perjantai 5.3.2021 | 06:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Elokuva-arvostelu: Sound of Metal on parhaimmillaan sanattomissa kohtauksissa – Elokuva pääsee loppuun saakka mietityillä äänillään katsojankin pään sisään

Hannu Björkbacka
Su 24.1.2021 klo 09:20

Sound of Metal. Ohjaus Darius Marder, 2019. Käsikirjoitus Darius ja Abraham Marder, Derek Cianfrance. Pääosissa Riz Ahmed, Olivia Cooke, Paul Raci. 121 min. K12. BioRex, Pietarsaari 27.1.

★ ★ ★ ★

1600-luvun ranskalaisfilosofi Pascal totesi, että kaikki ihmiskunnan ongelmat johtuvat siitä, ettei ihminen pysty istumaan hiljaa yksin huoneessa. Elokuvan Sound of Metal raskasta metallimusiikkia soittavaan Rubeniin luonnehdinta ainakin sopii. Riz Ahmedin esittämä rumpali on kiihkeä istuessaankin.

Rubenin huumevuodet jäivät taakse, kun mies kohtasi Louisen (Olivia Cooke), jonka kanssa keikkailla duona. Asuntoautollaan pari on levottomasti liikkeellä, kuin menneisyyttään pakosalla, jossain päin Yhdysvaltoja. Loullakin on traaginen taustansa. Mutta palataan siihen myöhemmin, elokuva tuntuu sanovan.

Kiertävän muusikon pysäyttää vasta seinä. Rumpalin kuulosta suurin osa katoaa yhdessä yössä. Ystävä löytää apua. Vietnam-veteraani Joe (Paul Raci) pitää farmia, hoitopaikkaa riippuvuuksista kärsiville kuuroille. Sen yhteydessä toimii kuurojen lasten koulu.

Ohjaaja Darius Marder kehitteli aihetta vuosikymmenen käsikirjoittajakollega Derek Cianfrancen kanssa. Cianfrance soitti heviyhtyeessä, kunnes tinnitus muutti suunnitelmat. Tekijäparin kuuluisin elokuva on The Place Beyond the Pines (2012).

Joen farmilla kuurous ei ole vamma, vaan elämäntapa. Myös Rubenin on vaihdettava asennettaan ja päästettävä vanhasta irti uutta löytääkseen. Voisiko kuulonkorjausleikkaus palauttaa kaiken ennalleen, vai onko se vain kainalosauva? Sisäkorvaistute muuttaa äänen sähkösignaaleiksi, toisenlaiseksi metallimusaksi.

Rauhallista hoitokodin vetäjää esittävä veteraani Paul Raci on kasvanut kuurossa kodissa. Lasten opettajana Lauren Ridloff on kuuro näyttelijä ja entinen opettaja. Molemmat käyttävät viittomakieltä, jonka myös Riz Ahmed pääroolissa joutui ottamaan haltuun. Olen muistavinani, että jo Leea Klemola käytti viittomia osana esitystään, kun voitti Vuoden nuorena lausujana 1987. Siitä lähtien olen lumoutunut nähdessäni viittomakieltä. Kuuroille viittomat ovat tietysti välttämätön osa arkea.

Sound of Metal on parhaimmillaan sanattomissa kohtauksissa: Ruokapöydässä kommunikoidaan viittomilla. Ruben häiriintyy keskustelun vilkkaudesta ja elokuvan tehosteiden korostamasta ”äänekkyydestä”, koska ei itse vielä kieltä osaa. Ruben vie ylivilkkaan oppilaan pihan liukumäkeen ja rauhoittaa tämän rummuttamalla metallipintaan. Kosketusaistin avulla lapset voivat nauttia myös pianon soinnista.

Täyteläisestä ja ylipursuavastakin Pines-elokuvasta muistuttaa tekijöiden tapa täydentää Sound of Metal lopussa Louisen surullisella tarinalla. Ranskaan siirryttäessä kerronta hapertuu. Kokoavaan päätöskuvaan olisi ehkä löytynyt toinenkin tie.

Sanotaan, ettei aiheella ole väliä, vain toteutustavalla. Tässä on aihekin tärkeä. Se virkistää supersankarien, rikostarinoiden ja lemmenluritusten yliedustuksen keskellä. Monella vuoden parhaiden listalla komeileva Sound of Metal tarjoaa silmän ja korvan iloa, sekä sydämen sivistyksen ohella tiedollistakin.

Kliseen mukaan ääni on puolet elokuvaa. Kliseet pitävät usein paikkansa. Harvoin näkee filmiä, jossa ääni on näin keskeinen teema. Sound of Metal kiinnittyy intensiivisen päähenkilönsä ihoon. Taitavan ohjauksen ja kuvauksen lisäksi se pääsee loppuun saakka mietityillä äänillään katsojankin pään sisään. Foley-ääniä upeaan elokuvaan on ollut luomassa Heikki Kossin H5 Film Sound Kokkolasta.

Sound of Metalin virallinen ensi-ilta on 5.2., mutta se nähdään Pietarsaaren elokuvateatterin molemmissa saleissa erikoisnäytöksenä jo 27.1.

Sanotaan, ettei aiheella ole väliä, vain toteutustavalla. Tässä on aihekin tärkeä.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.

Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »