missä ovat Muori ja Vaari? Kaarina Ahvenjärvi on tunnetun ylivieskalaisen puutarhan perustaja, joka päätti lopettaa työnteon 82-vuotiaana: "Tietysti se on haikeaa"

Viime kevät mullisti tunnetun ylivieskalaisen puutarhayrittäjänKaarina Ahvenjärven ja hänen miehensäMarkun elämän. He olivat tottuneet käymään joka päivä töissä poikansa Juha Ahvenjärven puutarhalla Ylivieskan Niemelänkylällä.

– Juha nousi oikein ylös seisomaan sanoi, että nyt tuli korona ja että muori ja vaari rupeavat pysymään kerrostalossa.

Pariskunnan oli pakko totella, kun kaikki yli 70-vuotiaat määrättiin karanteeninomaisiin olosuhteisiin. Tytär Ulla toi maskin kanssa ruoat ulko-ovelle ja pariskunta totuttautui pysyttelemään neljän seinän sisällä.

– Kaksi viikkoa oli aika hankalaa aikaa. Ravasin ikkunasta toiseen ja katselin ulos. Sitten aloin kutomaan sukkia, ja Markku katsoi vieressä sohvalla televisiota.

Kun eristäytyminen kesäkuussa päättyi, olo oli kuin pienellä lintusella. Pariskunta pääsi taas käymään Niemelänkylällä puutarhalla mutta vain kahvilla. Korona-aika antoi mahdollisuuden lopettaa työnteko, mitä vanhempiensa hyvinvoinnista huolehtivat lapset olivat toivoneet.

– Tiskin taakse minulla ei ole enää asiaa, Kaarina Ahvenjärvi selittää.

Ratkaisu jättää työnteko vasta 82-vuotiaana kertoo työnteon mieluisuudesta. Viime vuodet Muori ja Vaari kävivät puutarhalla tekemässä töitä ilman palkkaa.

– Olen aina viihtynyt täällä. Semmoinen henkireikä tämä on ollut minulle. Tavallaan koti on täällä, vaikka asumme muualla, Kaarina Ahvenjärvi sanoo.

Puutarha on hänelle rakas paikka, sillä pihapiirissä sijaitsee omakotitalo, jonka Ahvenjärvet ostivat ja remontoivat vuonna 1978. Nykyään siinä asuu heidän poikansa Juha Ahvenjärvi, joka jatkaa perheyritystä.

Ylivieskalaisille Ahvenjärven puutarha on käsite. Kaikki puhuvat Ahvenjärven puutarhasta, vaikka yrityksen nimi on oikeasti Piha ja Puutarha. Tämän nykyisin hyvin trendikkään nimen omiminen eri toimijoiden käyttöön kismittää Kaarina Ahvenjärveä hieman.

– Se oli meillä ensimmäisenä, me valittiin se, hän muistuttaa.

Piha ja Puutarha on Kaarina Ahvenjärven perustama yritys. Kaikki sai alkunsa hyvin pienestä. Kaarina Ahvenjärvi myi kuutisen vuotta kukkia Kaarinan Kukkakioskista, joka sijaitsi Ylivieskan vanhan torin laidalla.

Sitä ennen hän oli töissä Hankkijan puutarhakaupassa. Hankkijan päätettyä lopettaa puutarhakauppa, Kaarina Ahvenjärvelle tarjottiin mahdollisuutta ostaa liiketoiminta.

– Se oli kova paikka minulle ryhtyä pystymetsästä kauppiaaksi. Mietin asiaa ja totesin, että eipä siinä ole muutakaan keinoa. Aletaan pitää kauppaa.

Yritystoiminnan aloittamiseen tarvittiin rahaa, mutta paikallinen pankki ei suostunut lainaamaan 5 000 markkaa.

– Se tuntui aivan mahdottomalta. Sitten muistin, että Kannuksessa on pankki, josta saa rahaa.

Pankki oli Kansallisosakepankki ja lapsuudesta tuttu Kannuksesta kotoisin olevalle Kaarina Ahvenjärvelle.

– Siitä pikkuhiljaa alettiin myyntiä ja perhettä kasvattamaan, hän muistelee.

Muutaman vuoden kuluttua toiminta keskitettiin Niemelänkylälle, jossa sijaitsee nykyään kahdeksan kasvihuonetta. Myös perheen tyttäret, toinen kausityöntekijänä, ovat töissä perheyrityksessä, joka siirtyi vuonna 1997 Juha Ahvenjärven omistukseen.

Kevään ja kesän aikana moni asiakas on kysynyt, missä Muori ja Vaari ovat. Se on Ahvenjärvien arvonimi, jota käyttävät myös monet puutarhalla käyvät lapset.

– Meille on tullut ikää sen verran, että oli jäätävä pois täältä. Tietysti se on haikeaa, mutta aikansa kutakin.

Haikeutta tuntevat varmasti monet asiakkaatkin. Moni on vuosien varrella kokenut antoisaksi kaupanteon juuri Kaarina Ahvenjärven kanssa, joka on luonteeltaan pirteä ja kannustava.

– Toivottavasti olen voinut antaa ihmisille piristystä. En ole koskaan ajatellut niin. Liike-elämä on ollut ihanaa, on ollut monenlaista mukavaa päivää.

Ensi vuoden huhtikuussa Kaarina Ahvenjärvelle tulee täyteen 40 vuotta puutarhalla. Kaikki puutarhan työt ovat olleet hänelle lapsesta saakka mieluisia.

– Parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun olen perkannut vanhoja orvokkeja. Koen autuaallisia hetkiä, kun voin nyppiä pois ikääntyneitä kukkia.

Kauppapuutarhalla myydään monenlaisia kasveja ja kukkia sekä neuvotaan puutarhan asioissa. Kaarina Ahvenjärven sydäntä lähellä ovat aina olleet kesäkukat. Myös kukkien sidontatyö on hänen mielestään mielenkiintoista.

Oma kukkamaku on kuitenkin vaatimaton: Muorin lempikukkia ovat ruiskaunokki ja kielo sekä kodin perinteiset sisäkukat santpauliat ja soilikit.

Kun on 40 vuotta pitänyt kukkakauppaa, mukaan mahtuu monenlaista tarinaa. Tämä tapahtuma on niin vanha, että sen uskaltaa kertoa.

Kerran pikkujouluaikaan Ahvenjärvet heräsivät oven kolkutukseen. Yhden aikaan yöllä pihalla oli taksi, jota oli pyydetty ajamaan paikkaan, josta varmasti saa yöllä kukkia.

Kyydissä oli katumapäälle tullut mies, joka oli liian monta kertaa tanssittanut toisen miehen vaimoa ja kerännyt pikkujoulupaikan kaikki joulutähdet tämän pöytään.

– Hän osti tanssittamansa naisen miehelle seitsemän ruusua pyytääkseen anteeksi. Meille oli tullut juuri silloin kauniita pitkiä ruusuja ja ajattelin, että onpa ihanaa, kun nuokin ruusut tulivat myytyä, Kaarina Ahvenjärvi muistelee.

Vaikka puutarhamyymälän pito on Kaarina Ahvenjärvelle henki ja elämä, oli alalle ryhtyminen kuitenkin hyppy tuntemattomaan. Asiakaspalvelu oli kuitenkin se, jonka hän tunsi omakseen jo nuoresta tytöstä lähtien.

– Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta. Vilkas ja puhelias olen ollut aina.

Ensimmäinen työpaikka oli Kannuksessa Tiilikaisen baarissa, jossa silloin Kaarina Yli-Arvon nimellä tunnettu 14-vuotias tyttö pääsi baariin töihin.

Siinä 18-vuotiaana hän muutti Kokkolaan ja pääsi hotelli Grandiin kerrossiivoojaksi. Siivoamisen lisäksi hän myös tarjoili kerrokseen.

Työkokemus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi.

– Ei se ollut maalaistytön ihannepaikka. Siihen aikaan Kokkolassa rakennettiin sinkkitehdasta ja kobolttitehdasta. Hotellissa oli paljon ulkomaalaisia, jotka olivat hyvin välittömiä. Siellä maalaistyttö tunsi pienuutta.

Grandilta hän meni myyjäksi KPO:n tavaratalon baariin Rantakadulle ja oli siellä töissä kahdeksan vuotta. Tuolloin hän tapasi itseään neljä vuotta nuoremman sieviläispojan.

– Menin Markun siskon luo ompelemaan mekkoa, koska minulla ei ollut ompelukonetta. Siellä näin Markun ja kysyin, että mikä se tuo mies on? Sitä kyytiä on oltu yhdessä.

Kotiin lähdettiin yhtä aikaa mopolla ja polkupyörällä. Hauska yhteensattuma oli, että he asuivat lähekkäin Pihlajatiellä ja Koivutiellä.

Vuonna 1963 Kaarina ja Markku menivät kihloihin ja saman vuoden marraskuussa naimisiin. Kihlauksesta ovat merkkinä Kaarina Ahvenjärven korvissa kultaiset korvarenkaat.

– Se oli sen ajan tapa. Jotkut laittoivat isoja koruja mutta minä halusin mahdolisimman pienet. En ole ottanut näitä koskaan pois korvista, hän sanoo.

Muuten hän ei koruista välitä ja ottaa puutarhahommissa vihkisormukset pois sormesta.

Vuonna 1964 syntyi ensimmäinen lapsi Juha ja tyttäret Ulla (Kontio) ja Anne (Ahvenjärvi) vuosina 1966 ja 1970. Ensimmäinen koti perustettiin Sieviin, kun Markku pääsi suodatintehtaalle töihin. Sieltä Ylivieskaan kun työpaikka vaihtui THL:lle.

Tuolloin myös Kaarina sai töitä tielaitoksen keskusvaraston talonmiehenä oltuaan sitä ennen kotiäitinä ja perhepäivähoitajana. Talonmiehen töihin kuului myös piha-alueiden hoito.

– Kaikki piti tehdä käsin, ja minulle tuli selkävaivoja. Lääkäri sanoi tuolloin, että pitäisi keksiä jokin kevyempi työ naiselle.

Seuraavaksi töitä löytyi Johanna Ojan kaupasta, jossa Kaarina Ahvenjärvi työskenteli lihanmyyjänä lihatiskillä ja teki myös viikkosiivoukset kauppiaalle. Perheelliselle iltatyö oli kuitenkin raskasta, joten seuraavaksi hän kysyi töitä Hankkijan puutarhakaupasta kuultuaan myyjän paikan vapautuneen.

– Lastikan Heikki kysyi minulta, että onko sulla ajokorttia. Minä sanoin, että ei ole nyt vaan kuukauden pästä. Pääsin töihin.

Tuohon aikaan Hankkija oli paikka, jossa maaseudun ihmiset kävivät rehunostossa ja puutarhakaupassa. Tuolloin Kaarina Ahvenjärvi tiesi löytäneensä oman alansa ja pian olikin oman yritystoiminnan aika.

57 vuotta kestänyt avioliitto on ollut onnellinen. Pariskunta viihtyy hyvin yhdessä ja on tehnyt vuosikymmenet töitä yhdessä. Terveytensä heikentymisen vuoksi Markku Ahvenjärvi siirtyi töihin vaimonsa yritykseen, kävi kirjanpitokurssin ja hoiti alkuaikoina paperityöt kunnes ne siirtyivät tilitoimistolle.

Kerrostalokodissa Ahvenjärvet viihtyvät vierekkäin sohvalla.

– Markku katsoo televisiota ja minä kudon sukkaa. Melkein joka päivä otamme päiväunet, Kaarina kertoo.

Välillä he käyvät ulkoilemassa läheisessä Katajaojan arboretumissa. Nykyään auton rattiin hyppää Kaarina, ja he ajelevat käymään puutarhalla, kaupassa tai hautausmaalla hautoja hoitamassa. Myös yhdistystoiminnassa he ovat mukana.

Jos koronan toinen aalto tulee, Ahvenjärvet uskovat sen kyllä kestävänsä.

– Sitten on aikaa mehustaa marjoja. Teen sekamehua mustista ja punaisista viinimarjoista sekä vadelmista.