Paikallisuutiset

Kokkolan historiallisen keskustan arvorakennukseen etsitään uutta vuokralaista Handelsbankenin lähdettyä – pankin käytössä olleet tilat omistavat Bjarne Kalliksen vaimo ja neljä lasta

Kokkolan historiallisen keskustan ytimessä –Mannerheiminaukiolla – olisi nyt runsaasti hyvää ja ajan patinoimaa tilaa tarjolla.

Raatihuonetta vastapäätä sijaitsevassa keltaisessa rakennuksessa toimi aina 1930-luvun alkuun saakka Libeckin sairaala, sen jälkeen mm. Helsingin Osakepankki ja vajaan kahden viime vuosikymmenen ajan Handelsbanken. Ei toimi enää.

Handelsbanken päätti viime vuonnakarsia konttoriverkkoaan. Yli 200 vuotta vanhan rakennuksen ensimmäisen kerroksen tilat tyhjenivät marraskuun lopussa.

Vuokrasopimus sen sijaan jatkuu.

Mannerheiminaukio muodostaa kaupunkikuvallisen ykköspaikan. Sitä taustaa vastenolisi toivottavaa, että siihen löytyisi alueelle sopiva käyttötarkoitus. Kristina Ahmas Kokkolan museotoimenjohtaja

– Vuokrasopimusta ei ole irtisanottu. Se on edelleen voimassa, Kokkolan konttoria johtanut ja nykyisin Handelsbankenin Pietarsaaren konttorin apulaisjohtajana toimivaMikael Wiklund kertoo.

Vuokrasopimusta ei ole irtisanottu hyvin luonnollisesta syystä. Se nimittäin on määräaikainen. Määräaikaa taas on jäljellä vielä nelisen vuotta.

Handelsbankenin kannalta tilanne ei tietenkään ole millään lailla toivottava. Käytännössä se maksaa tällä hetkellä vuokraa tyhjästä.

– No, ongelma ja ongelma, meillä on ollut jo useita neuvotteluja uudesta vuokralaisesta, Wiklund kuittaa kysymyksen pankille syntyneestä ongelmasta.

Kuka sitten on Handelsbankenin vuokraisäntä? Oikeastaan kysymys on väärin aseteltu. Kyse on oikeastaan vuokraemännästä.

Kyse on Bjarne Kalliksen perheen – vaimon ja neljän lapsen – osuudesta keskinäisessä kiinteistöosakeyhtiössä viralliselta nimeltäänKiinteistö Oy Kokkolan Mannerheiminaukio. Rakennuksen yläkerrassa on kaksi asuinhuoneistoa, jotka ovat yksityishenkilöiden omistuksessa. Alakerran ja kellarikerroksen omistus on Kalliksilla. Ne ovat vuokrattuina Handelsbankenille.

Bjarne Kallis korostaa, että hän itse ei kuulu omistajiin.

– En ole ollut enkä ole. Käytännön asioita kyllä hoidan. Kun minulla on eniten aikaa, hän toteaa Keskipohjanmaalle.

Asiakastiedon tiedoista selviää, että vuonna 2001 perustetun Kiinteistö Oy Kokkolan Mannerheiminaukion postiosoite ja puhelinnumero ovat Bjarne Kalliksen. Toimitusjohtajaksi on merkitty Kaj Stig Mikael Holmbäck.

On aika kurkata lähihistoriaan. Kokkolalaiset tunsivat nyt puoliksi tyhjilleen jääneen rakennuksen pitkään ns. HOP:n kiinteistönä. Helsingin Osakepankki oli toiminut rakennuksessa pitkään omalla nimellään, mutta tilanne muuttui vuonna 1985SYP:n vallattua HOP:n.

Sen jälkeen pankki suunnitteli uusia toimitiloja Suntin varteen paikalle, joka on nykyisin taksien käytössä. Ne kaavailut kaatuivat pankkikriisin melskeisiin.

Mannerheimin aukion arvokiinteistöön muutti vuonna 1930 Union Bank. Sittemmin rakennuksessa toimivat muun muassa HOP, SYP sekä kaupungin matkailu- ja kehityskeskus. Kauppakamari ja uusi yrityskeskus muuttivat 90-luvulla rakennuksen toiseen kerrokseen Keski-Pohjanmaan Yrittäjien naapuriksi.

Yksi talon pitkän historian tähtihetki osuu heinäkuuhun 1994, kun siinä sekä viereisessä raatihuoneessa järjestettiin silloisen pääministerin Esko Ahon ideoimaChydenius-seminaari, jossa oli mukana mm. EU-komission puheenjohtaja Jacques Delors ja edellisessä maaliskuussa tasavallan presidentin tehtävät jättänyt Mauno Koivisto. Heidän lisäkseen iso joukko ajan merkittävimpiä poliitikkoja ja yritysjohtajia.

Vuosituhat vaihtui ja Kokkolaan maaliskuussa 2001 rantautuneen Handelsbankenin silloinen johtaja Harri Palokas otti kesäkuussa yhteyttä kaupunkiin. Pankki haki konttorilleen uusia tiloja. Katse oli osunut Mannerheiminaukiolle. Kaupat syntyivätkin seuraavana syksynä.

Vaan eivät syntyneet vailla kohua.

Syksyllä 2001 ainakin monet Kokkolan valtuutetuista olivat siinä käsityksessä, että kiinteistökauppa tehtiin Handelsbankenin kanssa. Tavallaan tehtiinkin, mutta oikeasti oli kyse järjestelystä, jonka taustalla ja varsinaisina ostajina olivat sijoittajat. Handelsbanken ryhtyi sovitusti heidän vuokralaisekseen. Sillä ei ollut alunperinkään aikomusta omistaa tilojaan.

Se diili on jatkunut näihin päiviin saakka ­– ja siis jatkuu yhä vielä, vaikka vuokralainen onkin poistunut.

Sijoittajia oli alunperin kolme: Leif Häggblom sekä Vellborg Häggblom, jotka eivät enää kuulu omistajiin sekä Bjarne Kalliksen vaimo Agneta. Heidän muodostamastaan Kiinteistö Oy Kokkolan Mannerheiminaukion osakkeista Agneta Kallis omisti alunperin 500 ja Leif Häggblom 250 ja Vellborg Häggblom 250 kappaletta.

Nyt kiinteistöyhtiön osakepääoma on 210 000 euroa. Osakkeita on 2 100 kappaletta.

Kaupantekohetkellä kansanedustajana, kristillisdemokraattien puheenjohtajana ja kaupunginvaltuutettuna toiminut Bjarne Kallis oli – tuon ajan lehtijuttujen mukaan – kiusaantunut kaupan aiheuttamasta keskustelusta, jota käytiin mm. Keskipohjanmaan palstoilla.

Korostettakoon, että mihinkään laittomuuksiin ei tuohon aikaan eikä jälkeenpäinkään edes vihjailtu. Kritiikki kumpusi siitä, ettäkaupan todelliset osapuolet koettiin pidetyn pimennossa (Keskipohjanmaa 21.12.2001, sivu 15. Myös kauppahinnasta oli monenlaisia näkemyksiä.

Keskipohjanmaan jutussa (sivu 8) 19. joulukuuta 2001 Kallis vastaa toimittaja Jouko Pensaaren esittämiin suoriin kysymyksiin.

”Minuakin kysyttiin, mutta en lähtenyt siihen mukaan. Kauppa oli huono ja hinta posketon. Itse en missään tapauksessa ostaisi sitä, 200 vuotta vanhaa taloa ja maksaisi siitä ylihintaa”, Kallis toteaa jutussa.

Avoimeksi jäi, miksi Kallis seurasi katseella vaimonsa tekemää mielestään surkeaa kauppaa. Sellainen se nimittäin saattoi ollakin. Kaupungintalolla ainakin myhäiltiin tyytyväisenä. Toisaalta kaupunkitarinoissa puhuttiin tuohon aikaan, että HOP:n talo meni ”puoli-ilmaiseksi”.

Tämän näkemyksen Kallis jyrkästi kiisti lehtijutussa.

Kauppahinnan lisäksi sijoituksen järkevyyden kokonaisarviointiin kuului tietysti Handelsbankenin kanssa tehty vuokrasopimus. Senkin Kallis tumppasi täysin.

”Mitä minä olen kuullut, sopimukset ovat huonoja. Ja etteivät ne kata edes käyttömenoja.”

Vielä kauppahintaan.

Tammikuun 16. päivänä vuonna 2002 Keskipohjanmaassa (sivu 13) julkaistiin Kokkolan kaupungin silloisen vt. kehitysjohtaja Jarmo Nissin ja Handelsbankenin johtajan Harri Palokkaan yhteinen mielipidekirjoitus otsikollaHOP:n kauppa eteni normaalissa järjestyksessä.

Otsikon mukaisesti kirjoittajat kertaavat kaupan syntyhistoriaa ja sitä minkä vuoksi sijoittajien nimet tulivat esille vasta kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen.

Kauppahinta oli 5,45 miljoonaa markkaa, mikä vastaa nykyrahassa noin 1,2 miljoonaa euroa. Kaupunki oli hankkinut hinta-arvion kahdelta kiinteistövälittäjältä. Toinen oli arvioinut markkinahinnaksi 3,5 miljoonaa markkaa ja toinen 4,5 miljoonaa markkaa. Kaupungin teknisen viraston määrittämä silloinen tekninen arvo oli 3,8 miljoonaa markkaa.

Näiden lukujen valossa kauppa tosiaankin oli myyjän kannalta hyvä. Se myös Nissin ja Palokkaan kirjoituksessa suoraan todetaan.

Kaupunki ei aikanaan järjestänyt HOP:n talon myynnistä tarjouskilpailua.

Vielä sukellus syvemmälle menneisyyteen.

HOP:n talona 2000-luvun alkuun saakka tunnettu Mannerheiminaukion toinen keskeinen rakennus – se toinen on vastapäätä sijaitseva raatihuone – nousi aivan 1800-luvun alussa.

Kyse on Kokkolan historian toisesta kivitalosta, joka valmistui silloisen Kauppatorin länsilaidalle vuonna 1810. Rakennuttaja oli sekä kuuluisan että upporikkaan liikemiehen Anders Roos vanhemman vävy Gustaf Riska, joka oli naimisissa Roos vanhemman tyttären Anna Sophian kanssa.

Talon hankki myöhemmin apteekkari Gustaf Libeck, joka määräsi testamentissaan rakennukseen perustettavaksi köyhien sairaalan, jossa oli 15 potilaspaikkaa. Sairaala aloitti toimintansa vuonna 1853. Talon yläkerrassa oli kaksi suurta ja yksi pienempi potilashuone sekä leikkaussali. Katutasossa toimi kaupungin kanta-apteekki.

Libeckin sairaala muutti vuonna 1932 Hakalahteen Alkulan kouluun.

Sairaalana toiminut toinen kerros kunnostettiin myöhemmin asunnoiksi. Alakerrassa toimi monia eri liikkeitä, apteekin lisäksi talouskauppa, Åströmin vaatekauppa sekä kestikievarikin.

Pohjoismaiden Yhdyspankki aloitti kiinteistössä vuonna 1895. Eri pankkien kyltit näkyneet rakennuksen seinässä siitä lähtien käytännössä viime marraskuun loppuun saakka.

Kuinka merkittävä rakennus vanha Libeckin sairaala/HOP:n talo sitten on?

– Se on merkittävä rakennus. Kokkolahan oli erittäin merkittävä kauppakaupunki 1800-luvun alussa. Täällä oli puinen rakennuskanta, kunnes vuonna 1806 Joachim Donner (1763–1822) rakennutti ensimmäisen kivisen talon (nykyisen Seurahuoneen paikalle). Tämä rakennettiin pian sen perään eli se on järjestyksessään toinen kivitalo Kokkolassa, museotoimenjohtajaKristina Ahmas kertoo.

Erityisen merkittäväksi asiaksi Ahmas nostaa Mannerheiminaukion (vuodesta 1942) kokonaisuuden ja sen keskeisten rakennusten suhteet.

Toukokuussa 1805 Kokkolassa oli riehunut tulipalo, joka oli tuhonnut neljä korttelia kaupungin vanhimmasta ja vauraimmasta osasta. Raatihuone oli yksi palaneista rakennuksista. Lähes neljän vuosikymmenen ajan Kokkolassa elettiin ilman raatihuonetta.

– Uudesta raatihuoneesta oli useampiakin suunnitelmia. Sen mittasuhteet otettiin tästä Riskan talosta. Haluttiin tasapainottaa aukiota niin, että sen molemmin puolin olivat samanlaiset rakennusvolyymit, Ahmas kertoo.

Virallisesti Kokkolan raatihuone lasketaan Helsingin Senaatintorin miljöön luoneen saksalaisen arkkitehdinCarl Ludvig Engelin (1778–1840) työksi. Käytännössä silloista intendentinkonttoria (myöhemmin rakennushallitus) johtanut Engel vain kuittasi nimikirjoituksellaan konttorissa työskennelleen A. Arppen todennäköisesti tekemät piirustukset. Raatihuone valmistui vuonna 1842.

Mikä olisi sopiva käyttötarkoitus tiloille, jotka ovat nyt vapautuneet Handelsbankenilta?

– Sellaista kiinteistöön sopivaa toimintaa. Ei mitään sellaista, joka kauheasti muuttaisi rakennusta. Mannerheiminaukio muodostaa kaupunkikuvallisen ykköspaikan. Sitä taustaa vasten olisi toivottavaa, että kiinteistöön löytyisi alueelle sopiva käyttötarkoitus, Ahmas pohtii.

Milloin uusi vuokralainen tai mahdollisesti uudet vuokralaiset Mannerheiminaukion arvorakennukseen saadaan, on avoin kysymys.

Handelsbanken ei ole etsimässä alivuokralaista, vaan itselleen seuraajaa, joka tekisi Kalliksen perheen kanssa uuden vuokrasopimuksen. Samalla pankki pääsisi irti pitkäaikaisesta kontrahdistaan.

– Ensijainen tavoite on, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, Bjarne Kallis pelkistää.

Siis vuokranantaja, vuokralainen ja heidän lisäkseen kaikki kokkolalaiset.

Lähteet: mm. Kristina Ahmas: Kokkolan rakennuskulttuuria, Antti Hietalahti: Postikorttien Kokkola, museoviraston ja Kokkolan kaupungin nettisivut.

// 29.1. klo 10.59 linkit Keskipohjanmaan arkistojuttuihin korjattu.