Paikallisuutiset

Tuunaus lähti lapasesta – Kokkolassa Katariinan kalmistossa seisova Wingen muistokivi kunnostettiin talkoilla, mutta tietokatkosten seurauksena kiven historiallinen luonne muuttui: "Ylikunnostettu", kuvailee arkeologi Lauri Skantsi

Vaikka kivi materiaalina on lähes ikuinen, tarvitsee sekin huoltamista pysyäkseen kunnossa ja ehjänä. Mutta mitä tehdä, jos huoltotyö tehdään liian isosti – jos historiallisen hautakiven alkuperäinen luonne muuttuu?

Tätä joudutaan nyt miettimään Kokkolassa.

Länsipuiston ja vanhan vesitornin tuntumassa sijaitsevassa Katariinan kalmistossa seisova Hans Petter Wingen hautakivi kunnostettiin elokuussa. Rosoisen kiven tilalla on sileää pintaa ja hopeisia kirjaimia.

– Aika tavalla vastoin ohjeistuksia, joita kunnostamisesta on annettu, on toimittu, sanoo Kokkolan museotoimenjohtajaKristina Ahmas.

Kaupungin museopuolen edustajille Wingen hautakiven luonteen muuttuminen tuli yllätyksenä. ArkeologiLauri Skantsi sanoo, että asia huomattiin vasta "ihan hiljattain".

– Itse asiassa meidän museon työntekijä huomasi sen koiraa ulkoiluttaessaan. Ilmeisesti työvaihe on ollut aika nopea.

Vuonna 1836 kuolleen pormestari Wingen muistokivi on ainoa hautakivi Katariinan hautausmaan alueella. Vaikka Wingen maalliset jäännökset siirrettiin Marian hautausmaalle vuonna 1851, kivi jäi paikalleen.

Kiven kunnostaminen olikin ollut seurakuntayhtymän ja museon suunnitelmissa.

Katariinan kalmiston vauriokartoitus ja hoitosuunnitelma valmistui elokuussa. Siinä ohjeistettiin muun muassa näin: Kivi pestään kädenlämpöisellä vedellä, lohkeamakohdat tuetaan kiinnikkeillä kiven sisältä ja liimataan värjätyllä, kiveen sopivalla kiviliimalla. Työ vaatii kivirestaurointialan asiantuntemusta.

Museotoimenjohtaja Ahmas oli keskustellut Lammin kanssa hautakiven kunnostamisesta. Arkeologi Lauri Skantsi sanoo, että siinä vaiheessa ei kuitenkaan ymmärretty, mistä oikeasti oli kyse.

– Ilmeisesti olisi pitänyt toppuutella, että järeitä toimenpiteitä ei olisi tehty.

Myös Lammi kertoo olleensa yhteydessä Ahmakseen.

– Ymmärsin, että voin laittaa tuulemaan. Lähtökohta oli varovasti korjata, mutta en huomannut valvoa työtä aivan loppuun asti. Kivihän oli ollut huonokuntoinen hyvin pitkään, mutta kunnostamisessa tapahtui tietokatkos. En olisi mennyt sitä tekemään, jos olisin tiennyt, että kunnostusohjelma koskee myös hautakiveä, Lammi sanoo.

Hiottiinko kiven pintaa?

– Ei hiottu tai liikuteltu. Kivi on aivan liian hauras sellaiseen. Pyrimme siihen, että se säilyisi alkuperäisen kaltaisena.

Skantsi kuvailee lopputulosta "ylikunnostetuksi".

– On tehty liikaa. Hopeoidut tekstit ja punertava laasti hyppäävät silmään. Harmi, sillä seurakuntayhtymän hoitosuunnitelmassa olisi ollut kaikkeen selkeät ohjeet, Skantsi sanoo.

Voiko kiveä ennallistaa ennalleen? Ei voi, jatkaa Skantsi.

– Asia on meidän puoleltamme loppuun käsitelty, minkäänlaisiin vastuisiin vetämisiin ei oikeusteitse lähdetä. Tapahtunut, mikä tapahtunut. Tässä oli varmasti hyvät aikomukset, mutta näin kävi. Pyritään ottamaan opiksi.