Paikallisuutiset

Se saa olla tässä ­– Anna-Leena Brax Alavieskasta, Veli Ainali Kalajoelta ja Raimo Hentelä Kokkolasta ovat päättämässä valtuustouraansa – nyt he kertovat minkä takia

Aika aikaansa kutakin. Ja niin edelleen.

Monen kokeneenkin – ja varsinkin kokeneen – valtuutetun ajatus on kulkenut näin. He ovat suosiolla päättäneet tehdä tietä vereksille voimille.

Ihan oman messunsa asia, järjestetäänkö kuntavaaleja kahden kuukauden kuluttua niin kuin edelleen tarkoitus on. Jos ei ensi huhtikuussa, sitten myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Joka tapauksessa huhtikuussa 2017 valittujen päättäjien nelivuotiskausi on pian päätöksessä.

Valtakunnan tasolla valtaosa päättäjistä on ratkaisunsa tehnyt. Kokkolalainen kansanedustaja Tuomo Puumala putosi katkerasti eduskunnasta, mutta hoitaa nyt valtiosihteerin hommia. Siihen kuvioon eiKokkolan kaupunginvaltuusto sovi. Puumala ei ole ehdolla.

Ei ole myöskään ylivieskalainen kansanedustaja Juha Pylväs. Eikä Kokkolassa ääniä haravoinut Jutta Urpilainen. Hänen tehtäväkenttänsä on aavistuksen laajentunut, kun komissaarina kantaa huolta koko unionin ulkopuolisesta maailmasta.

Toholammin suuri poika Mika Lintilä sen sijaan lähtee neljän vuoden paussin jälkeen tavoittelemaan paikkaa kunnanvaltuustosta. Pääsee elinkeinoministeri perehtymään valtakunnan asioiden ohella myös lamppilaisten toiveisiin ja tarpeisiin.

Keskipohjanmaalle Lintilä perusteli päätöstään lähteä kuntavaaleihin esimerkin näyttämisellä. Ei pelkästään oman puolueensa kannattajille, vaan ylipäätään ihmisille. Yleinen keskusteluilmapiiri on Lintilän havaintojen mukaan kärjistynyt ja kärkevöitynyt niin paljon, että osa kansalaisista suorastaan pelkää ehdokkaaksi asettumista.

KokkolalainenRaimo Hentelä jättää kaupunginvaltuustosta vapaan paikan seuraavalle tohtorille. Ammattikorkeakoulussa tekniikan yksikköä vetänyt Hentelä halusi hieman ennen eläköitymistään nähdä mitä se kunnallinen päätöksenteko on.

Kahdeksan vuotta ja kaksi kautta myöhemmin valtiopäiväneuvos Kari Urpilaisen houkuttelemana vaaleihin demarien listoilta lähtenyt – ja ”yllättävästi” läpimennyt – filosofian tohtori on päättänyt luopua paikastaan. Ikää Hentelällä on 71 vuotta.

Enemmän pois jääminen perustuu kuitenkin vuosiin valtuutettuna kuin ikävuosiin.

– Minusta kahdeksan vuotta on jo sellainen määrä, että on syytä vaihtaa porukkaa. On hyvä jäädä pois vielä silloin, kun osaa jäädä pois.

Eli ei tarvitse kenenkään ”taluttaa” pois?

– Juuri niin, Hentelä naurahtaa.

Hentelä kärsi vuosi sitten vakavasta virustaudista, joka jäi lopulta lukuisista tutkimuksista huolimatta mysteeriksi lääkäreille. Koronasta ei Hentelän sairastumisen aikaan tiedetty vielä mitään.

– Oireet kyllä olivat erittäin paljon samanlaiset. Yhtä yllättäen kuin sairaus iski, yhtä yllättäen se parantui noin puoli vuotta sitten.

Vaikuttiko sairastumisesi luopumispäätökseen?

– Ei. Olin silloin jo kyllä terve. En tosin usko, että terveys menee parempaan suuntaan. Nyt kun on onnistunut palauttamaan sen ja pystyy pelaamaan tennistä, olen tyytyväinen.

Vaan minkälaiset olivat kokemuksesi valtuustotyöskentelystä?

–  En ole oikeastaan tavannut kanssapäättäjissä yhtään ihmistä, jolla ei olisi motiivina tehdä sellaisia päätöksiä, joilla Kokkola menisi eteenpäin. Se on myönteinen piirre.

Selvää on, että erilaiset ideologiset painotukset näkyvät päätöksenteossa. Kaikilla valtuutetuilla on samat tiedot, mutta johtopäätökset vaihtelevat. Sellaista poliitikka on.

– Olen pystynyt matemaattisesti todistamaan melkein mustan valkoiseksi, mutta sillä ei ole useinkaan vaikutusta kunnallisessa päätöksenteossa. Porukat ovat usein nuijineet etukäteen oman päätöksensä pöytään. Sitä ei muuteta, vaikka analyysi osoittaisi mitä, Hentelän osin huvittunutkin lempeä kritiikki kuuluu.

Hän tosin korostaa, että demarien sisällä kannoista keskustellaan ja niitä sparrataan.

Kokonaisuutena kaksi kautta kaupungin päättäjänä on ollut Hentelälle myönteinen kokemus.

Puhe ”Kokkola-puolueesta” ei ole katteeton klisee.

– Kyllä sanoisin, että valtaosa valtuutetuista – melkeinpä kaikki – kuuluu Kokkola-puolueeseen eli pyrkivät toimimaan Kokkolan edun mukaisesti.

Entäpä se keskustelukulttuuri?

– Omassa lähipiirissäni Ykspihlajassa en ole käynyt muita kuin myönteisiä keskusteluja. En ole kokenut minkäänlaista hyökkäävyyttä. En myöskään päätöksentekoelimissä. Somessa kyllä velloo kummallinen keskustelu. Olen päättänyt poistaa omasta keskustelupiiristäni (Facebookissa) aisan yli potkivat.

Hentelän johtopäätös hedelmättömäksi nopeasti osoittautuvan keskustelun jatkamisesta on hyvin yksinkertainen:

– Se on ajan haaskaamista. Turha on tuulelle huutaa

.