perjantai 23.10.2020 | 02:49
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Viisaus ei välttämättä asu älykkäässä päässä – "Fiksut näyttävät olevan muita sokeampia ajattelunsa vinoumille", sanoo älykkyysloukuista kirjoittanut tiedetoimittaja

Armi Auvinen
La 17.10.2020 klo 15:00

Arvostettu englantilainen tiedetoimittaja ja kirjailija David Robson oli muutama vuosi sitten ymmällään. Hän oli vuosien mittaan tavannut työssään valtavan määrän palkittuja tutkijoita ja tiedeihmisiä, joiden älykkyys haki vertaistaan. Silti useat heistä saattoivat tehdä muilla elämänsä osa-alueilla varsin pösilöitä päätöksiä.

– Kuten valtaosa ihmisistä, myös minä uskoin aiemmin älykkyyden tarkoittavan samaa kuin hyvä ajattelu, Robson sanoo.

Näin ei kuitenkaan ole.

Robsonin mukaan yleisälykkyys ja akateeminen koulutus eivät onnistu suojaamaan meitä monilta kognitiivisilta virheiltä.

Itse asiassa fiksut saattavat olla jopa herkempiä tietyntyyppiselle hölmölle ajattelulle.

– Erehtyessään älykkäillä ihmisillä on parempi kyky keksiä yksityiskohtaisia perusteluja oman päättelynsä tueksi, ja siksi heistä tulee omissa kannoissaan koko ajan järkähtämättömämpiä. Mikä vieläkin pahempaa, fiksut näyttävät olevan muita sokeampia ajattelunsa vinoumille, eli he eivät tunnista logiikkansa aukkoja yhtä helposti.

Syntyy Älykkyysloukku. Kirja julkaistiin juuri suomeksi.

Parhaiten loukkua kuvaa Robsonin mielestä hyvä auto.

Tehokkaammalla moottorilla voi päästä paikkoihin nopeammin, jos moottoria osaa käyttää oikein. Pelkästään suurempi hevosvoimien määrä ei kuitenkaan takaa sitä, että määränpäähän saapuu turvallisesti.

– Ilman oikeaa tietoa ja välineitä – jarruja, rattia, nopeusmittaria, navigaattoria tai hyvää karttaa, tehokas moottori saattaa saada sinut ajamaan vain ympyrää tai suoraan vastaantulevien kaistalle.

Yksinkertaisesti sanottuna mitä tehokkaampi moottori, sitä vaarallisempi olet.

– Täsmälleen samalla tavalla älykkyys voi auttaa oppimaan ja muistamaan faktoja ja käsittelemään monimutkaista tietoa nopeasti, mutta tarvitset niiden lisäksi tarpeellisia tarkistuksia ja tasapainotuksia, jotta kykenet käyttämään aivokapasiteettiasi oikein.

Ilman niitä korkeampi älykkyysosamäärä saattaa tehdä ajattelusta itse asiassa muiden ajattelua vinoutuneempaa.

David Robsonin mukaan älykkyysloukkuun pudotaan usein myös mediassa, kun mielipiteitä esitetään faktoina. Kun ne perustellaan tarpeeksi laajasti, faktat unohtuvat. Yksi hyvä esimerkki tästä on Britannian pääministeri
epa08743226

Kun yksilö tai ryhmä luottaa liikaa omaan tietoonsa eikä muokkaa käsityksiään tai havaintojaan uuden tiedon vuoksi, ajavat ihmiset usein itsensä pussiin, tai älykkyysloukkuun, kuten Robson asian ilmaisee.

Loukkuun voi joutua yksin tai yhdessä.

Kun ryhmä älykkäitä ihmisiä lankeaa älykkyysloukkuun, tuloksena on usein organisaation kriisi, joista Robson nimeää esimerkeiksi muiden muassa Nasan ja Nokian.

Robsonin mukaan maailman puhelinmarkkinoita ennen hallinneen Nokian kohtaloksi koitui kykenemättömyys kuunnella työntekijöitä.

Työntekijöiden ei annettu ilmaista epäilyksiä yrityksen toimintatavoista. Tästä seurasi se, että työntekijät ryhtyivät teeskentelemään asiantuntemusta sen sijaan, että he olisivat myöntäneet osaamattomuutensa. Yhtiö jätti jopa ulkopuolisten konsulttien neuvot huomiotta kohtaamiensa ongelmien edessä.

Eikä Nokia ole ainoa esimerkki yrityksen putoamisesta älykkyysloukkuun. Sama kohtalo saattaa odottaa Robsonin mukaan esimerkiksi urheilujoukkueita, jotka on lastattu täyteen suuria lahjakkuuksia. Yhteispeli ei toimi ilman nöyryyttä oppia yhdessä.

Tuottavuuden lisäämiseen tähtäävät huonot yrityskulttuurit voivat Robsonin mukaan vahvistaa epäloogista päätöksentekoa niin urheilujoukkueissa, yrityksissä kuin hallinnollisissa organisaatioissa.

– Tämän vuoksi saattaa olla kokonaisia, uskomattoman älykkäistä yksilöistä koottuja tiimejä, jotka tekevät kuitenkin käsittämättömän tyhmiä päätöksiä.

Robsonin mukaan verkon keskustelupalstoilta löytyy monenlaista kirjoittelijaa, jotka voi ohittaa yhdellä klikkauksella, mutta mitä pitäisi ajatella, kun asemastaan ja asiantuntijuudestaan tunnettu henkilö laukoo tyhmyyksiä julkisuuteen?

Robson ottaa esimerkiksi Nobel-palkitun yhdysvaltalaisen biokemistin Kary Mullisin.

Mullis keksi aikoinaan ultravioletti- eli uv-valoa kestävän muovin, joka vaihtaa väriä riippuen valosta. Kemian Nobel-palkinnon hän sai polymeraasiketjureaktion keksimisestä. Toisaalta Mullis oli vakuuttunut joutuneensa avaruusolioiden sieppaamaksi, eikä hän uskonut esimerkiksi hi-viruksen aiheuttavan aidsia.

Toinen hyvä esimerkki julkisuuden älykkyysloukusta on Robsonin mukaan fyysikko Paul Frampton, joka huijattiin kuljettamaan kaksi kilogrammaa kokaiinia Argentiinan rajan yli.

– Kukaan ei kiistä näiden ihmisten älykkyyttä, mutta on paradoksaalista, kuinka tyhmiä asioita älykkäät ihmiset tekevät.

Robsonin mukaan älykkyysloukkuun pudotaan usein myös perinteisessä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa, kun mielipiteitä esitetään faktoina. Kun ne perustellaan tarpeeksi laajasti, faktat unohtuvat.

– Yksi hyvä esimerkki tästä on Britannian pääministeri Boris Johnson. Hän on älykäs mies, mutta esittää mielipiteitään faktoina. Ehkä osasyy on koulutuksessamme Britanniassa: koulussa tutkimme vastapuolen väitteitä vain pohtiaksemme, kuinka tyrmätä ne.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa erilaiset tasokokeet ja älykkyysmittarit ovat Robsonin mukaan yhä tätä päivää.

– Joudumme koulussa tekemään erilaisia tasokokeita, joiden sanotaan mittaavan älykkyyttä. Mutta mitä iloa on testien mittaamalla ns. älykkyydellä, jos käyttäytyy muuten kuin ääliö?

Arvostetussa Cambridgen yliopistossa matematiikkaa opiskellut Robson tietää itsekin älykkyysosamääränsä. Se on huimat 154.

Kokemus erilaisista tasokokeista ja älykkyysmittareista sai Robsonin kiinnostumaan entistä enemmän siitä, mitä erilaiset testit oikeastaan mittaavat.

Hän myöntää itsekin pudonneensa älykkyysloukkuun useammin kuin kerran.

Viimeisimpänä hairahduksena hän pitää omaa suhtautumistaan koronaviruksen eksponentiaaliseen leviämiseen.

– Olen koulutukseltani matemaatikko, joten sen puolesta minun pitäisi ymmärtää faktat, mutta silti en ymmärtänyt tai osannut varautua siihen, kuinka nopeasti virus voi levitä.

Robsonin mukaan nykyään ymmärretään varsin hyvin, kuinka kapea-alaista älykkyyttä ja lahjakkuutta erilaiset älykkyysosamäärän testaukset itse asiassa mittaavat.

– Ajatus älykkyystesteistä on vanhanaikainen, mutta silti monet erilaisista tasokokeista ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa pohjautuvat vanhoihin äo-testeihin. Eivät ne mittaa esimerkiksi sitä, kuinka rationaalisia päätöksiä teet tai kuinka objektiivisesti ajattelet.

Huippupisteet tasokokeista voivat silti varmistaa esimerkiksi Yhdysvalloissa pääsyn parhaisiin yliopistoihin.

– Idea älykkyystesteistä on kuollut, mutta samalla se on niin läsnä kaikessa, ettemme edes huomaa sitä, Robson sanoo.

Hyvä asia on, että älykkyysloukulta voi kuitenkin suojautua ja loukusta päästä myös omin avuin pois.

Usein perimmäinen ongelma on perustavanlaatuinen mielikuvituksen puute.

– Kognitiivisen ajattelun lisäksi tärkeitä älykkyysloukulta suojaavia ominaisuuksia ovat älyllinen nöyryys, aktiivisen avoin ajattelu, uteliaisuus ja kehittynyt emotionaalinen tietoisuus sekä kasvun asenne.

Yhdessä ne pitävät mielemme oikeilla raiteilla.

Tutkimusten mukaan älykkyysosamääriä tärkeämpää oppimisessa on älyllinen nöyryys eli kyky hyväksyä oman arvostelukyvyn rajat.

– Älyllinen nöyryys määrittelee suuren osan oppimisesta ja päätöksenteosta. Se voi olla erityisen tärkeä ominaisuus erityisesti johtavassa asemassa oleville.

Yliopisto-opiskelijoille tehdyssä tutkimuksessa opiskelijat, jotka olivat valmiita oppimaan uutta, pärjäsivät paremmin kuin opiskelijat, jotka olivat teoriassa älykkäämpiä mutta vähemmän nöyriä vastaanottamaan uusia ajatuksia.

– Viisaus tulee siitä, että pystyy tutkailemaan asioita objektiivisemmin ja myöntämään omat virheensä paremmin. Viisaus on jotain mitä voi oppia, ja se on paljon parempi asia kuin älykkyys.

#
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »