Paikallisuutiset

Anja Leena ja Ahti Wörlin ovat kunnostaneet arvorakennuksia Sievin Asemakylällä lähes 40 vuotta: "Se on itsestään selvää, että näitä pitää säilyttää, ei hävittää"

Sievin AsemakylälläAhti Wörlin osoittaa vanhan asuinrakennuksen pihalla olevaa tuuliviiriä, jossa on vuosiluku 1668.

– Kyllä tuo viiri tekee nöyräksi, Wörlin huomauttaa.

Anja Leena ja Ahti Wörlin asuvat vanhassa torpassa, jonka pihapiirissä olevan väentuvan he ostivat kesäpaikakseen vuonna 1982. Vanhat rakennukset veivät täysin mukanaan Kokkolasta Asemakylälle muuttaneen pariskunnan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ahti Wörlinin työkaveri ihmetteli, kun mies hyppäsi kaiken vapaa-aikansa Sievissä.

Täällä on asuttu kuin herrankukkarossa isovihan ajoista saakka. Kauko Huhtala Tutkija, biologi

– Minä sanoin, että ethän sinä voi tietää parempaa, kun olet aina ollut Kokkolassa, Wörlin nauraa.

Pariskunta on lähes 40 vuoden ajan kunnostanut useita arvokiinteistöjä Sievin Asemakylällä. Wörlinit ovat ajan kanssa ja huolella kunnostaneet muun muassa vanhan riihen isoksi kokoushuoneeksi.

Rakennuksilla on myös suojelumerkintä ja ne kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaaksi todettuun kulttuurihistorialliseen ympäristöön.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Anja Leena ja Ahti Wörlin ovat kunnostaneet Sievin Asemakylällä useita arvokkaita rakennuksia. He asuvat talossa, jossa on toiminut matkailijakoti ja kauppa.
Anja Leena ja Ahti Wörlin ovat kunnostaneet Sievin Asemakylällä useita arvokkaita rakennuksia. He asuvat talossa, jossa on toiminut matkailijakoti ja kauppa. Kuva: Markku Jokela
Anna Laurintyttären perunkirja on vuodelta 1754. Wörlineillä on arkistoituna paljon vanhoja asiakirjoja.
Anna Laurintyttären perunkirja on vuodelta 1754. Wörlineillä on arkistoituna paljon vanhoja asiakirjoja. Kuva: Markku Jokela

Sievin Asemakylää kutsuttiin aikoinaan Korhosen kyläksi. Nimi johtuu siitä, että kylän kanta-asukkaat olivat Korhosia.

Heidät mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1668 kirkonkirjoissa.

–  Korhosen tila täyttää ensi kesänä 353 vuotta. Suku on asunut koko sen ajan tilalla, Anja-Leena Wörlin sanoo.

Ostettuaan torpan Wörlineille selvisi vanhoista asiakirjoista, että torppa on erotettu Anja-Leena Wörlinin lapsuudenkodista, joka sijaitsee tien toisella puolella.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Rakennuskokonaisuutta nimitetään Ylitaloksi.

Vuodelta 1680 peräisin olevan arvorakennuksen omistaa Mauno Korhonen. Samassa pihapiirissä sijaitsee vuonna 1848 naapuripihasta siirretty hirsitalo, jonka Anja Leena Wörlin on perinyt sedältään.

Talossa asuu Wörlinien pojan perhe.

– Parikymmentä vuotta olemme laittaneet iltapäivisin ruoan vuorotellen, mutta korona lopetti senkin homman, Anja-Leena Wörlin harmittelee.

Ahti Wörlin pitää tärkeänä, että arvorakennukset siirtyvät hyväkuntoisina jälkipolville. Kaikissa Wörlinien kunnostamissa taloissa on uudet katot päällä.
Ahti Wörlin pitää tärkeänä, että arvorakennukset siirtyvät hyväkuntoisina jälkipolville. Kaikissa Wörlinien kunnostamissa taloissa on uudet katot päällä. Kuva: Markku Jokela

Vanhat umpipihat, joita Asemakylällä on ollut enemmänkin, ovat Anja-Leena Wörlinille rakkaita.

– Se on itsestään selvää, että näitä pitää säilyttää, ei hävittää, Anja-Leena Wörlin sanoo.

Wörlinit asuvat talossa, jossa on aikoinaan toiminut matkailijakoti sekä ex-pääministeri Paavo Lipposen isovanhempien hattukauppa. Nyt samassa tilassa on Wörlinien yhdistetty olo- ja työhuone  – sali on rakennuksen toisessa päässä.

Vanhan talon tunnelma on kotoisa. Isoja kattoon saakka ulottuvia kaappeja ei voi tällaiseen taloon sijoittaa.

– Vanhoissa asuinrakennuksissa ei ole kovin paljon säilytystiloja, joten tiettyjä epämukavuuksia pitää sietää. Niissä on kuitenkin isot vintit ja rakennukset, joihin voi viedä tavaroita varastoon, Anja-Leena Wörlin huomauttaa.

Wörlinit ovat kunnostaneet rakennuksia Museoviraston ohjeita noudattaen. Lopputulos on herättänyt ihastusta tutkijoissa, jotka ovat kuvanneet riihen ovetkin.

– Meidän mielestämme ne ovat ihan tavalliset ovet, Wörlinit nauravat.

Wörlinit muuttivat vanhan navetan juhlatilaksi. Vanha ruokintapöytä säilytettiin, ja pikkupöytien jalat on valettu eläinten juomakuppien kohdalle.
Wörlinit muuttivat vanhan navetan juhlatilaksi. Vanha ruokintapöytä säilytettiin, ja pikkupöytien jalat on valettu eläinten juomakuppien kohdalle. Kuva: Markku Jokela

Riihessä on kokous- ja juhlatilan lisäksi tilava sauna. Navetassa ravintola pikkupöytineen muodostuu karjan ruokintapöydän kaksin puolin.

Molemmissa rakennuksissa on käytetty sisustuksessa vanhoja kunniakirjoja ja esineitä, joita on vielä varastossa odottamassa lisää.

Sievin Asemakylällä ja viereisellä Kukon kylällä on myynnissä kymmenisen taloa. Ahti Wörlin toivoo, että kylällä olisi enemmän imua.

Asemakylällä on edelleen kyläkauppa ja kyläkoulu. Korhosen koulun säilymistä edesauttaa viereinen urheilusali sekä rakennussuojelumerkintä, sillä koulu on rakennettu vuonna 1896.

Anja Leena ja Ahti Wörlinin kunnostusurakka Sievin Asemakylällä on vaatinut vuosikymmenten työn, johon liittyy paljon suunnittelua ja omaa työtä ajan kanssa.
Anja Leena ja Ahti Wörlinin kunnostusurakka Sievin Asemakylällä on vaatinut vuosikymmenten työn, johon liittyy paljon suunnittelua ja omaa työtä ajan kanssa. Kuva: Markku Jokela

Kylän tietopankki on biologi, tutkijaKauko Huhtala. Hän on kerännyt kattavan arkiston Asemakylän historiasta.

Kun korhoset 1600-luvulla saapuivat kylään, he asettuivat asumaan Hiidenlammen rantaan. Nimi on varmistettu vanhoista kartoista.

Suoperäinen maasto myös suojeli kylää isovihan aikaan, sillä venäläiset eivät löytäneet pientä kylää.

– Täällä on asuttu kuin herrankukkarossa isovihan ajoista saakka, Huhtala sanoo.

Hiidenlampi on nykyiseltä nimeltään Korhosjärvi. Sen rannalla on kyläläisten uimaranta ja virkistyspaikka.

Parhaillaan kylän nuoret miehet rakentavat kaarisiltaa, jota pitkin pääsee laavupaikalle Pirttisaareen.

Se on Huhtalan mielestä ilahduttavaa. Hän on vetänyt monia talkoita toimiessaan urheiluseura Sievin Lylyn puheenjohtajana.

– Minä voin nyt huoletta siirtää vastuun uusille polville. Talkoohenkeä näyttää Sievin Asemakylältä vielä löytyvän, Huhtala sanoo.

Kauko Huhtalan koti jäi jalkinetehtaan laajennuksen alle. Biologi, tutkija asuu nyt rivitaloasunnossa.
Kauko Huhtalan koti jäi jalkinetehtaan laajennuksen alle. Biologi, tutkija asuu nyt rivitaloasunnossa. Kuva: Markku Jokela

Asemakylä on pieni maalaiskylä, jonka rautatien tulo vuonna 1886 mullisti perusteellisesti.

Asemakylällä nähtiin kilometrien mittaisia tukkirekkoja, joiden puut lastattiin junan kyytiin. Paluumatkalla rekoissa vietiin sisämaahan tavaraa, josta oli pulaa.

Vanha asemarakennus on edelleen paikallaan, ja se on yksi Asemakylän arvokiinteistöistä. Asumattomana olevan rakennuksen tulevaisuus kuitenkin huolettaa Huhtalaa.

Lähistöllä on myös mansardikattoinen rukoushuone, joka on rakennettu 1920-luvulla. Samalta aikakaudelta on peräisin asemapäällikön talo, jonka Sievin Jalkineen perustaja Lauri Jokinen osti ja kunnosti alkuperäiseen tyyliin.

Huhtala asuu rivitaloasunnossa lähellä rautateitä. Käydessään töissä Oulussa hän käytti junaa paljon, ja suvusta löytyy rautatieläisiä kolmessa polvessa.

– Tässä on mukava paikka asua. Junat kiitävät ohi niin nopeaa, kun ajattelee entistä aikaa. Minullahan on kokemusta vanhojen aikojen junan kulusta.

Kauko Huhtala on perehtynyt Asemakylän historiaan. Asemakylää nimitettiin ennen Korhosen kyläksi ensimmäisten asukkaiden mukaan. He asettuivat asumaan Hiidenlammen rannalle, jota nykyään nimitetään Korhosjärveksi.
Kauko Huhtala on perehtynyt Asemakylän historiaan. Asemakylää nimitettiin ennen Korhosen kyläksi ensimmäisten asukkaiden mukaan. He asettuivat asumaan Hiidenlammen rannalle, jota nykyään nimitetään Korhosjärveksi. Kuva: Markku Jokela

Uusi koti on vaatinut myös totuttelemista. Huhtala on yksi asukkaista, joiden talo on jäänyt Sievin Jalkineen laajennuksen alle.

– Eihän se helppoa ollut muuttaa sieltä pois, Huhtala toteaa.

Huhtalan perhe muutti taloon vuonna 1941. Satavuotias talo oli Huhtalan asuinpaikka myös silloin, kun hän kulki viikot töissä Oulun yliopistossa.

– Tehdas tuli koko ajan lähemmäs. 350 neliötä meni kymmenen vuotta sitten, ja nyt meni koko tontti, Huhtala toteaa.

Hän on mielenkiinnolla seurannut, miten yritys on kasvanut suutarinliikkeestä Pohjoismaiden suurimmaksi turvajalkineiden valmistajaksi. Se oli kylällä jättiyllätys.

Huhtala ei halunnut asettua vastustamaan menestyvän yrityksen laajentumista.

– Vuonna 1935 kylällä syntyneenä olen nähnyt sen muutoksen, joka kylällä on tapahtunut. Kun yritys valtaa kylän, niin onhan sillä iso merkitys muiden asukkaiden elämään, Huhtala toteaa.

Olennainen osa Sievin Asemakylän historiaa on Sievin Jalkine, joka täyttää tänä vuonna 70 vuotta.

Lue myös:

Tätä Sievin Jalkineen toimitusjohtajan Juha Jokisen isoisä tuskin osasi ennakoida 70 vuotta sitten: Pienen torpan kylkeen kasvoi 2,8 hehtaarin teollisuuslaitos

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä