Paikallisuutiset
Kruunupyyläinen Folke Harju on kunnostanut jo 20 vanhaa mopoa – Valmiit mopot päätyvät seisomaan varastoon
Varastorakennuksessa on pitkä rivi vanhoja moottoripyöriä ja mopedeita. Mustia, punaisia, sinisiä. Kiiltävää kromia ja säihkyvää maalia. Kaksikymmentä kappaletta, jos tarkkoja ollaan. Ne ovat kruunupyyläisenFolke Harjun harrastus.
Harju kunnostaa vanhoja mopoja. Harrastus sai alkunsa miehen sanojen mukaan ”aika monta vuotta sitten”. Mopot ovat kiinnostaneet nuoresta saakka, mutta niiden kunnostamisesta hän innostui vasta vanhemmiten.
– On siitä ainakin 20 vuotta, Harju tuumii.
Nostalgia on vahva voima. Viisikymmentäluvun lopulla syntynyt Harju kunnostaa omasta nuoruudesta tuttuja mopoja. Valtaosa varastossa seisovista mopoista on 1950- ja 1960-luvuilta. Jokunen 1970-luvun menopelikin sekaan mahtuu, mutta ei sen uudempia. Niistä Harjulla on mielipiteensä.
– Eivät uudet edes ole mitään mopoja.
Tekemällä oppii, ja Harju on luonnostaan kätevä käsistään. Muukin pakertaminen kiinnostaa. Ihmisellä on hyvä olla harrastuksia tuomaan vaihtelua töihin, niin Harju ajattelee.
– Mieluummin harrastan jotain kuin makaan sohvalla television edessä.
Punaisen omakotitalon isossa pihapiirissä on yhteensä kolmekymmentä linnunpönttöä, kaikki itse tehtyjä. Erääseen puuhun on rakennettu linnunpönttö neljään kerrokseen. Se on kerrostalo, Harju kertoo, mutta ilmeisesti lintuja ei ole kerrosasuminen kiinnostanut. Vain yksi pöntöistä on tällä hetkellä asuttu.
Tontin perällä on Harjun rakentama grillikota, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Kokoa on tuplasti keskivertoon grillikotaan verrattuna. Sisällä on kesäkeittiö, liesi, uuni, takka ja pitkä ruokapöytä.
– Grilli piti tehdä, mutta tulikin grillikota. Ei tätä paljoa käytetä kun olemme kesät mökillä, mutta tulipahan tehtyä, Harju kertoo.
Kattotuoleja lukuun ottamatta kaikki materiaalit ovat kierrätettyjä. Seinät ovat kahdesta vanhasta ladosta. Lattialaudat on otettu vanhoista kaapelikeloista, niistä joita näkyi sisustuksessa muutama vuosi takaperin sohvapöytinä.
– Toisen romu on toisen aarre.
Selvää suosikkia Harjulla ei omasta kokoelmastaan ole. Kaikkien työstäminen on ollut mukavaa ja palkitsevaa. Kiikarissa ei ole myöskään mitään sellaista pyörää, jonka hän ehdottomasti haluaisi itselleen.
– Joku sellainen, jota ei muilla ole.
Harjulla on useita Monarkeja ja norjalaisia Jupitereita. Tuntureiden kunnostaminen ei innosta, koska niitä työstää jo niin moni muu. Ne olisivat liian helppoja.
Seuraavaksi Harju aikoo työstää uusinta ostostaan, vanhaa polkupyörän apumoottoria. Hän aikoo asentaa sen vanhaan polkupyörään. Sitten on punaisen Husqvarnan 1950-luvulla valmistaman Rödqvarna -moottoripyörän vuoro.
Vielä Harju ei ole suostunut ottamaan muiden mopoja tai moottoripyöriä kunnostettavakseen. Kunnostaminen on aikaavievää, ja vain harrastus, jota Harju tekee omaksi ilokseen.
– Ehkä sitten eläkkeellä, Harju pohtii.
Folke Harju
63-vuotias.
Kotoisin Kruunupyystä.
Ammatiltaan kaivinkoneurakoitsija. Aiemmin maanviljelijä.
Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi poikaa ja tytär.
Harrastaa mopojen ja moottoripyörien kunnostamisen lisäksi muun muassa veneilyä ja kalastusta.