Paikallisuutiset

Meri Satama ei ole valtavirran kulkija – Nykyään Kalajoella asuva nainen on kehittänyt uusia liikuntalajeja, vieraillut tarhauksen vastustajana turkistarhalla ja ollut ateistina ehdolla kirkollisvaaleissa

– Selkä! ohjeistaaMeri Satama, ja kääpiösnautseri Urho hyppää tottelevaisesti nelinkontin olevan emäntänsä selkään.

– Paikka! kuuluu seuraava ohje. Urho pyörähtää selän päällä ja laskeutuu makuulleen.

Ja siitä sitten punnerretaan, koira selässä.

Kyseessä on Meri Sataman itsensä kehittämä laji, dogbic, jossa jumpataan koiran kanssa. Hän kehitti lajin opinnäytetyönään liikunnanohjaajan opinnoissa.

Myin kaiken, mikä liittyi hevosiin – en pystynyt katsomaankaan mitään sellaista.

– Opiskeluaikoina minulle tuli Urho, ja sekin tykkää liikunnasta. Kaikki liikkeet ovat Urhon testaamia, Satama kiittelee nelijalkaista työpariaan.

Ennen dogbiciä Meri Satama oli jo kehittänyt ratsastajille suunnatun horsebicin ja siinä välissä pari muutakin lajia. Viimeisin keksintö on kaksi vuotta sitten tavaramerkin saanut lasten supersankarikoulutus.

Olin luullut, että turkishomma kuuluu menneisyyteen, ja sitten kuulin että Kalajoki tukee tarhausta.

– Lasten liikuttamiseksi piti keksiä jotain, kun he tahtovat jämähtää pelikoneiden ääreen. Kuitenkin he tykkäävät supersankareista ja haluavat olla sellaisia. Joten mietin, että miksei sitä voisi tuotteistaa. Mennään kaikki luvan kanssa lentämään ympäri seiniä!

Supersankarikoulutuksilla on nyt kysyntää ympäri Suomen. Meri Satama keskittyy ohjaajien kouluttamiseen, ja lokakuussa pidettävään etäkoulutukseen tuli viimeisin ilmoittautuminen Jyväskylästä.

Viikko sitten lauantaina Satama kävi ohjaamassa supersankareita Kokkolassa.

– Kokkolassa haluttaisiin ryhmä pyörimään kerran viikossa. Siellä on tilat ja asiakaskunta valmiina, mutta ohjaaja pitäisi löytää.

Mielessä on jo seuraavakin liikuntakonsepti: LiiKunta-tunti. Se olisi kaupungin käyntikortti, jossa perehdyttäisiin liikunnan lomassa paikkakunnan historiaan ja nykypäivään.

– Tehdään vaikka niin paljon punnerruksia kuin kaupungissa on päiväkoteja, kirjoitetaan kaupunginjohtajan nimi ilmaan varpailla... Ja loppuvenytykseen tulee kaupungin tervehdys, Satama visioi.

Mutta kuka on tämä nykyään Kalajoella asuva Meri Satama, joka kehittelee omia liikuntalajejaan?

Huomiota herättävä nimi ei ole kokonaan syntymälahjaksi saatu.

– Isän isoisä oli Kotkassa merikapteenina, joten sukunimi on peräisin sieltä. Kun minä synnyin, isä halusi että nimekseni tulisi Meri, mutta äiti pelkäsi että minua kiusattaisiin koulussa nimeni takia. Minusta tuli sitten Mari.

Kun nuori Mari sai kuulla isänsä alkuperäisestä nimitoiveesta, hän marssi 16-vuotiaana viranomaisten pakeille vaihtamaan etunimeään.

– Minusta Meri Satama on tosi hieno nimi. Etunimen vaihtaminen ei käynyt, mutta lisääminen onnistui, joten olen nyt virallisesti Meri Mari Helena Satama.

Syntyisin hän on Helsingistä, mutta hänen ylioppilaskirjoitustensa jälkeen perhe muutti Vanajalle Pieksämäen maalaiskuntaan.

– Sen jälkeen olen ollut kirjoilla yli kymmenellä paikkakunnalla ja asunut Ruotsissa, Saksassa ja Espanjassakin.

Liikkuvaisen elämän syynä olivat hevoset, joista piti tulla Meri Satamalle elämän mittainen ura. Kun hän pääsi ensimmäisen kerran hevosen selkään Agadirissa 10-vuotiaana, se oli menoa.

Satama on kilpaillut eri ratsastuslajeissa ja kuulunut matkaratsastuksen maajoukkueeseenkin. Valmentajana hän on toiminut parikymppisestä lähtien, ja siinä työssä tuli Pohjois-Pohjanmaakin tutuksi.

Työskentely rakkaalla alalla loppui kuitenkin selkävaivoihin, jotka veivät Sataman leikkauspöydälle vuonna 2006.

– Se vuosi meni itkien ja masentuneena. En ollut koskaan tehnyt muuta kuin hevoshommia. Myin kaiken, mikä liittyi hevosiin – en pystynyt katsomaankaan mitään sellaista.

Johonkin oli kuitenkin ryhdyttävä. Kela oli sitä mieltä, ettei Satama pysty selkävaivansa vuoksi opiskelemaan liikunnanohjaajaksi, ja hän suorittikin ensin liikunnan ammattitutkinnon Kuortaneella. Liikunnanohjaajaksi hän valmistui lopulta Vierumäeltä vuonna 2015.

Monta vuotta selkä oli lähes oireeton, mutta viime talvena se otti takapakkia. Nyt selästä on löydetty uusia pullistumia ja kulumia, ja edessä saattaa olla toinen ja ehkä kolmaskin leikkaus. Oikea käsi on kylmä ja jalka "täynnä muurahaisia".

Vuosi sitten Kokkolassa aloittamansa hierojakoulutuksen Satama joutui jättämään kesken.

– Minulla oli kerran asiakas täällä kotona hierottavana, mutta sen jälkeen oli pakko soittaa ambulanssi, kun jäin hierontapöydän päälle makaamaan enkä päässyt siitä ylös.

Toimelias nainen ei silti ole jäänyt sohvanpohjalle lepäilemään. Muutama viikko sitten hän aloitti Urhon kanssa lenkkeily-livevideot, joilla hän innostaa ihmisiä liikkumaan.

– Minua kyseltiin personal traineriksi painonpudottajalle, ja samoihin aikoihin amerikkalaisen jalkapallon valmentaja pyysi valmennusapua takaperin ja sivuttain juoksemisessa. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kerron videoissa vinkkejä ja saan samalla itseni lenkille.

Onko Satama huolissaan ihmisten vähäisestä liikkumisesta?

– Joo, ja ekana omastani. Miten voi sportti-ihminen muuttua viidessä vuodessa tämmöiseksi? Jos se voi tapahtua minulle, se voi tapahtua kelle tahansa. On helppo sanoa, etten nyt lähde kun sattuu, ja jäädä vain katsomaan Emmerdalea.

Ennen Kalajoelle muuttoa Meri Satama asui viisi vuotta Ylivieskassa. Sitten löytyi Hiekkasärkiltä talo, jonka pihan sai aidata Urholle ja josta pääsee suoraan lenkkipoluille. Tänne asetuttiin viime vuoden huhtikuussa.

– Kalajoki on aivan ihana, Euroopan paras paikka! Voisin katsella merta tuntitolkulla, ja kesällä täällä on kansainvälistä meininkiä.

Yksi asia Kalajoella kuitenkin mietityttää, nimittäin turkistarhaus.

– Olin luullut, että turkishomma kuuluu menneisyyteen, ja sitten kuulin että Kalajoki tukee tarhausta.

Satama kertoi muutama viikko sitten Facebookin Kalajokiset-ryhmässä olevansa tarhausta vastaan mutta haluavansa ymmärtää sitä paremmin. Hän ei halunnut olla "taas yksi helsinkiläinen, joka ei tajua mistään mitään". Hän kysyi, pääsisikö jollekin tarhalle tutustumaan, ja sai heti kutsun.

– Arvostan, että minut otettiin vastaan tarhalle. Siellä oli hurjan siistit tilat ja hyvinhoidetut eläimet, mutta oli se silti karua – kauniit, hienot villieläimet häkissä. En vain tajua sitä, hän summaa tuntemuksensa.

Viidesluokkalaisena Satama puhui koe-eläinten puolesta ja järjesti Helsingissä mielenosoituksenkin.

– Mutta olen syönyt ja käyttänyt kaikkea ja ollut joskus sikatilalla emäntänäkin – näin sen arjen ja ymmärrän sen. Silti en vain jotenkin tykkää eläinten hyötykäytöstä.

Vilkas Facebook-keskustelu tarhauksesta poiki Satamalle pyynnön lähteä vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi. Siitä hän kuitenkin kieltäytyi.

– Jos menee yhden ryhmän alle, niin siinä syrjäyttää muita. En halua olla ketään vastaan, hän perustelee.

Pieksämäellä asuessaan Satama kuului parikymppisenä keskustanuoriin, pyrki valtuustoon sitoutumattomana ja oli parissa lautakunnassa.

Hän oli ehdolla myös kirkollisvaaleissa – ateistina.

– Sikäläinen pappi kysyi ehdokkaaksi, ja vastasin että minähän olen ateisti. Hän sanoi, että siksi juuri, kun tarvittaisiin uusia näkökulmia. Hän oli aivan ihana pappi, Satama muistelee nauraen.

– Hän kastoi minut, jotta pääsin ehdokkaaksi. Kaksi viikkoa kävin hänen kanssaan rippikoulua, ja meistä tuli ystävät, vaikka näkökantamme olivat aivan erilaiset. Se oli yksi elämäni hienoimpia ihmissuhteita. Mutta ei kai minua kukaan äänestänyt!

Satama haluaa mieluummin pistää toimeksi kuin ryhtyä riitelemään asioista. Ylivieskassa asuessaan hän laittoi sinne koirapuiston ex-miehensä isän avustuksella.

– Kalajoellekin tarvitaan koirapuisto, hän innostuu.

Paremmat liikenneyhteydetkin tarvittaisiin autottomalle ihmiselle. Pieksämäelle äidin luo mennessään hän tarvitsee taksin Ylivieskaan ja sieltä kaksi junayhteyttä.

"Lauantai lähestyy ja minun saunailtani! Terassi on siivottu ja sauna lämpiää kaikille halukkaille", kuulutteli Meri Satama kalajokisten Facebook-ryhmässä toukokuun lopulla.

Tämä ei ollut ainut kerta, kun Satama on laittanut someen julkisen kyläilykutsun. Harvalle tulisi moinen mieleen.

– Sitä on ihmetelty, eikä kauhean moni ole tullutkaan, Satama naurahtaa.

– Olisi ihanaa, kun porukat tulisivat ja tutustuisimme toisiimme. En tunne hirveästi kalajokisia. Viime syksynä täällä oli monen tunnin sessio, yksi toi itse onkimiaan ahvenfileitä ja pöytä notkui. Pelataan jos on pelaavia ihmisiä, ja on ihanaa, kun koiria ja lapsia viuhtoo ympäri pihaa.

Satama kaipaa erityisesti shakki- ja korttipeliseuraa.

– Jos joku innostuu, niin pistetään pelikinkerit pystyyn!