Paikallisuutiset

"Hakkasin vihapäissäni saunan laattoja seinästä" – Ylivieskalainen Anne Harvala kertoo, millaista oli joutua leskeksi 51-vuotiaana

Kun ylivieskalainenAnne Harvala jäi 51-vuotiaana leskeksi, hänestä tuntui sillä hetkellä, että elämä on ohi.

– Minulla ei ollut minkäänlaista tulevaisuuden näkyä. Ei haaveita eikä toiveita. Vaelsin kuin robotti päivästä päivään.

Harvala ajoi kaksi vuotta sitten kauniina heinäkuisena aamuna kotiin sairaalasta mukanaan muovipussi, jossa oli puolison Jukka Harvalan vihkisormus, silmälasit, kello ja muu sairaalassa mukana ollut omaisuus.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Anne Harvala purki suruaan tekemällä remonttia ja pihatöitä. Nyt hän asuu uudessa kodissa Ylivieskan keskustassa.
Anne Harvala purki suruaan tekemällä remonttia ja pihatöitä. Nyt hän asuu uudessa kodissa Ylivieskan keskustassa. Kuva: Esko Keski-Vähälä
– On mahdollista katkeroitua ja jättää elämä elämättä. Elämä on tässä ja nyt.

Kuolema tuli niin odottamatta, että sitä oli vaikea uskoa todeksi. Puoliso oli vakavasti sairas joutuessaan sairaalaan ja hän kuoli kahden viikon kuluttua. Hyvästejä jättämättä.

– Jukka oli niin elämäniloinen ja aktiivinen loppuun saakka. Viimeiseen saakka hän muisti sanoa, että minä rakastan sinua, Harvala muistelee.

Anne Harvala oli valvonut koko yön. Seuraavana yönä hän yritti nukkua ja säpsähti hereille huomatessaan, että parisängyssä vieressä olivat hänen poikansa. "Nyt se nukahti", äiti kuuli poikiensa kuiskaavan.

Kuolemaa seuranneista kahdesta viikosta hän muistaa vain joitain asioita. Koti täyttyi surunvalittelukukista, joita varten kukkakaupasta tuotiin lainaksi lisää maljakoita.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Anne Harvalan mukaan muistot entisestä elämästä saavat kulkea mukana.
Anne Harvalan mukaan muistot entisestä elämästä saavat kulkea mukana. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Ylivieskalaissyntyinen Jukka Harvala oli tunnettu opettaja, joka toimi seurakunnan luottamustehtävissä sekä viimeksi kirkolliskokousedustajana. Hän oli maailmanparantaja ja kulttuurin ystävä, joka lauloi muun muassa Chorus Vallis -kuorossa.

Kuorolaulumatkalla lähentyneet Anne ja Jukka Harvala ehtivät olla yhdessä 14 vuotta, joista naimisissa 13 vuotta. Mennessään yhteen molemmat olivat eronneita: Jukan lapset jo aikuisia, Annen ensimmäinen lapsi vielä hyvin pieni poika. Yhteisiä lapsia heillä on yksi poika.

Kun puoliso kuolee, tulee paljon käytännön asioita järjestettäväksi nopealla aikataululla. Harvalat eivät olleet ehtineet varautua kuoleman jälkeisiin järjestelyihin. Kaikki oli yhteistä – pankkitilikin, mistä aiheutui käytännön ongelmia aluksi.

Harvala teki hautajaisjärjestelyjä koskevat ratkaisut sukulaisten ja ystävien tukemana. Omat ja puolison sisarukset puolisoineen sekä sekä Jukan aikuiset lapset tukivat ja luottivat.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Alussa on tärkeää, että ihmiset uskaltavat tulla käymään. Seuraavasta päivästä lähtien ystävät tulivat laittamaan ruokaa, keittämään kahvia ja veivät päiväunille, hän muistaa.

Kahdesta ensimmäisestä viikosta Anne Harvala muistaa vain jotain. Kotiin tuotiin paljon kukkia ja ruokaa.
Kahdesta ensimmäisestä viikosta Anne Harvala muistaa vain jotain. Kotiin tuotiin paljon kukkia ja ruokaa. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Anne Harvala kertoo leskeytensä ensimmäisistä vuosista toivoen, että voisi jotenkin helpottaa vastaavaan tilanteeseen joutuneita.

Hän on töissä Raudaskylän kristillisellä opistolla hankepalvelupäällikönä. Työkaverit tunsivat myös hänen puolisonsa, joka toimi jonkin aikaa opiston rehtorin sijaisena.

Ensimmäisenä kesänä työkaverit kävivät päivittäin katsomassa opiston naapurissa sijainneessa kodissa. Syksyllä kuoroharjoituksissain hän sai jakaa surua ystävien kanssa.

– Toiset lauloivat ja minä räävyin takapenkissä. Aina joku kävi taputtamassa polvelle, Harvala muistelee.

Alkuvaiheessa ei voi muuta tehdä kuin antaa ajan kulua.

– Täytyy hyväksyä uusi tilanne, vaikka se on vaikeaa. Sitä ei saa muutettua vaan sen kanssa on elettävä.

Anne Harvala on kiitollinen siitä, ettei hänen tarvinnut käsitellä tunteitaan yksin.

– Mutta paljon on asioita, jotka pitää yksin miettiä ja itkut itkeä.

Puolison menettäminen on iso järkytys ja siitä toipuminen vie vuosia. On vaikea saada nukuttua vaikka usein päivän ainoa tavoite on nukahtaa, jotta pääsee hetkeksi eroon murheista.

Anne Harvala katsoi usein yöllä televisiota kunnes nukahti.

Ensimmäisen välähdyksen siitä, että elämä jatkuu, hän koki isänpäivänä tultuaan poikien kanssa haudalta.

Haravoimatta jääneet lehdet saivat kyytiä kodin pihamaalla.

– Minulle tuli kauhea vihan tunne. Ajattelin, että jos joku tulee nyt käymään, niin pätkäisen haravalla päähän.

Viha johtui epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Elämä ei mennyt eteenpäin niin kuin hän oli kuvitellut.

– Oin jo kerran eronnut ja ensimmäisen poikani koti hajosi silloin. Sitten toisenkin pojan kohdalla kävi niin, ettei hänellä ollut enää arjessa omaa isää.

- Hakkasin vihapäissäni saunan laattoja seinästä ja mietin vasta jälkeen päin, kuka nämä korjaa, Anne Harvala muistelee.
- Hakkasin vihapäissäni saunan laattoja seinästä ja mietin vasta jälkeen päin, kuka nämä korjaa, Anne Harvala muistelee. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Anne Harvala on elämässään pakannut ja muuttanut monta kertaa parisuhteen ja työpaikan vuoksi. Alavieskasta takaisin Ylivieskaan perhe muutti nelisen vuotta sitten, kunnes elämä muuttui jälleen, tällä kertaa puolison kuoleman myötä.

– Mietin, miksi minulle aina käy näin. Miksi minun elämä hajoaa uudestaan.

Isänpäivän jälkeen tuli ensimmäinen joulu ja sen jälkeen uusi vuosi. Viime tammikuussa hän laittoi kotona ranttaliksi.

– Hakkasin vihapäissäni saunan laattoja seinästä ja mietin vasta jälkeen päin, kuka nämä korjaa.

Kodin remontoinnista ja pihatöistä tuli terapeuttinen tapa keskittää ajatukset pois surusta. Myös sururyhmässä Anne Harvala kävi mutta pari kuukautta kuoleman jälkeen se oli liian aikaista.

– Sopiva aika on noin puoli vuotta kuolemasta, niin kuin ryhmässä kerrottiinkin.

Viimeksi tammikuussa hän kävi työterveyshuollon kautta juttelemassa menetyksestään. Myös Facebookin Nuoret lesket -ryhmästä on löytynyt sopivaa vertaistukea.

– Siellä on puhuttu auki kaikki ne asiat, jotka puolison kuolemaan ja uusperheeseen liittyvät. Onneksi minun ei ole tarvinnut riidellä mistään asioista.

Anne Harvalaa auttoi se, että oli ihmisiä, joiden luokse mennä saunomaan, syömään tai lenkille. Puhumaan tavallisista asioista.

– Oma sosiaalinen jaksamiseni oli nollassa. On tärkeää, että ihmiset jaksaisivat riittävän kauan vetää surevaa mukanaan. Jopa vuoden tai kaksi.

Musiikki on Anne Harvalan harrastus mutta myös lohdun tuoja.
Musiikki on Anne Harvalan harrastus mutta myös lohdun tuoja. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Jukka-isän kuollessa Niilo-poika oli 11-vuotias. Nyt hän käy yläkoulua ja harrastaa jääkiekkoa. Isoveli Ville on abiturientti.

Anne-äiti on ylpeä tasapainoisista ja fiksuista pojistaan.

– Alkuun oli kauhea huoli. Yksi isoimmista huolista oli se, että pysyisin itse terveenä ja saisin lapset aikuisiksi. Se oli iso huoli äitinä.

Äiti ja pojat ovat puhuneet paljon kuolemasta ja surusta.

– Vaikka meillä on ollut paljon muutosta eikä ole ollut tasaista ja rauhallista, niin he ovat fiksuja poikia, jotka osaavat halata ja puhua. Nuoret ovat paljon fiksumpia kuin minun ikäluokkani oli aikoinaan.

Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on kiitollisuus.

– Eniten olen kiitollinen siitä, että meillä on hyviä ihmisiä ympärillä.

Viime kesänä Anne Harvala teki rohkean päätöksen. Hän päätti aloittaa jälleen kerran alusta, ja Raudaskylän koti meni myyntiin.

Hän julkaisi Facebookissa sormuskuvan, jossa hän kertoi kahden ruttuisen käden ja sydämen löytäneen toisensa. Uusi elämänkumppani on jyväskyläläinen suunnitteluinsinööri Martti Lahti, joka on kokenut elämässä samanlaisia asioita. Ja harrastaa myös kuorolaulua.

Yhteinen koti ostettiin Ylivieskan Kiviojalta, jossa molemmat tekevät nyt etätöitä poikien käydessä koulua.

Myös Martin asunto Jyväskylässä on menossa myyntiin. Yhteiselämää on helpottanut myös se, että kahden parikymppisen pojan isänä Martti ymmärtää nuorten miesten elämää.

– Kun puhuimme kodin myymisestä, se oli kova paikka lapsille, Anne Harvala sanoo.

Päällimmäisenä on kiitollisuus. Ympärillä on hyviä ihmisiä.
Päällimmäisenä on kiitollisuus. Ympärillä on hyviä ihmisiä. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Uusperhe opettelee yhdessä asumista kodissa, jossa on myös muistoja entisestä elämästä. Tauluja, valokuvia.

– Nämä asiat saavat olla mukana uudessakin elämässä. Niitä ei tarvitse piilottaa. Jukka-isä tulee aina kulkemaan mukana Niilolle ja Villelle.

Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon asioita, mutta ne ovat olleet hyviä asioita.

– Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut, olen kiitollinen siitä, että elämä on hyvää. Tärkeintä on se, että on itsensä kanssa sovussa. Se on bonusta, että vierelläni on hirveän hyvä kumppani.

Anne Harvala kokee olevansa vieläkin herkillä puolisonsa kuoleman vuoksi. Hän katsoo kuitenkin positiivisena eteenpäin eikä aio ryhtyä synkistelemään.

– On mahdollista katkeroitua ja jättää elämä elämättä. Elämä on tässä ja nyt.

Musiikin kuuntelu on tuonut hänelle paljon lohtua suruaikana. Juha Tapion esittämässä kappaleessa Ohikiitävää lauletaan siitä, mitä meistä jää jäljelle. Laulu oli Harvaloille merkityksellinen.

Anne Harvala toivoo, että myös hänestä jää jäljelle muisto hyvänä ihmisenä.

– Haluan elää niin, etten tule loukanneeksi ketään. Tiedän, että itse kelläkin on omat vaikeutensa.

Fakta

Anne Harvala (o.s Rajaniemi)

Syntynyt vuonna 1966

Hankepalvelupäällikkö Raudaskylän kristillisessä opistossa

Työskenteli aiemmin: JEDU, Pohjois-Pohjanmaan ELY

Koulutus: Agrologi YAMK, ammatillinen opettaja

Perheeseen kuuluvat pojat Ville Kujala ja Niilo Harvala sekä avopuoliso Martti Lahti

Harrastaa kuorolaulua ja puutarhanhoitoa

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä