Paikallisuutiset

Uudelleenjulkaisu: Kasarmin kakarat palasivat lapsuutensa maisemiin Ylivieskassa: "Ei lapselle voi parempaa toivoa" – Katso video alueelta, joka aiotaan kaavoittaa uusiksi

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Keskipohjanmaassa 30.1.2021

YlivieskalainenPasi Pääkkönen (s.1954) on veturimiehen poika. Veikko Pääkkösen perhe asui kahden asunnon talossa lähellä vesitornia Ylivieskan kasarmialueella.

Rautatieläisten asuttama asuinalue oli ainutlaatuinen yhteisö, josta Pääkkösellä on pelkästään hyviä muistoja.

– Kaiken kaikkiaan se oli sellaista liikunnallista aikaa. Peliporukan sai aina kasaan. Kun pesäpalloa pelattiin, joku ikkuna saattoi särkyä, mutta VR:n miehet kävivät sitten korjaamassa, Pääkkönen muistelee.

Lapset viettivät paljon aikaa ulkona leikkien ja liikkuen, sillä sisällä tekemistä oli vähemmän.

– Sisällä piti olla kuin kusi sukassa silloin kun isä nukkui, sillä hän oli vuorotyössä, Pääkkönen kertoo.

Yhteisöllisyys syntyi myös aikuisten välille lasten kautta.

– Kesällä heitettiin paljon tikkaa. Isät saattoivat pikkukaljoissaan tulla heittämään myös, ja se oli mukavaa. Kun sai aikuiset mukaan, niin se oli harvinaista herkkua silloin.

Lapsuusmuistoihin 1950- ja 1960-lukujen vaihteeseen palaavat Pasi Pääkkösen lisäksiPekka Roiko (s.1952) ja Matti Sihvonen (s.1948). Roikon ja Sihvosen perheet asuivat isoissa neljän huoneiston taloissa, jotka sijoittuvat Rautatiekadun varteen.

– Meitä oli poikia ja tyttöjä, ja vanhemmat paimensivat kaikkien kakaroita, Sihvonen muistelee.

– Ja jos ilkeyttä teki, kuka vaan saattoi tulla sanomaan, Pääkkönen jatkaa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Vaunumestari Yrjö Sipilä tykkäsi lapsista mutta huusi isoon ääneen, jos lapset liikkuivat radalla tai yrittivät kivittää vesitornin ikkunoita.

– Tämän päivän nuoriso olisi kateellinen, jos se pääsisi asumaan sellaista aikaa, Sihvonen pohtii.

Pekka Roiko on samaa mieltä:

– Se oli kuin pieni kyläyhteisö, jota ehkä voi verrata maaseutuun.

Kasarmialueella oli tuolloin yhdeksän asuinrakennusta, nykyään seitsemän. Perheissä oli useita lapsia.

– Kasarmin henki oli yhteinen henki. Ei sinne kukaan kutsumatta tullut. Siellä oli yhteisöllisyyttä, kun naapurit pitivät lapsista huolen, Sihvonen sanoo.

Monien tuntemia sukunimiä ovat Leppilammet, Haukselat, Herraset, Ihalaiset, Siloahot, Laitakankaat, Olkkoset, Kososet, Happoset ja Ropposet.

– Kasarmi oli ihan päästä päähän täynnä ihania naapureita kaikki ihmiset. Ei ollut ketään ventovierasta, Sihvonen sanoo.

Kasarmin kakarat palaavat eläkeläisinä lapsuusmaisemiin vuosikymmenten jälkeen.

– Kyllä muistot tulevat mieleen. Se oli jännää aikaa, kun alueella asui paljon saman sukupolven lapsia, Pekka Roiko muistelee.

Roiko, Sihvonen ja Pääkkönen pysähtyvät tarkastelemaan perunakellaria. Alueelta on jo hävitetty toinen korkeampi perunakellari, jonka katolta suoritettiin miehuuskoe hyppäämällä alas.

– Pekan isä Uuno piti huolen, ettei katolla kovin tillustella, ettei mineriittilevy mene rikki, Pääkkönen kertoo.

Tuohon aikaan piti osoittaa rohkeutta myös ryömimällä talvella jäätä pitkin Ollilanojaa varten tehdyssä siltarummussa, joka meni ratapihan alitse.

Ratapiha, Asemaravintola (tuhoutui tulipalossa vuonna 1971) ja pommisuoja olivat myös jännittäviä paikkoja.

– Ne kiehtoivat ja vetivät puoleensa. Mutta eihän siellä koskaan mitään sattunut vaikka rata oli vieressä, Roiko sanoo

Pojat kävivät laittamassa pennin kolikkoja tai lyijysinettejä raiteelle ja odottivat, että juna mene niiden yli.

– Niitä litsoja otettiin ja katinkultaa kerättiin karkean sepelin seasta.

Poikien lempipuuhaa oli rottajahti. Asemaravintolan jätekaivosta pyydytettiin monta otusta päivässä.

Vesitornin vieressä olleesta kasasta napattiin karbidijauhetta ja tehtiin pommeja lasipulloon.

– Niitä heitettiin ojaan ja nousi korkea vesipatsas, Ne olivat makeita pommeja, Pääkkönen nauraa.

Polttopallo, kymmenen tikkua laudalla sekä rosvot ja poliisit olivat leikkejä, joita Kasarmillakin leikittiin. Urheilulajeista suosituimpia olivat pesäpallo ja jalkapallo.

Kakarat muistelevat lämmöllä konduktööri Veikko Leppilampea, joka jäädytti luistelukentän vesitornin viereen.

– Veikko sai palopäällikkö Vierimaalta vanhat letkut lainaan ja hän otti veden vesitornista jäädyttääkseen luistinradan lapsille. Letkut olivat sitten vesitornissa kuivumassa.

Konduktöörinä työskennellyt Leppilampi järjesti mielellään toimintaa lapsille. Monet myös soittivat rautatieläisten torvisoittokunnassa, jota johti Arvi Hauksela.

Rautatieläisillä oli radan toisella puolella oma kerhotalo Väinölä, jossa soittokunta harjoitteli. Siellä myös pidettiin juhlia sekä järjestettiin elokuvanäytöksiä.

– Vuoden vaikein päivä oli joulupäivä kun ei saanut mennä kylään kavereille. Piti olla kotona, Pääkkönen sanoo.

Kasarmin kakarat olivat toisinaan sotajalalla Mattipuhdossa asuvien kakaroiden kanssa.

Alueiden välillä virtasi Ollilanoja, joka nykyään kulkee putkessa Ylivieskan keskustan alla.

– Keväällä kun oja tuli, siinä oli paljon vettä ja kaikenlaisilla virityksillä piti yrittää siellä seilata, Pääkkönen kertoo.

Vieressä olivat Mattilan veljesten maatalojen pellot. Pelloilla kasvoi myös turnipseja, joita oli jännä käydä varastelemassa. Pasi Pääkkönen muistelee käyneensä myös omenavarkaissa.

– Sekin oli oma jännityksensä, kun haettiin tinkimaitoa talosta, jonka pihassa oli omenapuu. Sehän oli tavattoman jännittävää, kun oltiin kaukana omalta reviiriltä.

Oli Kasarmin asukkailla myös omat kasvimaansa ja perunapeltonsa, mutta jännitystä haettiin monin eri tavoin.

Kun ylikulkusilta valmistui, lapset saivat mäenlaskupaikan, josta tuli suosittu.

– Siellä on monet sukset katkaistu. Sekin oli yksi miehuuskoe, että sen uskaltaa laskea jyrkimmästä kohdasta.

Asemapäällikkö oli tuolloin Reino Lehto, jonka pojan kanssa Pasi Pääkkönen oli hyvää pataa.

Muutama vuosi sitten Viljan päivien tapahtuman aikaan Pääkkönen kävi Asemapäällikön talossa muistelemassa, miten hän sai pahasena kossina juoda kahvia asemapäällikön rouvan Aira Lehdon kanssa.

– Rouva teki maailman parhaita korvapuusteja, Pääkkönen muistelee.

– Asemapäällikön talon piha oli kuin puisto, ja siellähän oli mahtavaa leikkiä. VR:n ihmiset hoitivat hyvin aluetta.

Kasarmin taloissa asuttiin ylellisesti, sillä niissä oli sisävessat, tosin vessanpöntöt jäätyivät talvella usein.

– Huoneet lämmitettiin iltaisin kakluuniuuneilla, ja kyllähän siellä aamuisin aika viileää oli. Vetoisiakin ne huoneet olivat.

On aika soittaa puhelu Lahteen, jossa asuu Veikko Leppilammen vanhin poikaAsko Leppilampi (s.1951). Hän on julkaissut Facebookissa vanhoja kuvia Kasarmilta vanhempiensa kotialbumista.

Leppilammet niin kuin muutkin perheet muuttivat omakotitaloon 1960-luvun alkupuolella tienattuaan tarpeeksi varallisuutta. Leppilampien kotialbumissa on kuva viimeisestä joulusta Kasarmilla.

– Asuntona se ei ollut huippupaikka vaan aika pienikin. Vuonna 1962 muutimme sieltä pois.

Isän jäädyttämä luistelukenttä, pesapallo-ottelut sekä elokuvanäytökset ovat jääneet Leppilammen mieleen. Rautatieläiset järjestivät lapsilleen paljon tekemistä.

– Pelasimme usein pesäpalloa Mattipuhtoa vastaan. Oli myös kunnan sisäisiä otteluita, jolloin Kasamatit (Kasarmin ja Mattipuhdon kakarat) muita kyliä vastaan.

Asko Leppilampi käy muutaman kerran vuodessa Ylivieskassa. Hänellä on erittäin hyvät muistot lapsuuden ympäristöstä.

– Harmi, kun Kasarmi rapistuu. Rakennukset eivät ole mitään kaunistuksia mutta ne sisältävät muistoarvoja niille, jotka ovat siellä asuneet.

Lapsuudenkoti Kasarmilla on vuosikymmenten aikana päässyt huonoon kuntoon. Se on yksi neljästä rakennuksesta, jotka on suunniteltu purettaviksi asemakaavaluonnoksessa, joka on tullut nähtäville.

Alueelle jäisi kolme radan varrella sijaitsevaa taloa, joista yksi on vasta kunnostettu Asemapäällikön talo sekä vesitorni. Muuten alueelle on suunniteltu erikokoisia kerrostaloja ja kauppatori.

– Se on hienoa, että on jokin ratkaisu, Leppilampi pohtii.

Hän uskoo, että jos Kasarmilla olevaan taloon kunnostettaisiin kahvila, joka on sisustettu vanhoilla huonekaluilla, niin se olisi varmasti suosittu. Tällainen löytyy muun muassa Lahdesta.

Kasarmin kakarat Ylivieskassa eivät löydä yksimielisyyttä Kasarmin kohtalosta.

Pasi Pääkkönen purkaisi kaikki rakennukset paitsi Asemapäällikön talon ja rakennuttaisi muutaman uuden puutalon radan vartta somistamaan.

Pekka Roiko on säilyttämisen kannalla, jos talojen hirret ovat hyväkuntoisia. Hänen mielestään asuinalueen sijaan Kasarmille sopisi tapahtumapuisto.

Matti Sihvonen haluaisi, että kaikki rakennukset säilytetään.

– Tätä ei saisi hävittää. Ei missään nimessä. Miksi rikotaan Kasarmi eikä mitään vanhaa saisi säilyttää, Matti Sihvonen päättää.

Kuvituksessa käytetyt vanhat valokuvat ovat Veikko ja Kaino Leppilammen ja Pekka Roikon kotialbumeista.

Lue myös:

Katso kuvat ja video –  Ylivieskalaiset Annukka ja Jouni Salmela vuokrasivat satavuotiaan Asemapäällikön talon ja kunnostivat sen omalla kustannuksellaan: "Remontointi on tapa jäsentää asioita ja elää"

Kauppatori, runsaasti uusia kerrostaloja ja 12–15-kerroksinen "maamerkki" näkyvät Ylivieskan asemanseudun kaavassa – Kasarmista on jäämässä jäljelle kolme taloa ja vesitorni

Ylivieskan kasarmi on säilymässä sittenkin puutaloalueena – Nähtäville tulevasta kaavaehdotuksesta on poistettu kolme viisikerroksista taloa